Eilen aamulla oli tylsää? No joo. Ajattelin ottaa nyt ennen maidotonta ja gluteenitonta sekä huomista lääkärikäyntiä ennen-kuvat ja sitten kuukauden tai parin päästä tästä päivästä jälkeen kuvat. Hirveä pöhötys ja turvotus näissäkin kuvissa. En tiedä, mikä sen silloin aiheutti, kun en nauttinut maitoa tai gluteenia, mutta olen huomannut, että ilma alkaa kiertämään silloinkin, jos ateriavälini venähtävät liian pitkiksi. Ei ole yhtään reilua. Pitäisi olla koko ajan puputtamassa, ettei turvota varmaan.
Kävin salilla ja kaupassa ja kun eilen oli niin ihanan ihana ilma ja lämmintä, niin päätin kävellä 3,5 kilometriä kotiin salin jälkeen. Kuvasin kaikkia auringon koskettamia kauniita rakennuksia.
Olisi sitä lyhyempikin reitti, mutta kävelin Tuomiokirkon takaata ja poikkesin vielä sivukujan kautta, kun aurinko paistoi sen läpi. Kohti aurinkoa vain. Huomasin Kansallisarkiston kohdalla ensimmäistä kertaa nuo kolme patsasta rakennuksen katolla. Ei niitä usein huomaa, kun ei sitä kautta kulje ja ovat useimmiten puiden lehtien ja oksien takana piilossa.
Aivan ihastuttavaa, kun kevät on tänä vuonna tullut niin rymisten ja puihin tulee lehtivihreää. Pitää kyllä tarkistaa, ettei tänä vuonna missaisi kirsikkapuiden kukintoja. Ne kukkivat vain viikon ja häviävät sitten - siltä viime vuonna tuntui.
Kävelin vielä Pitkänsillanrannan kautta hevosenkengän ympäri ja katselin, kun Hakaniemen ranta oli täyttynyt ihmisistä. Tunsin oloni joltisenkin verran yksinäiseksi, kun kaikki olivat kaveriensa kanssa istumassa siellä. Olen ollut niin kauan yksin, etten haluaisi olla enää päivääkään. En todellakaan pidä yksin olemisesta paitsi joskus, kun ei haluaisi liikahtaa kotoa mihinkään. Jos asuisi toisen kanssa, niin ei sitä jäisi paikoilleen mössöttämään niin pitkäksi aikaa.
Tottakai pensasmustikoita salin ja lenkin päätteeksi. Nyt on hyvin marjoja kaupoissa.
Tänään lähdin vähän kiireellä Kaapelitehtaalle, kun se ei sijainnutkaan samassa paikassa Kattilahallin kanssa, vaan Ruoholahdessa. En siis ollutkaan siellä koskaan käynyt tahi tiennyt sen sijainnista mitään. Olikohan se perjantai-iltana vai lauantai-aamuna, kun mietin viikonlopun tekemisiä. Alunperin ei pitänyt lähteä Jäätelö- ja suklaakarnevaaleihin, mutta ajattelin, että aloitan maidottoman ja gluteenittoman sitten maanantaina. Onneksi päätin näin. Nämä karnevaalit (messut, festivaalit.. all the same) olivat parhaimmat messut/tapahtuma, jossa olen oikeastaan ikinä käynyt. Ne pitivät tuote-esittelyillään ja ständeillään juuri oikean mielenkiinnon yllä ja lähes kaikilta esillepanijoilta sai ruhtinaalliset maistiaiset. Lisäksi siellä oli sellaisia, joita ei ole Helsingissä tai ei myydä ollenkaan tavalliseen kotikäyttöön, siis nautiskeltavaksi. Tai sitten tuotteita, jotka ovat vasta tulossa kauppoihin.
Upea rakennus Kaapelitehdas on ihanan kontrastisine yksityiskohtineen. Aurinko siivilöityi todella kauniisti rakennuksen seinille. Ainoa valituksen asia tässä päivässä on, että oli aika kylmä ja tuulista, muuten ihan täydellinen päivä.
Kultasuklaa ja yksisarvinen. Kauniita kankaita kattoon oli ripustettu.
Suomen jäätelöltä maistoin Kuusi-jäätelöä. Ei tullut fania. Ilmeisesti on myös neljäs, joka tekee kivoja herkkukoruja Elvarin, Silvartin ja Hiekkakakun lisäksi. Eli Magee. Olisi pitänyt jälleen olla pieni omaisuus mukana, että olisi saanut ostettua kaikkia söpöjä koruja.
Korttelidelin koju kertoi, että myy hienoihin ravintoloihin ja netistä ostettavana leivontaa ja ruoanlaittoa varten. Näitä ei siis löydy kaupasta, mutta netistä kyllä. Aivan ihania suussasulavia herkkuja olivat. Ensin tuli kierrettyä karnevaalialueen vasen koju, jossa oli kaikki suklaatuotteiden esillepanijat.
Om nom nom, mitä herkkusia! Harmi, että tämäkään ihanuus ei löydy Helsingistä eikä netistä, vaan pitää lähteä Tampereelle, jos haluaa vierailla heidän putiikissaan Tallipihan suklaapuodissa.
Valion uusi edustus paikalla uusine fabriikkijäätelöineen. Maistoin lemon curdia. Oli jäätävän hyvää!
Aivan oikein, kaksi purkkia ja kaksi kahvia. Sain seuraa karnevaaleille. Liput olivat loppuun myyty netissä, mutta onneksi tämä ihminen, johon tänään tutustuin sai lipun ovelta hyvällä lykyllä. Uskon sinällään kohtaloon, että kohtalo nakkaa elämäämme ihmisiä, joita tarvitsemme tietyllä hetkellä - joskus jopa vain pariksi tunniksi tai muutamaksi minuutiksi ja silti se ihminen voi vaikuttaa ajatuksiin ja antaa niille mahdollisesti uuden suunnan. Pienikin kohtaaminen voi olla kuin taikaisku. Joskus on toinen ihminen tarttunut kohtalon lusikkaan ja antanut elämälleni uuden suunnan. Jotkut ihmiset vaikuttavat elämään. Tarvitsemme jonkun tietyllä hetkellä vaikka viemään jonkin tapahtuman tai elämäntilanteen yli, että selviää ja pääsee jatkamaan eteenpäin. En kuitenkaan usko, että kohtalo tulee kotoa noutamaan. Sitä se ei tee.
Eikä kannata sanoa tarjouksille liian monta kertaa ei, kun ei koskaan tiedä, mitä kyllä-sanasta saa aikaiseksi. Ja joskus elämämme tarvitsee uusia ihmisiä, kun jo olemassa olevat häviävät jostain käsittämättömästä syystä, asuvat liian kaukana tai eivät vain voi tavata niin usein kuin itse haluaisi tavata heitä. Siksi tarvitaan uusia ihmisiä, kun ei riitä, että itse pitää kiinni - kiinni pitämiseen tarvitaan kaksi kättä. Ei todellakaan korvaamaan vanhoja, vaan tuomaan elämään sisältöä, joita kauempana olevat eivät voi sillä hetkellä tarjota. En kuitenkaan unohda ketään.
Me tarvitsemme ihmisiä ja myös elämyksiä. Elämä jumittaa paikoillaan muuten. Olen luonteeltani onneksi ex tempore - ihminen, muuten ei tulisi mihinkään koskaan lähdettyä. En suunnittele kauas etukäteen, muttei se tarkoita, ettenkö niin voisi tehdä. Mielikuvitukseni laukkaa senkin edestä.
Tämä uusi ihminen, johon tänään tutustuin, on onneksi myös luonteeltaan ex tempore - ihminen. Kokemani mukaan. Hän ei ajatellut mielessään, että odottaa jossain keskustassa, kunnes olen tapahtumasta valmis, vaan hän ajatteli, että hän lähtee myös katsomaan kiinnostavia karnevaaleja, vaikkei ollut varmaa, saisiko hän lippua. Olen niin iloinen, että hän sai lipun, koska ilman häntä olisi ollut paljon yksinäisempää ja tylsempää karnevaaleilla. En olisi nauttinut läheskään yhtä paljon siellä olostani ja olisin ollut varmaan paljon nopeammin ulkona sieltä. On ihanaa, että joskus kemiat vain pelaavat uuden ihmisen niin kanssa hyvin yhteen, että sen huomaa jo viiden minuutin sisällä ensitapaamisesta. Huomaa, ettei toisen seurassa tarvitse yhtään jännittää ja voi olla täysin oma pöhelö itsensä ja saa toisen vielä nauramaan hassuilla jutuillaan. Ja on hyvä tutustua ihmiseen tapahtumassa mieluummin kuin kahvikupposen äärellä, koska tapahtumissa uusi puheenaihe löytyy joka nurkasta ja niihin jopa kompastelee.
Oatlylta tosiaan sai kauralatten ja sai maistaa haluamaansa jäätelöä. Maistoin tätä uutta Really posh Salty caramel hazel nutia, joka vei kielen mennessään. Tämä kilpaili makunystyröilläni yhden toisen kanssa ykkössijasta, mutta luulen, että tämä vei voiton.
Pandan kojusta sain ongittua juuri sen tuotteen, minkä halusinkin. Tämä uusi Pandan Choco lakrits passiongedelmäjauheella ja valkosuklaalla kuorrutettua salmiakkilakritsia sisältävä pussi on ihan ylihyvää. Kannattaa ehdottomasti maistaa! Haaga-Helian jäätelöitä kävimme myös maistamassa.
Wilfa itsessään möi vohvelirautoja, mutta kiinnosti kovasti heidän jauhoseosvalintansa, joka oli gluteeniton, maidoton, munaton, pähkinätön ja olisiko ollut vielä soijaton. Harmi, etten muista minkä merkkistä oli, mutta ehdottomasti pistän korvan taakse ja jos törmään kaupassa niin osaan ottaa. Oli hyvää vohvelia, eikä alkanut ollenkaan reagoimaan suolessa tai vatsassa.
Yosa myös paikalla edustamassa ja antoi uusia jäädytettyjä tuotteitaan, mutta pidän jatkossakin yosasta ihan vain gurtti-muodossa. Ei pääse jäädytetyssä muodossa jatkoon.
Kauniisti sisustettu esiintymislavan edusta hempeän värisine valoineen ja sateenvarjoineen.
Aivan huippua, että Kaffa Roastery oli paikalla, kun on jo jonkin aikaa pitänyt mennä käymään heidän kahvilassaan Helsingissä, muttei vain ole tullut mentyä. Kaffa roasteryltä voi tilata kotiin heidän jauhatuksiaan. Oli kyllä hyvää kahvia. Pitää tilata tai käydä paikan päällä kahvilassaan.
Paikka ylhäältä päin. Kävimme ylhäällä katsomassa, mitä pientä aktiviteettia lapsille tarjottiin. Pelejä ja pomppulinnaa. Siellä oli myös Pilke-päiväkodin esitteitä, joita otin mukaan, kun kiinnosti.
Alprolta on myös tänä vuonna (en ainakaan ole ennen huomannut) tullut
jäätelöitä ja karnevaaleilla oli niistä neljä esitteillä, Hazelnut
chocolate, vanilla, kookos ja se, joka Oatlyn kanssa kilpaili, salty
caramel, jota varmasti jonain päivänä kotiin ostan. Alpron pisteellä oli
myös onnenpyörä, jota pyörittämällä sai viedä yhden kokonaisen
jäätelöpönikän kotiinsa. En pyörittänyt, koska tiesin, ettei se ehtisi
pakastimeen asti vaan sulaisi matkalla. Sainpahan maistaa.
Herkkuja. Sweetheart-karkkikauppa oli myös edustamassa ja olenkin siitä yhdessä postauksessa kertonut, kun siellä kävin Uudenmaankadulla yhtenä kauniina päivänä.
Gelato. Ihan kaikkea en jaksanut maistaa. Sitä jäätelöä oli karnevaaleilla ja paljon. Tuli melkein makeayliannostus. Tästä on hyvä aloittaa puhdistumiskuuri huomenna.
Ajatuksissani siinsi jo eilen nuo tänä vuonna Helsingin kaduille ilmestyneet sähköpotkulaudat ja halusin kokeilla. Latasimme Voi-appin, jolla löysimme lähimmän potkulaudan Salmisaaresta ja siellä oli myös toisen tarjoajan pyöriä, Tierin. Niissä on sama käytäntö, että appilla paikannetaan ja otetaan potkulauta käyttöön ja sillä appilla myös laskutetaan sähkövempeleen käytöstä.
Lähdimme ensin Kamppiin päin, mutta sitten kiersimmekin baanan kautta kohti Kaivopuistoa. Sähköpotkulaudan käytön oppi nopeasti, vaikka aluksi ihan pienesti jännittikin. Otin kypäränkin mukaan repsukkaan, koska niin appissa kehoitetaan, vaikken ole kyllä kenelläkään toisella kaupungin kaduilla potkulaudalla huristelevalla nähnyt päässä kypärää - eikä ole kaikilla pyöräilijöilläkään. Minulle kypärän käyttö vastaa samaa kuin autossa turvavyön käyttö - ei lähde liikkeelle ennen kuin kypärä on päässä. Se jos mikä pelastaa kaatuessa pysyvältä aivovammalta.
Sähköpotkulaudan käyttö oli hurjan hauskaa ja aika kului kuin siivillä. Jätimme potkulaudat Hietalahden kaupunkipyöräparkin läheisyyteen, josta heti pari tyyppiä kysyikin, onko ne vapaina. Vitsit kun alkoi tehdä mieli hankkia oma sähköpotkulauta, niin pääsisi ihanasti työmatkat sillä. Jospa vain laittaisi tuon pyörän kuntoon ja polkisi itsensä hyvään happeen ensi kuun coitosta varten. Sähköpotkulaudat jätettyämme kerroin, että se oli tosi hauskaa ja olin tosi onnellinen siitä. Mietin syitä, mikä aiheutti sen ihanuuden tunteen ja se varmaankin, kun adrenaliini ja endorfiini erittyvät kehossa samaan aikaan. Ja se vaikuttaa, kun pitää koko ajan keskittyä laitteen hallintaan, liikenteeseen, kokee vauhdin hurman ja bonuksena onnistumisen kokemus.
Kävelimme Hietalahdesta Eiran läpi Kaivopuistoon, sieltä ratikkapysäkille, ratikalla Tuomiokirkon ohi kohti Hakaniemeä. Eirassa oli mielettömän kauniita taloja. Voi arkkitehtuurin ihanuus ja kauneus ja kaikki värit ja kevät ja aurinko! Päätin jonain kauniina kesälomapäivänä tulla kuvailemaan seutua paremman ajan kanssa. Ihan varmasti.
Nyt pitäisi valmistautua yöpuulle menemiseen, eikä millään haluaisi. Viikonloput ovat ihania. Ja ensi viikolla on jo vappukin. Tosi hassua, että niin nopeasti pääsiäisen jälkeen on vappu. Vappua haluaisi vielä odotuttaa. Kevät on ihanaa aikaa ja se saisi kestää pitkään. Talvi ja syksy, pöh. Kevät ja kesä <3
Riemastuttavaa alkavaa viikkoa! Tehdään päivistä kirkkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti