Lunta on tuprutellut paljon. Välillä näyttää siltä, että on ihanan aurinkoista ja kevät tulla jolkottaa, mutta sitten pilvet kaatavat lisää lunta ja pitää rämpiä itsensä heti aamusta uuvuksiin mennessä töihin.
Kotipäiviä. Porona iski minuun kyntensä tammikuun lopussa ja palasin toinen helmikuuta töihin oltuani kolme työpäivää sekä viikonlopun potemassa. Porona ei ollut kovin vakava omalla kohdallani, kunhan flunssa iski tosi nopeasti ja tuntui omituiselta, mikä sai minut testiluukulle pyytämään tikkua nenään.
Keskiviikkona töihin palatessa keuhkot olivat jonkin aikaa hieman hämmentyneitä siitä, että mikä tämä ulkoilma on ja miksi se liikkuu, mutta päivän päätyttyä tai viimeistään seuraavana päivänä keuhkot olivat sopineet ulkoilman kanssa ja elämä sai jatkua.
Toisiksi viimeisenä potemispäivänä eli päivänä numero neljä kävin keittiön kaappien päälitason kimppuun, johon ei oltu vähintään seitsemään vuoteen koskettu tikullakaan. Pieni pölyn ja rasvan koostama kerros tarttui kiinni rättiin, kun käytin fairya ja vettä kaverina. Samalla tuli hellan päällinen sekä kaikki kodin pölyyntyvät tasot putsattua.
Tekaisin kakunkin viimeisenä potemispäivänä kotiin palaavalle, joka huolehti muun muassa siitä, etten kuollut nälkään potiessani. Viimeinen potemispäivä oli hieman huonomman tuntuinen kuin toisiksi viimeinen, mutta se johtunee huonosti nukutusta yöstä, kun vähän väliä tuli silmiä raotettua ja kuulosteltua, josko olisi jo aamu. Hyvän unen merkitys hyvän olon, yleisen terveyden sekä nopean paranemisen suhteen on todella merkittävää. On täysin ookoo mennä kymmeneltä nukkumaan. Olen muutenkin huomannut, että jos menen aikaisin nukkumaan, niin saan paljon paremmin ja enemmän nukuttua; silloin tulee oltua unessa yön tärkeimmät eli pimeimmät tunnit, yhdestätoista kahteen.
Se viikonloppu meni sairastellessa ja seuraavakin viikonloppu meni kotosalla oleillen, leffoja ja sarjoja katsellen, kotona jumitellen. Jännä miten nykyään aiemmin katsotut aika mitäänsanomatomat sarjat ja leffat ovatkin oikeastaan ihan hyviä nyt katsottuna ja joillekin kohdille tulee jopa hymyiltyä tai naurettua toisin kuin ennen.
Vaikka on paljon lunta, niin on tämä valo kyllä ihmeellinen ja ihana. On valoisaa yli tunti enemmän kuin ennen ja kaikesta auringon valosta nauttii täysin siemauksin, kuten aina. Nyt vain tuntuu kevät aiempaa läheisemmältä käsitteeltä. Sitä vain odottaa lumien sulavan ja haaveilee skuuttailusta ja pyöräilystä.
Oman tablettini mentyä rikki jonkun aamuvarhaisella astuttua sen päälle tuli onneksi löydettyä uusi Tori.fi:istä ja samana päivänä, kun sen ostin, niin myyjä sen oli pakannut ja laittanut matkaan. Se tuli kahden vaiko kolmen päivän päästä. Tabletin korjaaminen olisi maksanut enemmän kuin sen ostaminen uutena, mutta halusin silti täysin samanlaisen valkoisen Samsungin tabletin kuin ennen ja onneksi löytyi samanlainen tosi hyvin toimiva ja vielä suojakuorilla. Tätä mallia kun ei enää myydä kaupassa, mutta onneksi Torilta löytyi priimakuntoinen.
Meinasin palata jo viime viikolla salille, mutta palasinkin vasta tällä viikolla. Varmasti ihan hyvä valinta, ettei heti flunssan jälkeen ala rehkiä vaikka lähteekin kiipeilemään tasoille ja näyttää villakoirile rättiä olan takaa. Vielä tälläkin viikolla on ollut joka päivä yöliman kakomista pois, joten ihan hyvä, että antaa kehon rauhassa parantua, vaikka lievä virusflunssa olikin.
Tilasin uudet On cloud - merkkiset treenikengät Ellokselta vanhojen sisätreenikenkien vedellessä viimeisiään ja ollessa epätasaiset juostessa ja hieman pienen tuntuiset. Nämä On cloud - kengät ovat aika huikeat vielä kun jalat kunnolla muovautuvat niiden sisälle. Olin niitä pari vuotta lehdissä ja kaupoissa nähnyt ja ajatellut, että On cloud - kengät olisivat seuraavat kenkäni, kun vanhoista aika jättää. Ei tarvinnut alkaa kilpailuttaa muita merkkejä keskenään, kun valinta oli selkeä tälle merkille.
Rakastan kauniita aurinkoisia päiviä. Kevät on niin lähellä! Laitoin ekaa kertaa tänä vuonna aurinkolasitkin silmille, kun aurinko niin ihanasti häikäisi.
Tällä viikolla on jäänyt viikonloppu treenaamatta, mutta kyllähän tänään vielä ehtisi.
Tällä viikolla maanantaina treenasin pitkästä aikaa crosstrainerilla 21 minuuttia ja treenasin ylävartaloa, vatsaa, selkää, rintalihaksia ja käsiä sekä olkapäitä. Tiistaina innostuin myös crosstrainerista 21 minuutin ajan ja treenasin alavartaloa, jalat, pyllyn sekä myös vatsan. Keskiviikkona oli iltapäivystysvuoro ja pidin lepopäivän. Torstaina uusilla On cloud - kengilläni kokeilin matolla juoksua lähes kahden kuukauden tauon jälkeen. Näistä kengistä sanottiin, että ovat suunniteltu räjätävään lähtöön ja pehmeään pysähtymiseen. Olen samaa mieltä.
Juoksu tuntui paremmalta kuin kävely ja jaksoin juosta viiteen kilometriin asti, vaikkakin joka kappaleen jälkeen otin vähän happea. Onneksi sain ostettua lisää Budesonidia, avaavaa lääkettä, niin vaikka keuhkoissa tuntui, että jalat jaksaisivat juoksua enemmän kuin keuhkot, niin en silti merkittävästi hengästynyt eikä limaa irronnut juoksemisesta. Tykkään tosi paljon uusista kengistäni ja olin ylpeä itsestäni, että jopa lähes kahden kuukauden jälkeen jaksoin silti juosta taukoja pidellen. Yritän nyt juosta enemmän ja voisin käyttää crosstraineriakin välillä, kun tuntui pitkästä aikaa kivalta.
Olen ehdottomasti palannut treenaamisen pariin ja se tuntuu hyvältä!
Eilen ajelimme Forssaan ja takaisin. Tämän päivän tekemiset ovat vielä auki.
Olen kuunnellut Sanna Wikströmin Hyvän elämän reseptit hyvän lukijan, Satu Silvon, lukemana sekä Lempeyden kirjaa. Hyvän elämän resepteistä silti tykkäsin enemmän ja mielestäni jokaisen olisi se hyvä kuunnella tai lukea. Olen ennenkin tykännyt Sanna Wikströmin Elämä ensin - kirjasta.
Tässä pätkä Sanna Wikströmin kirjasta: "Kun ihminen on läsnä hän kokee, että kaikki on mahdollista. Ja jokaisessa hetkessä on ihmeiden odotus." Paljon yhtä kauniita lauseita Hyvän elämän reseptit - kirja sisälsi. Olisin halunnut kuunnella sen saman tien uudelleen sen loputtua.
Anyway ihanaa sunnuntaita!
Kyllä se aurinko siellä pilvien takana hymyilee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti