Viikon kuulumiset ja (ääni)kirjojen maailma

 

En aio pahemmin puhua viime viikonlopusta, päivästä, jolloin vietettiin mamman hautajaisia.

Oli kauniita kukkia. Kaunista auringonpaistetta pilvien välistä ja pilvettömältä taivaalta. Herkullista täytekakkua. Luin ääneen muistokirjoituksen mammasta. Tämä kuva on lähtiessäni Turusta sunnuntaina. Niin, piti lähteä lauantaina, mutta jäin vielä yhdeksi yöksi. Ehdin äidin, veljen ja sukulaisten lisäksi nähdä kahta ystävää. Jutella henkeviä kahvin äärellä.

Tullessa Kamppiin Helsinkiin ostin neljän sipulin pienen narsissin. Yhden työpäivän jälkeen siihen oli ilmestynyt kukkanen ja seuraavan työpäivän jälkeen se oli kasvanut kolme senttiä lisää. Tosi hurjan nopeasti kasvaa. Varmaan 15 senttiä kasvanut vain tällä viikolla. Jännä kiva kukkanen.

Maanantaina vai tiistainako kävin Roasbergissa ja höpöttelin hyvässä seurassa, kunnes meidät hätistettiin sulkemisaikaan ulos. Se on aivan ihastuttava paikka se Roasbergin alakerta, vaikkakin on tosi kiva se yläkertakin. Harmi kyllä, että juoma maistuu aina erilaiselta riippuen tekijästä. Tee ja tuorepuuro olivat äärettömän herkullisia.

Eilen oli pidempi päivä töissä ja pääsin lähtemään viiden jälkeen. Koko päivän oli vaihtelevaa säätä ja sain otettua kuvan siitä kymmenen minuutin aurinkoisesta hetkestä. Bussimatkalla koko taivas oli harmaan pilven peittämä ja perillä taivas taas repeili auringon edessä.

Tänään oli aivan ihanan ihanan ihana päivä, eikö näytäkin siltä. Eilen oli pidennetty päivä ja tänään otin pidennykset pois ja pääsin aiemmin lähtemään. Otin yhteyttä ystävääni ja näimme rautatientorilla bussin saavuttua sinne asti.

 

Aurinko näyttää voimaansa sulattamalla kevättä esiin, joka on piiloutunut tämän pitkän talven alle.

Ihana katunäkymä Mikonkadulla.

Suuntasimme istuskelemaan Cafe Esplanadiin, joka pyöri mielessä jo työpäivän aikana. 

Kaipasin hetken todella minijärkkäriäni ja sen dynaamista mustavalko-kuvatoimintoa. Jospa joku päivä saisin sen käytyä korjauttamassa.

Kahvilan jälkeen menimme Akateemiseen kirjakauppaan ja löysin sieltä tämän etsimäni sekä yhden suomeksi julkaisemattoman Lisa Jewellin kirjan. Olen tämän Sophie Kinsellan Muistatko minut - kirjan ennenkin lukenut, mutta löydettyäni sen viime viikonloppuna äidin luota aloin lukea sitä uudestaan, mutta jätin sen sinne, jospa äiti saisi sen joku päivä luettua. Siitä asti kuitenkin olen halunnut sen uudestaan lukea. Vähänkö ärsytti, kun tutkittuani kirjahyllyä se sama kirja oli siellä ja olisin voinut lukea sitä milloin vain. Aargh! Hassua. Yritän nyt kaupitella tätä jollekulle.

Minulle on ennenkin ehdotettu audiokirjaa eli äänikirjan kuuntelemista eli että joku lukisi puolestasi ja voisi vain kuunnella.  En ensin siitä innostunut, mutta innostuin nyt kun törmäsin yhden seuraamani bloggaajan tekstissä "Aikaa kirjoille arjessa" tähän sovellukseen nimeltä BookBeat . Sekä ollessani kirjakauppaa kiertämässä ja ihailemassa ihania kirjoja, joita on paaljon.

Olen super innoissani! Siis aivan mieletöntä! Ilmainen kokeilujakso käytössä ja saattaa olla, että jatkan tämän tilaamista kokeilujakson jälkeenkin, koska täältä löytyy niin paljon sellaisia kirjoja, joita olen halunnut lukea, jopa muutakin kuin fiktiokirjallisuutta ja niin uutta, että ne ovat vielä uusina kirjakaupoissa! En vain ole voinut niitä lainata tai ostaa ja jostain syystä aina tulee tehtyä jotain muuta kuin luettua, vaikka haluaisin lukea paljon, oppia ja kokea uutta. Keskittyminen herpaantuu, väsyttää tai ajatukset poukkoilevat. Olen muutenkin enemmän audiovisuaalisia ihmisiä kuin lukemalla oppiva henkilö. Jos lukisin itse, niin siinä menisi tosi paljon enemmän aikaa, koska tykkään nähdä tarinan visuaalisena mielessäni. Joskus olen kertonut jollekin jopa kirjasta kuin elokuvan tapahtumista, mutta sitten kerrottuani nimen päädyimme toteamaan, ettei se olekaan elokuva vaan kirja.

Kuuntelemassa äänikirjaa. Vedin kirjakaupassa tukan ylös ja se sijoittui ihan kivasti. Viime perjantaina, kun kylmä tuuli puri kaulaan, niin ensin oli erikoista yskää ja sen jälkeen tulikin nuha. Flunssassa ollut siis pitkästä aikaa, mutta kohta onneksi helpottaa. Nytkin tuntuu lähes normaalilta. Kun kantaa kymmeniä eri tauteja, niin kaipa joku niistä pitää joskus iskeäkin. Ei voi mitään. Sitten on jälleen superkiitollinen siitä, että on jälleen terve. On kyllä ollut ikävä salille ja nenää, joka ei vuoda. Pitää yrittää koittaa puhdistautua maidosta, sokerista ja vehnästä. Se on hirveän vaikeaa! Olisi helpompaa, jos menisi jollekin bootcampille, jossa laitettaisiin liikkumaan ja tarjottaisiin superherkullista ja terveellistä ruokaa. Hihi. Saa sitä unelmoida.

Tykkään lukemisesta ja haluaisin lukea paljon, mutta jokin siinä on esteenä. Hassua kyllä, koska opin lukemaan viisivuotiaana (ja muistan, miten turhautti, kun koulussa piti lukea tavuttaen), meille tuli monta vuotta Aku Ankka sekä Roope Setä ja teini-iässä luin yli sata romaania ja joskus kirjasin ne ylöskin, mutten enää jaksanut kirjata niitä ylös, mutta jatkoin lukemista. Olen kasvanut kaupungissa, jonka keskipisteenä oli kirjasto. Nykyään en tiedä, mikä sen keskipiste on tai mitä hyvää siinä on enää jäljellä. Kaikki vanha ja hyvä korvataan huonoilla valinnoilla, uusilla rakennuksilla väärissä paikoissa. Räjäytetään kallioita, raivataan siltoja ja hävitetään metsiä. Inhottavaa.

Muistan aina ensimmäisen pidemmän kirjani, jonka luin jossain vaiheessa ala-astetta, Kaverina leijona tai joku sen kaltainen, mutta todellinen innostus lukemiseen syntyi 12-13-vuotiaana, jolloin luin todella paljon fantasiakirjallisuutta ja joitain nuortenkirjoja. Muistan laskeneeni romaaniksi vain ne kirjat, jotka olivat yli 150-sivuisia tai lähelle sitä. Olen lukenut lähemmäs 1000-sivuisen kirjan, mutta aika monikin on lukenut, koska kyse on Harry Potterista. Fantasiakirjat olivat 400-500-sivuisia. Hassua kyllä, miten joskus niistä tykkäsin, mutta en enää ollenkaan osaisi niitä lukea. Jospa löytyisi BookBeatista joku fantasiakirjakin monien muiden kirjojen lisäksi, niin voisin testata kuunnella sitä.

Kuuntelen tälläkin hetkellä tätä Marian Keyesin kirjaa englanniksi. Tällöin pystyn kirjoittamaan samalla suomeksi. Jotkut väittävät, etten varmastikaan keskity, enkä varmasti keskitykään, mutta kuulen sen silti. Voisi joinain iltoina laittaa vain valot kiinni ja kuunnella tarinaa, mutta saattaisi käydä niin, että nauha jää päälle ja nukahdan. Pitää kokeilla joku kerta. Ajattelin aiemmin, kun aloin tätä tarinaa kuunnella, että miten ihanaa kuunnella brittienglantia tai tässä tapauksessa ilmeisesti irlantia. Niin hunajaa korvilleni! Ihanat sanakäänteet, äänenpainotukset ja se tapa, millä britti- tai irlantilaiskirjailija kirjoittaa ja puhuu sekä ilmaisee asiat ylipäätään on niin erilaista kuin suomalaisissa kirjoissa ja tapakulttuurissa.

Sovelluksessa on ruotsinkielisiäkin kirjoja. Voisi joku päivä niitäkin kuunnella ja harjoittaa orastavaa ruotsinkielentaitoa.

Englanti ja Lontoo on intohimoni niin kuin olen varmaan joskus maininnut. En vain olisi kuluttamassa katuja kamera silmänjatkona, vaan kuuntelisin sitä ihanaa tapaa puhua ja olla kaiken ihmettelyn lisäksi. Se tapa, kuinka he kohtelevat toisiaan on aivan ihanaa. Hekin, niin kuin ainakin ranskalaiset, kuvailevat ja puhuvat enemmän kuin suomalaiset verrantokuvannollisesti. Se sosiaalisuus ja ystävällisyys, mikä heistä välittyy on vain sellaista, mikä saisi kyyneet silmiini ilosta. Varmasti poskia särkisi päivän päätteeksi hymyilemisestä.

Naisviihdekirjallisuuden lukemisesta innostuin joskus tämän kirjailijan sekä Cathy Kellyn kautta, mutta jostain syystä heidän myöhemmät kirjansa jäivät taka-alalle, kun kiinnostuin Lisa Jewellistä, Kira Poutasesta, Eppu Nuotiosta, Sophie Kinsellasta ja muutamasta yksittäisestä teoksesta.

Mukavaa viikonloppua! Nauttikaa lukemisesta, auringosta, elämästä <3