Kevättalven aurinkoa

Ennen puhuin kierrellen ja arvoituksin, eikä siitä ihan aina pidetty, varsinkaan jos peitin ujouden sillä, että se piti kakistaa ulos. Nykyään puhun kaiken suoraan, mutta voin silti vitsailla ja leikkiä sanoilla. Parempi niin. Joskus saatan puhua jopa liian suoraan, mutta olen ajatellut suoraan puhumisen olevan paras tapa, joten jatketaan sillä, koska se on selvä parannus aiempaan.

Kulunut viikko piti olla kokonaan sokeriton, vehnätön ja maidoton. Kuinkas sitten kävikään. Maidottomuus sujui parhaiten, kun maitoa sai vain suklaan joukossa, mutta pizzaakin söi pari kertaa ja varmasti sai enemmänkin vehnää. Meni siis penkin alle. Uusi kokeilu ensi viikolla. Valio Oddlygoodin takia on tullut syötyä enemmän jogurttia, varsinkin mangojogurtti on suosikkini, myös neljän erässä myytävä mustikkajogurtti on hyvää. Vadelmajogurttiakin maistanut, mutten ole maistanut vaniljaa ja mansikkaa. Ehkä mansikkajogurttiin on vieläkin jokin epämiellyttävä muisto viime vatsataudista, kun olin 12 sen sairastettuani. Mustikkajogurttiinkin oli samanmoisia muistoja, mutta kesti muutama vuosi, niin pääsin siitä yli ja oikeastaan yli 20-vuotiaana maistoin ihanan marjaisaa Valion mustikkajogurttia ja pystyin taas syömään sitä.

Ensi viikonloppuna pitääkin matkustaa Turkuun mamman hautajaisia varten. Tänään olisi yksi kovin erityinen päivä, mutta se ei kuulu tähän blogiin, mitä erityistä 10.3. tapahtui. Jospa teillekin jotain kivaa. Torstaina ei ainakaan tapahtunut mitään kivaa, vaikka olikin kansainvälinen naistenpäivä, niin kukaan ei sitä toivottanut suoraan. Ei sillä jaksanut olla merkitystä niin kuin ei ystävänpäivälläkään. Katoavia perinteitä. Jospa ensi vuonna.

Ajattelin sanoa muutaman sanan laskuista. Ei kai se kiellettyäkään ole, vaikkei koskaan kukaan puhu laskuista ääneen. Äitikin aina sanoi, että tuliko postista rakkauskirjeitä. Olen ollut jo jonkin aikaa lujilla laskujen takia ja pitänyt elää niin sanotusti kädestä suuhun. Tämän vuoden aikana ja toivottavasti ennen tämän vuoden loppua olisi tarkoitus päästä osamaksuista eroon, joita on jonkin verran. Olen siis ostanut kaikki isommat ostokset osamaksulla ja olen niitä jo jonkin aikaa maksellut. Sitten kun saa ne maksettua, niin jäljelle jää vain vuokra, puhelinlasku ja sähkölasku. Kohtapian jää Spotify ja Netflixikin, kun olen nekin peruuttanut. Jotkut aina ihmettelevät, miksi en katso telkkaria tai edes omista digiboksia. No en, koska en halua. Voi sitä aikaa käyttää hyödyllisempiinkin asioihin, kuten piirtämiseen, värittämiseen, lukemiseen tai vaikkapa askarteluun. Liikkumiseen, kulttuurielämyksiin, ystävien näkemiseen ja heidän kanssa seurusteluun. No mihinkähän vain.

Sarjojen ja elokuvien katseleminen on kovin viihdyttävää, mutta aika passivoivaa puuhaa. Voihan sitä edelleen katsella youtubea ja on kivaa vuokrata leffoja konkreettisesti videovuokraamosta. Harmittaa kyllä, että suuri osa Filmtowneista on hävitetty ja niiden tilalle on tullut jotain muuta. Makuuneja on vielä muutama olemassa, mutta Filmtowneista tykkäsin aina enemmän. Tätä se on tämä nykyaika, kun ihmiset hankkivat elokuvansa ja sarjansa netistä. Mie tykkään olla joissain asioissa vanhanaikainen, koska olen mieluummin aktiivinen kuin passiivinen. Eipä miullakaan ollut ennen kouluikää muuta elektronista viihdykettä kuin silloin tällöin piirrettyjen katsominen, yleensä leffa VHS:ltä. Pikku Kakkoselta katseli ehkä Rölliä.

Ja voi sitä ihanuutta, kun voi käydä oikein elokuvateatterissa katsomassa elokuvaa isolta ruudulta, kun on varannut siihen aikaa ja vähän leffaevästäkin. Se on kokemus, vaikkakin on typerää, että elokuvat maksavat kaksi kertaa enemmän kuin "hyvinä aikoina". En tiedä, johtuuko inflaatiosta vai mistä, mutta vain todella erityiset leffat tekee mieli katsoa niin kalliilla, kun taas joitain leffoja odottaa dvd:ksi. Joitain leffoja on odottanut, että katsoisi elokuvateatterissa, mutta sitten kun on varaa sinne asti, niin se onkin teatterista poistunut ja pitää odottaa levylle. Tosin ihan kaikkein uusimpien ja Suomeen tulleiden leffojen en usko olevan nettileffavuokraamoissa, vaikka jotkut niin väittävätkin.

Eksyinpä aiheesta. Kun kaikki puhelimet, sängyt ja pelikoneet on maksettu, niin alan säästämään asuntoa varten. Ja olisihan se ihan kivaa ostaa myös kaupasta vaatteita, eikä aina postimyynnistä. Postimyynneissä on kyllä ihan kivoja vaatteita, mutta esimerkiksi kenkiä ja farkkuja on vaikea ostaa sovittamatta. Olisi ihanaa lähteä myös matkalle haaveilemiini maihin: Lontooseen, Ranskaan, Tukholmaan, Prahaan, Kööpenhaminaan ja Hollantiin.

Nyt on ollut jo niin kauan lunta, että lumettomuus tuntuu kaukaiselta muistolta. Lumet luultavasti häviävät tässä kuussa. Aurinko on hävinnyt näkyvistä ja pilvet peittäneet taivaan, koska mittari on nollassa. Sehän tarkoittaa, että lumet alkavat sulaa.

Viikon ensimmäiset kolme päivää olivat hyvin aurinkoisia. En muista, olisiko aurinko paistanut myös torstaina. Työmatkalla kuvaan auringonnousuja. Aurinko nousee yhä vain aiemmin ja aiemmin. Paistaa jo ennen kuin olen herännyt. Ennen monia muita.

Nämä auringonnousukuvat ovat Vallilasta. Siltakuva on Sörnäisistä. Ennen kuin eilen tuli paljon niin keskiviikkona taisiko olla katselin viemäriin virtaavaa puroa, jonka aurinko oli saanut aikaan sulattamalla lumen pintaa ja ajattelin, että tänään aurinko, kevätaurinko, paistaa jo niin vahvasti, että sillä on voima sulattaa jäistä maata läpi kylmän pakkasen ♡

Nämä kauniit kukat jäivät kauppaan. Ostin kuitenkin valko-pinkkejä terttuneilikoita, jotka eivät ole vieläkään auenneet, vaikka ovat olleet pöydällä jo kolme päivää. Kyllä ne siitä sitten. Harmi, ettei leikkokukat säily pitkään. Terttuneilikät säilyvät kuitenkin joitain kukkia pidempään. Mietin kovasti, jos istuttaisi omia kukkia. Istutin jo töissä miniauringonkukkia, jospa ne siitä versoisivat.

Tämän päivän tunnusmusiikki on Pharrell Williamsin

Tämä on jo neljänä vuonna tullut uudestaan vastaan tämä runo.

Kevät versoisi

Heikko varsi
kukantaimi
nousee ikivalkoisesta maasta
roudanpeitteisestä
Kasvaa sillä voimalla
josta auringonsäteet saavat alkunsa

Aurinko suutelee maata
sulattaakseen roudan
sulattaakseen jäisen talven sydämen
Rakastuessa sitä ihan läkähtyy
hengästyy ilman juoksemista

Valonsäteet lämmittävät
kutittavat talven jalkapohjia
niin että sen viimein tarvitsee
rentouttaa käsivartensa
jotka suojelevat jäistä sydäntä
ja pudottaa sydämen sulamaan
kevään avoimelle kämmenelle


Jospa sitä lähtisi salille. Takaisin juoksumatolle.