Turkuun ja takaisin

Kuvista virsi kaunis. Lauantai-iltana suuntasin Turkuun ja perillä taivas näytti tältä. Isä tuli hakemaan asemalta.

Kello oli sen verran paljon, ettei enää lämmitetty saunaa. Söimme illalliseksi grilliherkkuja: isäntäväki muutakin kuin kananrintaa, mie söin kananrintaa, salaattia, leipää ja yrttitomaatteja.

Kisut olivat mukavasti hereillä illalla ja touhusivat kerran yöllä. Kuvassa Roope makoilee sohvalla. Roope tykkäsi tulla kovasti viereen silitettäväksi. Nukuin sohvalla ja kerran meinasivat alkaa leikkimään alu-lakanalla, mutta kun nostin sen sohvalle, niin menivät itsekin nukkumaan.

Heräsin kyllä toisenkin kerran aamulla kahvipannun porinaan ja sitten nukahdin kolmannen kerran ennen kuin söimme aamupalaa emännän kanssa. Aamupalaksi oli puuroa pähkinöiden ja marjojen kera, kahvia, leipää hyvillä lisukkeilla sekä tuoremehua. Kutsuisin jopa brunssiksi.

Lähdimme kaupungille, kun emännälle oli aamupäivällä meno tyttärensä kanssa ja päätin jäädä kaupungille kiertelemään. Kello oli vasta puoli yksitoista tai jopa alle ja sunnuntaina paikat aukeavat vasta keskipäivällä. Kävelin ja oleskelin pari tuntia itsekseni, nautin auringosta, hitaasti heräävästä kaupungista kävellen joenrantaa pitkin.

Tuli vessahätä, joten kävin Fazerin kahvilassa juomassa kupin kahvia siinä sivussa ja istuskelin siellä hetken. Vähän yli yhdentoista aikaan päätin mennä Turun oman saliketjuni salille nostelemaan painoja ja vähän liikkumaan trx-narun kanssa sekä nostelin kahvakuulaa, koska oli pientä turhautumista kahden salittoman päivän jälkeen, mutta sitten onneksi helpotti. Oli muitakin asioita mielessä, mutta tässä en tule niitä kertomaan.

Salin jälkeen kävin kirjastossa selaamassa yhden lehden, kunnes päätin käydä ostamassa jäätelön Aurajoen sillan viereisestä jäätelökojusta, salmiakki-makuisen.

Sen jälkeen kävin katsomassa, mitä käsityöläismarkkinoilla on. Ihastelin koruja ja käsitöitä, kunnes tuli soitto isältä, että hän on tullut kaupunkiin, kun oli aamupäivän töissä. Markkinoilla olisi kyllä helposti saanut muutaman satasen tuhlattua.

Isän, emännän ja tyttären kanssa katselimme joen itäistä puolta eli olimme täl pual jokkee, Keskiajan markkinoiden puolella siis. Käsityöläismarkkinat olivat Läntisellä puolella tois pual jokkee. Isän kanssa nautimme herkulliset vohvelit omenahillon ja kermavaahdon kera. Kermavaahtoa kyllä olisi voinut olla enemmän, kun se lämpimänä päivänä niin nopeasti suli vohvelin päälle.

Lähdimme takaisinpäin, kun ruokakojut olivat toisessa päässä kuin itse päätapahtuma, Brinkkalan pihalle ja vanhalle Suurtorille keskittynyt Keskiajan markkinat - tapahtuma. Minulla alkoi olla kuuma siitä kävelystä, eikä ollut edes hattua, vain aurinkolasit nenällä. Alkoi tulla hieman väsy, nuutunut olo - auringonpistos lähellä. Onneksi oli vesipullo mukana, jota pääsin välillä täyttelemään ja yritin liikkua varjoisissa kohdissa.

Hieno luontokuva keskellä markkinoita. Tuli harvinaisen kaunis osuma luonnon kauneudesta, jota katulamppu korosti tuoden kuvalle hieman vanhanaikaisen romanttisen tunnelman.

Tultuamme takaisin olisi hetken tehnyt mieli sisällä köllötellä ja laitoin kosteusvoidetta kuumottuneisiin poskiin. Kävimme emännän kanssa kävellen lähikaupassa hakemassa ruokaa ja jätimme isännän lämmittämään saunaa. Kävimme myös ulkoiluttamassa kissoja. Ne tykkäävät ulkoilusta; tutkailla ja haistella luontoa. Takapihalla kasvaa marjoja, en muista olisiko olleet valkoherukoita, kirsikoita sekä muutama metsämansikka.

Tässä on Elli. Isäntäväki osti markkinoilta lampaantaljan, johon kissat ihan hullaantuivat. Sanoinkuvaannollisesti kiehnäsivät sitä vasten ja leipoivat sitä, vaikka aluksi oli kauhea nuuskutus.

Saunassa oli ihanaa. Oli saunanaamio ja pari saunaolutta. Hikistyi ihanasti. Äiti haki saunan jälkeen luokseen. Nautimme vielä ennen lähtöä vesimelonia ja greippiä. Sitten pakkasin repun. Äidin luona sain siivouskärpäsen puraisun niin kuin aina, mutta on eri asia siivota jonkun toisen asuntoa kuin omaa, koska ei välttämättä saa heittää pois kaikkea, mitä haluaisi heittää pois. Koska pitää ottaa huomioon, ettei kaikki ole minimalisteja toisin kuin itse on. Enkä tarkoita minimalistisuudella sitä, että olisi supervähän tavaraa, vaan sitä, ettei ole sen enempää tavaraa kuin oikeasti tarvitsee.

Lauantaina näin moneen vuoteen vanhan tutun ja vietettiin viisi tuntia höpötellen, lounastaen Pikku-Torressa ja kahvitellen Cafe Artissa. Jälleen oli tullut uusia kakkuja. Maistoi tätä nutella-marjakakkua ja oli ihan hyvää.

Kävelimme Tuomaansillan jälkeiselle sillalle. Junakin kulkee siitä, mutta vierestä pääsi kulkemaan kapeaa jalankulkusiltaa pitkin. Kävelimme takaisin ja kävimme Bryggessa juomassa parit oluset. Sitten lähdin takaisin äipän luokse bussilla, koska lähtisin jo seuraavana päivänä takaisin Helsinkiin. Velikin tuli käymään äidin luona, katselimme Indiana Jonesin ja Stand upia, herkuttelimme kakuilla.

Minulla alkoi koti-ikävä jo ennen kuin lähdin Helsingistä ja saavuttuani Helsinkiin siitä syntyi runo.

Koti - ikävä

Matkustan takaisin

Katse maisemissa

Korvissa suhinaa

Saavun perille

Kerään tavarani

ettei mitään unohtuisi

Kaupan kautta kotiin

Nälkä asuu vatsassa

Ja huutelee savupiipusta

Murisee tarpeistaan

Metrolla keinuen kotiin
Ilma on kostea
Taivas pilvistä harmaa
Vedän nenään asvaltin tuoksua
Kävelen unesta todellisuuteen
Sumu laskeutuu hiljalleen ympärillä

Käännän avainta ovessa
Astun sisälle
Avaan ikkunat valaisemaan huonetta
Oven hönkimään raikasta ilmaa

Keitän kahvia
Nostan kupin huulille
Ja siemaisen
Vielä kun se on kuumaa

Tunnen raukeuden saapuvan
Hengähdän
Olen kotona

Kävin samana päivänä tiistaina salilla, koska minua otti päähän tosi kovasti yksi henkilö. Kuuntelin musiikkia ja tein intervalleja juoksumatolla eli vuorottelin 2 min kävelyä ja 2 min juoksua välillä koko ajan. Kului yli puoli tuntia, kun tämä asia vain vaivasi minua ja halusin vain kuunnella musiikkia kovaa ja juosta, kunnes aloin pikkuhiljaa kuulla muitakin asioita. Liikunta auttaa kyllä suurimpaan härkäseen ja pienentää sitä aina jonkin verran, laittaa asian uuteen perspektiiviin. 

Annan sinulle rivit

Joiden välistä lukea

Muttet siltikään ymmärrä

Mitä yritän kertoa

Kun vaan jaksoin intervalleja ni hiki jatkoi virtaamista eikä pysähtynytkään naamaan vaan meni leuan ali ja puseron alle. Oon niin iloinen, että on alkanut hiki virrata, kun ennen on ollut aineenvaihdunnan kanssa ongelmia. 

Kaikkein parasta turhautumiselle tai muulle semmoiselle on varsinkin juokseminen ja se itsensä hikeen saaminen ja kehon rasittaminen. Ja jos tykkää painoja nostaa, nìin painojen kautta voi fyysisesti ja henkisesti purkaa painoja päältään, kun nostaa niin suurta painoa kuin saa nostettua muutaman kerran. Lopputuloksena on aina pieni voittajafiilis. 

Punnitessani itseni äidin luona painoin enemmän kuin koskaan ennen. Toisaalta olen nauttinut normaalia enemmän ei-niin-terveellistä nestettä ja syönyt enemmän herkkuja kuin aikoihin. Nyt Helsingissä pitää päästä takaisin ruotuun. Varmaan lähtee heti tällä viikolla ainakin kolme kiloa, koska ne tulivatkin niin nopeasti - varmaan vain ylimääräistä nestettä.

Ja hei jee: eilisen juoksemisen jälkeen jo käytin foam rolleria salilla, niin ei yhtään kivistä pohkeet tai ehkä ne jo tottuivat juoksemiseen. Tiedä häntä. Harmi ettei rolleria ole kuin Hakaniemessä. En ole Käpylästäkään varma. Pitää ehdottaa heille, että hankkivat. Varmasti sillä on käyttöä. 

Nyt jatketaan viikkoa ja päivää. Jospa lähtisi pyöräilemään. Toivottavasti ongelmatkin selviää. Aina voi mennä salille purkamaan mielipahaa jos sellaista on. Tai kertoa hyvälle ystävälle.

Pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!