Toisinaan on vaikea alkaa kirjoitella illalla, kun siihen olisi aikaa, kun inspiraatio kirjoittamiseen meinaa iskea keskellä työpäivää, eikä silloin tietenkään voi alkaa blogia kirjoittelemaan, kun pitää tehdä jotain hyödyllistä.
2. juoksu tauon jälkeen, mutta tästäkin on nyt 10 päivää. Tällä kertaa ei ollut kiire mihinkään, vaan annoin mennä, enkä antanut itseni pysähdellä niin kuin viime kerralla. Felt so good after. :)
Viime viikolla juoksututti, tällä viikolla ei ollenkaan. En tiedä, miksei se sali tällä hetkellä oikein kiehdo, vaikka haluaisin sen kiehtovan. Tällä viikolla toisaalta tuli käytyä kerran uimassa. Kävimme Mäkelänrinteen uimahallissa ja se oli luultua kalliimpi. Olin siinä luulossa, että kaikki uimahallit ovat samanhintaisia. Ostin kymmenen kerran kortin, mikä käy kaikkiin Helsingin uimahalleihin. Voihan nuita muitakin kokeilla, mutta omakohtainen kokemus Mäkelänrinteestä on erittäin jees. Sen hinta on kallein luultavasti siitä johtuen, että se on isoin ja erikoisuutena on 50 metrin radat ja oli siellä myös kymmenen (en oikeasti laskenut) 25 metrin rataa.
Usein siellä varmaan vedetään uimakouluja niin kuin silläkin kertaa käydessä. Siellä tuli uitua 500 metriä. Dippasin itseäni jopa kylmä-altaassa, vaikka 5min sieltä noustua harmitti, ettei tullut kokonaan dipattua kuin vain rintaan asti ja äkkiä ylös. Sieltä noustua alkoi heti ihana kihelmöivä olo ja olisin halunnut kohta uudestaan. Luin jostain lehdestä artikkelinkin kylmähoidon ja hengittelymeditaation yhdistelemisestä, minua tosin kiinnostaisi vain se kylmähoito ja sen vaikutukset.
Ajattelin, että jos jaksaisi salilla käydä, niin voisi pari kertaa viikossa juosta, kerran viikossa käydä uimassa ja tehdä vähän lihastreeniä päälle. Sounds good to me! Lepopäivä(t) pitää ilmeisesti suunnitella etukäteen. Cheat dayt on jo suunniteltu!
Kinder-munat rocks! Viime viikon perjantaina meillä oli aikomus mennä Flamingon kylpylään lilluttelemaan, mutta sinne päästyämme selvisikin, että pitää varata aika, että pääsee sisään. Varasimme ajan sunnuntai-illalle. Nälkä yllätti, joten kävimme Jumbon puolella Classic American Dinerissa syömässä. Siitä olikin aikaa, kun viimeksi olin kerran käynyt Classic American Dinerissa, taisikohan olla Jyväskylässä jopa.
Ruoka oli hyvää, miljöö oli hauska niin kuin Classic American Dinerissa on tarkoituskin ja hampurilaissämpylä oli paras koskaan maistamani! Otin purilaisekseni Devil's chickenin ilman paholaisenhilloa, koska se sisältää paprikaa. Olisi se selvästi kuulunut siihen makukokonaisuuteen, mutta minkäs teet. Muuten se purilainen sisälsi kananrintafileen, salaatin, tomaatin, punasipulia (joka oli raakaa, kääk! - pitää pyytää myös ilman punasipulia seuraavalla kerralla), Hellmann'sin majoneesin ranskalaiset ja coleslaw - salaatin sekä tietysti halloumi-juuston, johon olen ollut ihan hulluna viime aikoina. Kyllä, nykyään syön jonkin verran vehnää, mutta tarkastan tarkasti sen rakenteen ennen kuin isken hampaani kiinni ja juon vettä päälle.
Lauantai sujui ei mitään tehdessä ja sunnuntaina sitten lähdimme matkaan kohti Tamperetta yhdentoista paikkeilla. Olimme sopineet tapaavamme Tampereela asuvan ystäväni kanssa. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa.
Menimme Cake House Cafehen, joka oli mukava paikka torin laidalla. Siellä oli kaunis sisustus, vaikka harmikseni en muistanut kuvata yhtä kivaa seinää. Siinä paikalla, missä kahvila sijaitsi, oli ilmeisesti ennen ollut munkkipaikka. En siellä ollut koskaan käynyt, mutta muistan seinällä taulun, jossa luki "Munkki päivässä pitää pyllyn pyöreänä". Silloin luulin, että se on vain kiva slogan seinällä tietämättä läheisestä kahvilasta.
Cake housessa olisi ollut tarjolla kakkubuffet, mutta olin matkasta nälkäinen, joten otin bagelin ja cappuccinon. Sain toki sivusta närppiä paria kakkua, porkkanakakkua (jota vielä haluaisin itse osata tehdä), sacher- kakkua sekä mango-juustokakkua, jota maistellessa olisin mieluummin halunnut mustikkakakun. Teki mieli enemmän marjaisaa, joka on aina myös hieman hapan.
Aikamme äpösteltyämme kakkutalossa lähdimme kävelemään ja katsomaan rakkaudensiltaa eli kosken yläpuolista siltaa, joka oli täynnä parilukkoja. Tuli nähtyä myös Tampereen uudet ratikat, joissa kaikissa oli numero kolmonen. Tykkäsin kovasti Tampereen leveistä kaduista, mutta ovathan ne edelleen leveitä, vaikka jokunen ratikka välillä surahtaakin siitä ohi. Eivät ne rumentaneet tai kaunistaneet kaupunkia. Ne vain ovat osana sitä.
Rakkaudensiltakäpystelyn jälkeen matkasimme navigaattorin kanssa kohti Ikuria, joka sijaitsi Ylöjärvellä. Matkaseuramme kertoi siellä olevan jääveistoksia ja perillä selvisi jotain muutakin. Jääveistosalue olikin Tiitiäisen satumetsä ja Tiitiäisen metsä on Kirsi Kunnaksen kunniaksi suojeltu metsäalue. Kirsi Kunnas ehti saada Elämänura-palkinnon vähän ennen kuolemaansa lokakuussa 2021. Veistokset oli tehty Kirsi Kunnaksen runojen perusteella. Kirsi Kunnaksen yhdestä runosta tehty laulu, Tiitiäinen metsäläinen, on yksi lempikehtolauluistani. Metsä oli ihana korkeine lumikuorrutettuine puineen ja lumen alta pilkistävine puroineen. Ajattelin heti, kuinka ihanaa olisi nähdä se sama metsä kesällä.
Lähdettyämme Tampereelta takaisin menimme suoraan Vantaalle ja Flamingo Spahan. Siellä oli ihanaa käydä erilaisissa lämpimissä altaissa ja saunoissa. Menimme vähän myöhemmin koittamaan rengasliukumäkeä ja Villivirtaa vesipuiston puolella, kun osa lapsiperheistä oli kaikonnut.
Viime viikolla tuli paljon lunta ja tällä viikolla vieläkin enemmän. Onhan lumimaisema kaunis ja maisemat ovat kuin olisi Pohjois-Suomessa, mutta voisi kyllä jo loppua lumentulo ja tulla kevät. Olen kevättä jo pari kuukautta odotellut. Ensi viikolla alkaakin maaliskuu, eikä keväään tuloa voi enää estää.
Aurinkoa odotan myös kovasti. Onneksi välillä näkyy sinistä taivasta.
Keskiviikkona tuli jälleen Meilahden Iho-ja allergiapoliklinikalla käytyä. En päässyt bronkilaatiomittaukseen, koska ei ollut kulunut vielä 30 päivää sairastetusta virusflunssasta. Uusi aika sille on ensi kuun puolivälissä. Opin kuitenkin jonkin verran keuhkohoitajan vastaanotolla, jolla istuin tunnin kuuntelemassa ja vastailemassa kysymyksiin. Puhelias tapaus oli hän ja todella mukava. Senkin muistin tänä aamuna, kun hän kertoi, että useimmiten alakuloiset ihmiset luokitellaan masennuspotilaiksi, vaikka taustalla saattaakin olla hoitamaton astma. Aivot ja koko keho eivät saa tarpeeksi happea, joten olo on koko ajan vetämätön, vaisu, alakuloinen ja saamaton. Sain myös hyvänä ohjeena huolehtia nenän hyvinvoinnista. Huolehdin koko ajan vain keuhkoja, limaisuutta ja keuhkoputkia, mutta pitää huolehtia myös nenästä. Varsinkin iltaisin pitäisi puhdistaa röörit ja minun pitäisi käyttää nenäkannua varsinkin vasemmalla poskiontelossa olevan nesteen takia sekä uutta reseptoitua nenäsumutetta. Ettei yön aikana lima pääsisi valumaan keuhkoputkiin ja keuhkoihin. Vasta sitten, kun ei ole limaisuutta aamulla, niin nenän hoito on onnistunut.
Lunta. Lumista maisemaa. Lumisia puita. Mäenlaskua sekä lumilohikäärmeitä. Ja aurinkoa. Se on ihan parasta. Törmäsin eilen vuosi sitten kirjoittamaani runoonkin. Lunta toki oli silloin paljon vähemmän.
- - -
Jäät sulavat
Asvaltti pilkottuu näkyviin
Vedet pyrkivät teiden rakoihin
Lumet muuttuvat vedeksi
Lämpö höyryttää maata
Pientä sumua aamuvarhain
Ilma lämpenee
Linnut lentävät takaisin pohjoiseen
Puut heräävät talviunestaan
Lakaisukoneet surisevat
Pitää tehdä teistä puhtaita
Putsata kivet teiden uomista
että vesi voi virrata
Illat ovat yhä valoisampia
Tähdet häviävät näkyvistä
Taivaanranta on vaaleanpunertava
Ennen illan vaihtumista yöksi
Jäät sulavat
- - -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti