Luontoa, syöminkejä ja hyvää oloa

Aamupala ja aamukahvit. Sekä aurinko. Ananassmoothie on parempaa kuin marjasmoothie, mutta välillä pitää vaihtaa. Kumma kuinka pitkälle jaksaa smoothiella. Söin yksi aamu kaurapuuroa lisukkeiden kera, mutta silti tuli nopeammin nälkä kuin smoothieaamuina. Saa nähdä, jos syksyllä smoothiet vaihtuvat takaisin kaurapuuroon. Tällä hetkellä ainakaan ei ole smoothieille loppua näkyvissä. Oon tällä hetkellä myös aika kahvisieppo, vaikka juonkin aamuisin kotona pikakahvia. Hauskaa taidetta löytyy aina kupista, kun sinne on kaatanut maidon. 

Kävin yhtenä päivänä myös heittelemässä koripalloa, vaikka olinkin samana päivänä jo käynyt salilla, ekassa power joogassa. En jaksanut olla loppuiltaa kotonakaan, kun oli niin nätti ilma, joten koripallokentälle heittelemään kävi tie. Heittelyä vähän haittasi kirkas aurinko taustalla, kun ei meinannut koria nähdä, mutta kyllä se alkoi siitä sujumaan.

Toisena päivänä kävin sitten heittelemässä frisbeetä koriin, kun olin ensin polkenut pelipaikalle. Yhteensä sinä päivänä tuli poljettuja kilometrejä neljätoista, käveltyjä kilometrejä ehkä neljä ja seuraavana päivänä sattui kädet ja hieman selkä heittelemisestä, kun sitä ei ollut tehnyt pitkään aikaan. Oli ihana myös katsella luontoa auringon paistaessa puiden välistä. Metsä oli ihan lähellä.

Olen tosiaan päässyt arkuudestani ryhmä-tunteja kohtaan ja olen käynyt jo kolmella. Kahdessa joogassa, power joogassa sekä tavallisessa joogassa. Olin aina halunnut joogaa kokeilla, mutta vielä haluaisin air-joogaa jonain päivänä kokeilla. Sitä ei voi kuitenkaan oman salini tiloissa kokeilla. Olen pitkään miettinyt jumppamattoa / jooga-mattoakin. Tämä Casallin korkki-joogamatto olisi ihanin, mutta hintaa sillä on vähän liikaa. Jonain päivänä joku matto löytää paikkansa lattialta.

Olin eilen ystävän kanssa syömässä raaka- ja kasvisruokapainotteisessa buffet-ravintolassa, Silvopleessa. Itse olen siellä ennenkin käynyt, mutta ystäväni ei ollut käynyt. Pitää myöntää, että kaikkein eniten tällä kertaa pidin tuosta leivästä. Ruokakin oli hyvää, mutta leipä oli jotenkin maukasta ja siinä oli oikein murea rakenne.

Kauniit astiat.

Silvopleestä kun olimme saaneet masut täyteen, niin lähdimme kohti Rootsia ensin mietittyämme, millä ratikalla sinne pääsee, mutta päätimme tassutella sinne, koska se oli vain kilometrin päässä. Roots erosi selvästi muista samassa korttelissa olevista liikkeistä. Se on hieno, raikas ja moderni.

Rootsia olen seurannut jo muutaman viikon ajan instagramissa ja sinne on pitänyt mennä käymään, joten vihdoin ja viimein tuli siihen tilaisuus ja vieläpä ystävän kanssa. Kyllä siinä kassalla vierähti jokin tovi, kun kuolasimme kahvilistaa ja varsinkin vitriinin raakakakkuja, chia-vanukkaita ja hyvännäköisiä palleroita. Oli siis niin kutsuttu valinnanvaikeus. Me otimme molemmat erilaisen raakakakun ja jaoimme ne keskenämme, että molemmat saivat maistaa kahta. Juomaksi cappuccinot. Luontaisesti kauramaidolla. Raakaruoasta kun on kyse, niin useimmiten eläinperäistä maitoa tai mitään muutakaan ei käytetä. Ehdottomasti palaan tähän ihanaan paikkaan <3

Roots tarjoaa myös mahdollisuuden joogaan. Ja nyt siitä innostuttuani voisin kokeilla sitä sielläkin jonain päivänä. Saa nähdä, jos pukeutumistyylinikin hieman muuttuu. Olen niin innoissani tällä hetkellä puhtaista väreistä, kukkasista, hyvinvoinnista, kehon treenaamisesta, tasapainosta, voima-harjoituksista ja itsensä haastamisesta. Joogatuntien jälkeen olo oli ihana ja seuraavana päivänä power joogan jälkeen sattui ihan uusi paikka jaloissa. Tänään kävin body attackissa, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.

Rootsissa hetken oltuamme ja naurettuamme puoliksi ihanalle ololle, täydelle vatsalle ja kaverin väsymyksen aiheuttamille jutuille päätimme, että kello ei ole vielä hirveän paljon, vasta kuusi ja aurinkokin oli pilvisen päivän jälkeen tullut tervehtimään. Törmäsimme tähän tauluunkin, jonka sanomasta keksimme kolme eri merkitystä. You can do it - terveisin kahvi. Sinä voit tehdä sen - voimakahvi. Sinä voit tehdä sen - kahvia. Hehee.

Taloja lähellä. Helsinki on täynnä ihania rakennuksia. Pitää tutkia kaupunkia ja löytää niitä lisää.

Päätimme siis lähteä Laajasaloon, Tullisaareen, koska ystävä halusi näyttää rakkaat kotimaisemansa. Vaikka hän ei sieltä olekaan kotoisin, niin ymmärrän hyvin, miksi hän kutsuu sitä paikkaa kodikseen. Annoin kameran laulaa, kun silmät ihailivat isoja puita, lehdistöä, luontoa. Ja siellä oli niin paljon vihreää ja luontoa. Puut saivat jo matkalla sinne kasvaa korkeina ja tuuheina. Aivan mielettömän ihanaa! En voi sanoin kuvailla sitä kauneutta, että luonto saa kasvaa, kukkia ja kukoistaa. Niin paljon nykyään ajetaan puita maan tasalle ihan ilman syytä ja jätetään ne suuriin rumiin kasoihin odottamaan - en todellakaan tiedä mitä.

Suurin syy siihenkin, miksi rakastan kierrätystä on se, että luonto saisi kasvaa. Eihän se ole yhdestä ihmisestä ja yhden ihmisen valinnoista kiinni, mutta ainakin voi yrittää olla itse esimerkki ja toivottavasti saisi ihan pikkuisella saarnalla muutkin kierrättämään. Nykyään melkein kaiken voi kierrättää, eikä tarvitse esimerkiksi tehdä ihan täysin uutta muovia jotain lelua varten. Kunpa kaikkialle saisi vielä muovikeräyslaatikot, loput sekajätteestä (vaikka sen pitäisi olla energiajätettä) onkin ekojätettä. Olen todellakin vihreän luonnon puolesta. Mikään ei voita sitä, että saa nähdä, haistaa ja aistia luonnon.

Ihanan ihana Laajasalon Tullisaari todellakin on saari, jota vesi ympäröi. Pitää löytää tie muillekin saarille. Niitä on niin valtavasti, ettei suurimman osan olemassaolosta tiedäkään, jollei ota selvää.

Jäimme hetkeksi seuraamaan, kun aurinko alkoi laskea ja pilvet siirtyä pois auringon edestä näyttäen taivaan ja horisontin. Kännykästä loppui akku ja valo alkoi vähentyä, joten lähdimme takaisin bussilla kohti Herttoniemen metroa ja kotia, toinen lähti itään ja toinen länteen.

Aion tosiaan palata joku päivä takaisin Tullisaareen, koska ystäväni sanoin näimme vain kolmasosan siitä, mitä siellä oikeasti on. Haluan nähdä loppuosankin siitä kauneudesta.

Asiasta toiseen. Olen tosiaan päässyt irti arkuudestani ryhmätunteja kohtaan, koska ryhmätunnit ovat todella kivoja ja jos lykästää, niin sieltä voi kukaties löytää uusia kavereita. Olisi ihanaa tutustua uusiin ihmisiin, vaikken "vanhojakaan" vaihtaisi mihinkään. Olen kokeillut jo power joogaa, joka oli selkeästi vähän rankempaa kuin tavallinen jooga, koska liikkeistä tehtiin paljon raskaampia ilman väliliikkeitä. Tänään koitin kolmatta ryhmäliikuntatuntia, josta melkein myöhästyin, Body Attackia. Onneksi ehdin ajoissa kuitenkin.

En ole koskaan missään hionnut niin kuin body attack - tunnilla, jota veti ihan huippukuntoinen ja innostava ohjaaja. Ei mikään ihme, että se tunti lupaa pudottaa 750 kilokaloria. Tunsin suolan suussa, kun hikipisarat valuivat suuhun asti. En meinannut pysyä ollenkaan muiden tahdissa, kun en ollut sitä koskaan kokeillut, mutta tein parhaani, vaikka muut vetivätkin kovemmin. Siinä oli myös sellaisia liikkeitä, kuten vuorikiipeilijä ja puolapuu-askeleet, joita en ollut koskaan kokeillut puhumattakaan burpeesta.

Tunnin aikana piti muutaman kerran välissä juoda ja taas palautua saman tien liikkeisiin ja pari kertaa pyyhkiä hikeäkin naamalta, ettei olisi valunut silmiin. En tiennyt edes voivani hikoilla näin paljon! Jännittävää kyllä on se, että ohjaaja kertoi, että voi alkaa pyörryttää, kun sydämen syke saattaa nousta paljon, mutta vaikka en ollutkaan yhtä nopea tai aerobisesti yhtä paljon treenannut kuin muut, niin sydämeni syke ei noussut kovinkaan paljon missään kohtaa. Jaksaminen on muista asioista kiinni kuten siitä, että jalat alkoivat tuntua jossain kohdin liian tönköiltä tai etten ole tottunut liikkumaan niin nopeasti.

Sain kuitenkin ohjaajalta ylävitosetki loppua kohden, kun tsemppasin itseäni tekemään yhtä liikettä nopeampaa ja hän tuli siihen viereen tsemppaamaan, vaikken olisi enää jaksanut, mutta jaksoin sittenkin. Ja olin niin iloinen, että minäkin sain ylävitoset, kun jotkut toiset olivat saaneet aiemmin käsiläpsyt. 

Voisi sitä uudestaankin osallistua body attackiin tai jopa body combatiin tai muihin, mitä tuolla kuntosalillani on vielä tarjottavana, mutta ehkä juuri nyt jooga ja itsenäinen saliharjoittelu on enemmän oma juttuni. On kyllä superhienoa voida haastaa itseään myös aerobisesti ja todeta lopussa, ettei olekaan niin hyvä kunto, kun on luullut. Lopuksikin kun tehtiin lankkua, niin ei vain jaksanut, kun oli 50 minuutin non-stop - liikunnalla aika puhkipoikki. Mutta ei se mitään. Jospa joku päivä jaksan vielä enemmän. Ei se ole niin tärkeää, kun menee oman voinnin mukaan, niin kuin itse parhaaksi kokee ja jaksaa.

Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne <3

By the way miulla on tällä hetkellä menossa sokeriton päivä numero kuusi, jollei raakakakkuja lasketa (ei niitä lasketa). Olen vihdoin saanut verensokerin niin tasaiseksi ja ateriavälit sellaisiksi, ettei vain tee mieli sokeria. Voin kävellä karkkiosaston ja pullaosaston ohi ja todeta vain "meh". Tiedossa on paljon isompi palkinto kuin hetkellinen sokerihumala. Meinaan pitkäaikainen hyvä olo.