Taisin odottaa liikaa viime lauantailta. Asiat, joita on suunnitellut, niin yleensä vaativat sen toisen ihmisen toteutuakseen. Siis asiat, joita ei ole suunnitellut vain itselleen. Minkäs teet. Jospa joku toinen viikonloppu.
Tämän viikonlopun, ainakin vielä tämän lauantai-päivän, vietän Kaarinassa, äidin luona, enkä oikein varmaan voi ketään tavatakaan, koska edellispäivänä nappasin kurkkukivun, joka äityi yskäksi ja kuulostan ihan emokarhulta. Eikä kukaan saa selvää, joten olen sitten puhumatta.
Tosi kurjaa kyllä. Huomasin jopa, miten sen sain. Olin torstaina ollut salilla, oli nätti ilma, mutta alkoi kauhea kylmä tuuli. Kaverini tuli vastaan, kävimme kaupassa. Mutta yhtä mäkeä talsiessa ylös tämä tuuli puri kurkkuun kiinni, vaikka oli kaksi kaulahuivia kaulassa, niin olin jättänyt takkia vähän ylhäältä auki. Yleensä en syytä kylmää, mutta se oikeasti puri suoraan kaulaan. Seuraavana päivänä eilen perjantaina töissä oli todella kova kurkkukipu. Ehdotettiin, josko ottaisin panadolia. Pohdittiin yhdessä, miten se voi sellaiseen kipuun vaikuttaa, kun se on erilaista kipua kuin vaikka kasvukipu tai päänsärky.
Koko eilisen päivän vielä sattui kurkku, mutta tällä hetkellä ei. Nyt on tosin limaa jossain kurkussa ja yrittää saada sitä pois ja yskiessä toki kurkkuun sattuu. Voi voi, en tykkää sairastella. Kauan olen välttänyt muutaman flunssa- ja vatsatautiaallonkin, mutta nyt tuli yskä. Sitten on taas hyvin kiitollinen, kun tämä yskä lähtee pois. Aina toki on kiitollinen terveistä päivistä, kun sairastelu on ollut nykyään niin harvinaista. No lääkkeet peliin ja yskälle kengänjälki persiille!
Puoliksi syytän keskiviikkona Espresso Housessa nautittua hot melted chocolatea, joka ei ollutkaan kaakao, vaikka niin luulin, vaan kuuma maitojuoma, johon oli laitettu suklaapallero sulamaan. Tai en tiedä, oliko se kaakao, mutta siinä oli ihan liikaa maitoa, kun se oli iso koko, vaikka lukeekin, että normaali. Normaali on iso ja pieni normaali - en ymmärrä heidän logiikkaansa. Oh well, anyway kului jokin kaksi tuntia tästä liikamakeasta paukusta (ajattelin sen jälkeen, ettei tarvitse syödä makeaa viikkoon) niin alkoi armoton vatsakipu (onneksi vasta kotona). Tiedän, ettei se johtunut mustikkapiirakasta, jota olen monesti ennenkin nauttinut, vaikkei suolistoni pidäkään vehnästä, tämä oli ihan erilaista kipua. Ja se johtui maidosta.
Olen nykyään käyttänyt vain kaurajuomaa puuron tekoon ja Oatly kaffeta kahvin kanssa, ruokajuomana vettä, että olen varmaan kokonaan vierottunut maidosta. Tosin jos maito on pienenä määränä ja täysin sekoitettu esimerkiksi kastikkeeseen, niin silloin se ei ole reagoinut, mutta kun se on suurimmalti osin perusmuodossa, niin sehän sattui. Menin sinä iltana aikaisin nukkumaan, kun edes sikiöasento ei auttanut, enkä pystynyt Frendejäkään katsomaan, niin laitoin valot pois ja aloin nukkua. Yöllä heräsin ja kipu oli loppunut, mutta ilmaa kiersi koko vatsassa ja suolessa. Sain onneksi uudestaan unta. Eilen heräsin neljältä ja porskutin sillä koko päivän yhteentoista asti. Keskipäivällä tuntui ihan siltä kahvia juodessa, että olisi voinut mennä lasten kanssa nukkumaan.
Tekstejä vuosia sitten tällä viikolla
Joskus on syönyt huonolla omallatunnolla, mutta nykyään miettii etukäteen, katuisiko sitä tekoa, jos menisi herkuttelemaan kahvilaan. Nykyään menen syömään hyvällä omallatunnolla ajatellen,e ttä on todellakin ansainnut sen herkkuhetken ja itsensä kanssa etukäteen sopinut, että siitä ei tule huonoa omaatuntoa. Ei sitä pidä ajatellakaan, että tulisi herkkujen syömisestä huono omatunto paitsi jos selkeästi tunnistaa tekevänsä sitä liikaa ja tietää, että se tekee hallaa itselle ja omalle terveydelle. Kun herkuttelee, niin pitää nauttia kokonaisvaltaisesti niin kuin aina pitäisi muutenkin keskittyä syömiseen ja juomiseen tietoisesti ja hitaasti. Toisaalta voi myös sopia, että nyt herkuttelen ja menen illalla sitten lenkille/salille. Kantaa oman vastuunsa siitä kuitenkin estääkseen sen katumuksen. Saatan herkutella yleensä välipäivinä. Mitä elämä olisikaan, jos ei saisi koskaan herkutella tai nauttia asioista.
Vaikkei kävisikään rehkimässä hikeen asti salilla tai olisi tuntia lenkillä, niin välipäivinäkin tulee liikuttua. Minäkin kävelin eilen, kun piti töiden jälkeen mennä Kamppiin, niin rautatieasemalta yhdyskäytäviä pitkin kamppiin. Kyllä siinä tuli muutamat sadat askeleet käveltyä. Liikuntaa se on rauhallinenkin liikunta. Työmatkankin jos kulkee bussilla, niin ottaa vaikka aiemman bussin ja jää muutaman pysäkin aiemmin pois, niin saa käveltyä. Kaikkea voi ajatella kuntoilun kannalta. Jos pitää nostaa jotain lattialta, niin ei kumarru sitä sieltä, vaan kyykkää. Jumpattua kehon painoilla saa missä vain. Mieli ja keho pysyy virkeänä ja vetreänä.
Kauniista auringosta on tällä viikolla saanut nauttia kylmästä säästä huolimatta.
Tuulisena päivänä oli kaunis auringonlasku salin jälkeen.
Tänään on mamman hautajaiset. Sitä ennen kauppaan. Lakkasin jo kynnet kauniiksi. Jospa otan lisää kuvia myöhemmin tänään. Nytkin aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti