lauantai 26. maaliskuuta 2022

Minimalisointia


Oli tosi hyvä juoksupössis ennen kuin viime perjantaina söin pari pientä täytettyä suklaamunaa, niin se laukaisi flunssan, minkä takia kipeilin viime viikonlopun sekä vielä maanantain ja tiistainkin. Vieläkään ei ole kaikki lima lähtenyt elimistöstä. Koskaan ei sentään ollut kuumetta ja tein kotitestin, ettei ole poronaa. Sairastamani porona ei ole mitään tähän verrattuna. No kai tämäkin ohi kohta menee. Heti niiden pikkumunien jälkeen pistin sokerin pannaan, enkä ole koskenut maitotuotteisiin. Eilen söin muutaman irtokarkin ja pizzaa. Mutta kun hyvällä syyllä pääsee irti sokerista ja maidosta, niin sitä ei osaa edes kaivata. Toisin kuin olen kaivannut treenaamista tällä viikolla. En vain ota yhtään sitä riskiä, että saattaisi tulla sydänlihastulehdus, eikä räkäisenä saa salille mennä eikä muutenkaan treenata.







Cafe Torpanranta.


Nämä kuvat on otettu ennen viime viikonloppua. Aurinkoisista päivistä nauttien. Joku povasi myrskyä ja lisää lunta sekä pakkasta, mutta saisi tämä lumi jo sulaa, tiet harjata kivistä ja tulla lämmintä. Eilen kovasti kaipasin skuuttailua katsellessani kuivia teitä. Ei enää bussille juoksua. 

Talvitakin pistin jo talviteloille ja otin vaaleansinisen ihanan kevytuntuvatakin käyttöön. Edelleen kyllä kaipaisin kivaa kevättakkia, keltaista tai muuten iloisen väristä tuulitakkia, mutta mistään ei tunnu löytyvän sopivaa. En osaa enää vaatekaupoissakaan kuljeksia sovittelemassa vaatteita. Yhdet legginsit, jotka posti toi, tuntuivat kyllä olevan vähän liian naftit niitä kokeillessani, vaikka valitsinkin kokoani. 

Tässä taannoin rumsteerasin asunnon jälleen uuteen uskoon ja myös vaatekaapin. Heitin neljä kassillista (niitä oli kertynyt myös odottamaan eteisen kaappiin) vaatteita kierrätykseen ja neljä talvivaate-/kesävaatekassia varastoon. Tällä hetkellä kaapissa on vain kevääseen sopivia vaateparsia. Niitäkin tuntuu, että olisi liikaa, mutta kun ajattelin, että jos käyttäisin jokaista vaatetta kerran ja vaihtaisin, niin kyllä kaapista loppuisi vaatteet kahdessa viikossa. Ei niitä sen enempää ole. Järjestin kaapin myös uudelleen, ettei siellä ole mitään laukkuja tai tyynyjä sun muita vaan vaatteita siisteissä pinoissa, jokainen samankaltaisten vaatteiden kanssa samassa kasassa. Heitin ihan oikeasti pois vaatteita, joista tiedän, etten käytä - olivatpa ne miten kivoja tahansa. 

Tälläkin hetkellä olen pessyt ja heittämässä pois kivaa kevättakkia vuodelta 2015 ja kahta pitkää kivaa neuletakkia, harmaata ja vaaleanpunaista, joista muistan kaupasta ostaessani ajatelleen, kun molemmat oli alennuksella, enkä voinut päättää niiden kahden väliltä, kumpi olisi kivempi, niin otin molemmat, koska sain kaksi yhden hinnalla. Nyt kuitenkin ovat lähdössä pois, koska eivät sovi tämänhetkiseen vaatemakuuni. Turhaan niitä kaapissa säilyttää, jos eivät tule koskaan käytetyiksi. Olen aika minimalisti, en omista mitään, mitä en tarvitse. Siksi en haluakaan esimerkiksi vaatteita tai pussilakanoita tms mitä en ole itse halunnut tai valinnut, koska ne joutaisivat suoraan kierrätykseen.

Motto tähän on: omista vain sellaista, mistä oikeasti tykkäät ja käytät ja vaali sitä, mitä omistat.


Näin pitkästä aikaa ystävääni, kun hän oli käymässä Helsingissä. Ehdittiin tunteroisen aikana turista todella paljon. Toisinaan intensiivinen läsnäolo voi myös tuntua pidemmältä ajalta. Tärkeintä minulle on silti kohdata kasvokkain ihmisiä.

Le face. Tässä kuvassa ei vielä näy. Ensin olin liian tumman värin hankkinut, mutta sitten hankin punertavan värin, joka on nyt hiuksissani ja tykkään tosi paljon. En tiedä, mahdanko mennä lähiaikoina kovin tummaan hiustenvärin kanssa. Nyt on hyvä näin. Korviksia on mukava käyttää, tuovat eloa.



Kävimmä viime viikolla Itäkeskuksen uimahallissa. Harmittaa, ettei siellä käynyt kortti, joka käy muihin Helsingin uimahalleihin, mutta ilmeisesti se ei kuulunut urheiluhalleihin. Muuten Itäkeskuksen uimahalli oli kyllä kaunis hallipuolelta. Se oli rakennettu kallion sisään tai siltä se näytti. Huonoa siellä oli se, että höyrysauna ei ollut naisten suihkutilan yhteydessä niin kuin Mäkelänrinteessä, vaan erikseen hallin puolella. Tylsää siellä oli, että naisille ja miehille oli omansa eikä saanut mennä uimapuvun kera. Hallin pukuhuoneesta ja suihkutilasta näki, että halli taisi olla aika vanha. Kaipaisi kipeästi remonttia joiltain osin. Hallin paras osuus mielestäni oli kuitenkin läpimentävä kylmäallas. Kävin siellä kolme kertaa ja pari kertaa olin kaulaan asti puolen minuutin ajan. Virkisti ihanasti.





Joskus lempikukkani oli gerbera, mutta joskus ajattelin, että lempikukkiani on ainakin seitsemän: gerbera, lilja, neilikka, krysanteemi, daalia, orkidea, cladiolus. Suurin osa kukista on kauniita.

Tuli myös käytyä kokeilemassa Entressen Ju fu, aasialaisbuffet. Siellä tarjoiltiin kahdesta tarjoiluvaunusta erilaisia ruokia, joista sai valita mieleisensä.


Kevään ekalla kävelyllä tuli käytyä kotona homehduttua sekä tehtyä pitkästä aikaa ruokaa.







Aamut alkavat aikaisin, ilma lämpenee. Lumet sulavat hiljalleen auringon lämmittäessä.

Hyvää viikonloppua!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliko se perjantai

    Harvoin jaksan konetta kaivaa kaapista esille, mutta sitten kun inspiraatio iskee, niin sen sieltä otan, vaikka kello olisi puoli yksito...