Arkkitehtuuria, kulttuuria, tapaamisia ja vihreitä arvoja

Eilen kävin ensin Sinebrychoffin museossa, koska olisin halunnut nähdä kuulemastani näyttelystä nimeltä Peder Balke - Arktisen lumo, mutta se oli loppunut 14.1. Jostain syystä en tiennyt huoneista Sinebrychoffin museokaupan vieressä, että niissäkin on ollut näyttelyitä, koska en ole koskaan nähnyt niitä avoimina. Nyt rakennetaan uutta näyttelyä nimeltä Veden elämää, joka avataan 15.2.; jospa sen sitten kävisi katsomassa. Sinebrychoffin museosta kävelin Design museoon ja Arkkitehtuurimuseoon katsomaan sisustuslehdestä bongaamani Garden futures: suunnittelua luonnon kanssa - näyttelyä, joka on näytteillä 31.3. asti.

  

Arkkitehtuurimuseo on itsessään taideteos: jopa portaiden alapuoli on hienosti tehty. Siellä yläkerrassa, jossa oli vanhoja kuvia arkkitehtuurista ja kaduista sekä niiden olinpaikat mainittuina, oli myös tallessa lappuni, jonka olin rustannut joskus syksyllä, kun kyseltiin, millainen olisi unelmakaupunkini asua.

 

Kävellessäni Arkkitehtuurimuseolta takaisin keskustaan yritin jotain kiertoreittiä Iso Roobertinkadun sijaan ja päädyin Kasarmitorille, jossa en ole jostain syystä käynyt muutamaan vuoteen. Eipä tule sinne eksyttyä. Toki jälleen annoin kameran laulaa, koska Helsingin arkkitehtuuri on vain niin upeaa.

Saapuessani eilen kotiin hieman ramaisi ja kävin nukkumaan, mutta nukuin tai en, niin herätessäni kello oli vasta kaksi. Tuntui, että aika mateli. Olin sopinut kaverin kanssa tapaamisen puoli viideltä keskustassa, mutta piti keksiä vielä pariksi tunniksi tekemistä, joten sain jostain inspiraatiota (ja aiemmin kaupassa käydessä ostin leivontamargariinia) tehdä mokkapaloja. 

En oikeastaan ole koskaan tehnyt mokkapaloja, ainoastaan Ruotsin parasta kakkua, joten minut yllätti se, että mokkapalat olivat vain viisitoista minuuttia uunissa ja sitten tulikin valmiiksi. Meinasin ensin laittaa kakkumuottiin, mutta olisi varmaan vaatinut pidemmän paistoajan. Jätin myös kahvin pois ja laitoin taikinaan vain kuumaa vettä, kun en omista kahvia tällä hetkellä kotona. Pelkkää teetä. Tuleekohan johonkin kakkuun teetä? Kakun teosta vielä sen verran, että on kivaa, kun uudella vatkaimella kananmuna-sokeri - seoksesta tulee todella nopeasti valkeaa, eikä tarvitse odotella kauan.

Söin pari palaa ennen lähtöä. Kaverin kanssa tavattuamme kävelimme instagramista bongaamaani Ziara's cafe - nimiseen kahvilaan, joka sijaitsee Albertinkadulla. Oli kyllä kaunis ja ihan viihtyisä paikka, mutta vahingossa sinne ei tulisi eksyttyä. Bongasin yhden toisenkin kivan oloisen kahvilan ja bongailen vielä paljon kahviloita, joissa haluan vierailla. Turisimme aikamme, kunnes kävelimme takaisin keskustaan ja sovimme tapaavamme seuraavan kerran Oodissa. Siitä lisää ensi viikolla.

Seuraavan voi ohittaa, jos ei välitä puhtaasta ympäristöstä tai halua lukea pientä saarnaamista puhtaampien katujen puolesta. 

Hankin Vallilan kirjastosta jo monia viikkoja jollei kuukausia ponderoimani roskapihdit. Minulla oli asiaa keskustaan, mutta sen jälkeen käveltyäni keskustasta kotiin keräsin vähintään 50 roskaa matkan varrelta. Minua suuresti etoo se, että ihmiset heittävät roskansa maahan ja suurimpia roskaajia ovat tumppeja maahan heittävät ihmiset - en väitä, etteivätkö muutkin ihmiset roskaisi. En jostain syystä vain ymmärrä ihmisiä, jotka heittävät roskansa maahan. Tai osaksi ymmärrän, mutta minulle se vain olisi luonteen vastaista.

Olen ennenkin huomannut, kun roskia löytyy maasta ihan liian paljon, että keskustasta Hakaniemeen on 300-400 metriä, eikä siinä välissä ole kuin yksi roskis ja sekin hieman piilossa kolme metriä poissa tien reunalta. Ja noin 200 metriä pitkällä Fabianinkadun mäellä oli vain yksi roskis keskellä mäkeä. 

 

Pitäisi lisätä roskapönttöjä, mistä kirjoitin myös jo toistamiseen kaupungille, kun joka paikka on täynnä roskaa ja ne harvat roskikset, joita kaduilta löytyy, pursuilevat roskia tai ovat niin rikki, ettei ihminen haluaisi mennä liian lähelle. Kaupungin pitäisi myös useammin tyhjentää kaikki roskikset. 

 

Muistan kerran käydessäni Oulussa vuonna 2009, että oli ihana kävellä täysin roskattomia katuja kilometrien verran ja muistan myös kyltin eräässä puistossa, missä luki suunnilleen "Puhdas kaupunni on kiva paikka olla". Näin se oikeastikin menee. Roskattomat siistit kadut ovat kauniita. Vaatii kuitenkin suurimman osan jollei kaikkien ihmisten yhteistä panosta, että kadut pysyisivät siisteinä.

Ennen paluuta takaisin istahdin hetkeksi Espresso Houseen juomaan cafe lattea ja lukemaan kirjaa. Emily Henryn Lomalla kaikki on toisin vaikuttaa ihan viihdyttävältä ja nopeatempoiselta kirjalta lukea, mikä onkin hyvä, koska tällä kirjalla on vain parin viikon lainassaoloaika. 

Mietin joskus, että voisin olla freelancer - suomentaja, koska haluan todellakin, että kirjat suomennettaisiin kirjailijan toivomalla tavalla eli kirjasta välittyisi alkuperäinen teksti oikeassa muodossa ilman epämääräisiä lisäyksiä tai outoja laina-/nykysanoja, joiden mietitään olevan hyväksi ns kohdeyleisölle. Anyhow. En osaa lukea kotona melkein mitään, kun ei ole löhötuolia, mutta opettelen. Mikäs siinä lukiessa, kun voi lukea matkalla busseissa, ratikoissa ja joskus harvoin kahvilassakin.

Oli kaunis aurinkoinen päivä tänään.

Kerätessäni roskia, ja kuvatessani kaikkea kaunista, tunsin tekeväni tärkeää työtä, koska onhan se tärkeää. Kierrätys sekä roskattomat kadut ja roskaton luonto ovat asioita, jotka ovat äärettömän lähellä sydäntäni eli tärkeitä minulle. Törmäsin myös kanssaploggaajaan, mikä oli iloista. Hän kommentoi minulle, että "Haa, mulle on kilpailija" ja molemmat naurahdimme ja hymyilimme yhteiselle harrastuksellemme suuresti. Lisäksi hän kehui roskapihtejäni ja kerroin, mistä olen ne lainannut. 

Kisse pötköttämässä eilen illalla. Tänään PITÄISI mennä aikaisin nukkumaan, mutta en oikein varmaan osaa. Huomenna pitää varautua siihen, että mikään satunnainen haltijabussi tuskin ilmestyy ottamaan kyytiinsä, joten olen valmistautunut kävelemään töihin kahdeksan kilometriä ja varannut työmatkaan pari tuntia aikaa. Eli pitää yrittää lähteä matkaan puoli kuudelta, jaiks. Saa nähdä, mitä mieltä jalat ovat työpäivän jälkeen käveltyään toiset kahdeksan kilometriä takaisin ja oltuaan muutenkin pystyssä koko työpäivän ajan. Tarvitsisi sellaiset palauttavat pötköt jalkoihin.

 

Mukavaa iltaa ja hyvää yötä.