Vielä flunssaisena tässä kuvassa. Pari viikkoa se flunssa kestikin parin päivän sijaan, mutta nyt olen erittäin tyytyväinen, että flunssa on parantunut, vaikka jälkilimaa on kestänyt viikon, mutta kun se ei ole flunssaa, niin se ei häiritse yhtään. En ollut pois töistä, vaikka pariin kertaan se kävikin mielessä. Flunssan loppuvaiheessa tuntui siltä, että flunssa on irrallinen asia, josta pitää päästä eroon, kun se ei jyllännyt enää sisällä. Onnekas olen onneksi siinä, ettei mikään pääse koskaan poskionteloihin. Välillä kyllä mietityttää, paljonko keuhkot kestävät. En kuitenkaan usko, että lapsena sairastetulla keuhkokuumeella, joka kuulemma kesti pari kuukautta, olisi mitään jälkiseurauksia enää, vaikka joskus siltä tuntuikin, että yskiessä olisi keuhkot painuneet kasaan, eikä olisi saanut yskittyä uudestaan, jollei saisi vedettyä ilmaa keuhkoihin. Joskus ajattelin, että olen tosi onnekas, ja olenkin, kun olen työpaikassa, jossa jatkuvasti on ties kuinka monta tautia liikkeellä, mutta silti välttää niistä suurimman osan. Tuli sitten tarpeeksi vieras tauti, joka pääsi iskemään sillä aikaa, kun sokerin ja maidon (jollen saatan olla yliherkkä) liiallinen nauttiminen laski immuniteettiä hetkellisesti.
Pitäisi päästä takaisin salin makuun nyt, kun oli ensin viikon tullen aina töiden jälkeen kotiin ja tällä viikolla olen pari kertaa käynyt salilla, mutta huomaan hengästyväni tosi nopeasti. Pitäisi alkaa käymään lenkeillä Töölönlahden ympäri. Ei ole kivaa, jos alkaa heti jalkalihakset sattua, jos vähänkin kyykkää. Pitäisi pistää pyöräkin kuntoon, että voisi alkaa pyöräilemään työmatkat, niin sillä sitten pääsisi takaisin kuntoon. Ja voisi uudestaan äänikirjojakin alkaa kuuntelemaan, samalla kun pyöräilee töihin. Olen nyt koittanut lukea (huonolla menestyksellä) vähän enemmän ja löysin töistäkin pari oppikirjaa lisää ammattikirjallisuudesta.
Toinenkin syy, miksi pitäisi kuntoa kohentaa nopeasti, tietysti kolmas olisi kesäkuntoon hankkiutuminen, mutta osallistun ystävän kanssa Extreme Runiin ensi kuun kahdeksastoista päivä. Se järjestetään Vantaalla. Hinta on parikymppiä enemmän kuin Naisten kympissä (tosin sekin hinta oli varmaan alennettu jollain tarjouksella), mutta Extreme Run vaikkakin on pari kilometriä lyhyempi kuin Naisten kympissä, niin siinä on esteitä, joita pitää ylittää ja alittaa. Lisäksi saattaa saada enemmän tilpehööriä, kuljetuksen Helsingistä Vantaalle, jos tarvitsee ja siitä saa jopa mitalin toisin kuin Naisten kympistä. Ja lisäksi siihen osallistuu myös miehiä, joka on tosi kiva, koska sittenpähän saa silmänruokaa ja voi huvittaa itseään sillä ajatuksella, että juokseekin jonkun miehen ohi, hahaa. No sen näkee sitten. Varmasti teen siitä ihan oman postauksen.
Aurinkoisia päiviä on riittänyt ja niistä on yrittänyt nauttia parhaansa mukaan. Kerännyt ekstra-annoksen D-vitamiinia, että on parantunut.
Äidin luona olin viime viikonloppuna pääsiäislomalla. Oli ihana loma, vaikka olisi halunnut yhden tai pari päivää lisää lomaa. Äidin luona siivosin ensin vanhaa lasten huonetta, heitin roskapussillisin tavaraa pois, mutta jos olisin saanut itse valita, niin olisin heittänyt kuusi pussillista ja pari kirjahyllyä pois. Löysin tämän vanhan puhelimenkin, jota en muistanut omistaneeni. Varmaan ensimmäinen älypuhelimen kaltainen, joka minulla koskaan oli.
Löysin vanhan runotekstinkin, jossa lukee
I have a dream
picturizing the world upside down
What have you heard?
World is almost wide open
And only you can see it
Only you know the truth
It can still be saved
You know how to rescue it
Vanha lastenhuone jäi kyllä kesken, kun päätin alkaa järjestämään keittiötä. Siellä tuntui, että saan enemmän aikaan. Heitin kaikki vanhat ruoat ja juomat pois ja kävimme äidin kanssa yhdessä kierrättämässä, kun nyt hänenkin pihalleen on tullut muovikierrätys ja pahvikeräys. Ajatella, että sieltä on puuttunut pahvinkeräys, joka on varmaan toisiksi kierrätettävin heti muovin jälkeen. En ymmärrä, miten muovia on ikinä heitetty sekajätteen mukana pois. En enää vain pystyisi siihen. Koen suuria tunnontuskia, jos näen kierrätettävän tavaran menevän sekajätepussiin. Olenkin tällainen himokierrättäjä ja luonnonsuojelija. Oli ilo tehdä äidin kanssa jotain, jonka koen itselleni tärkeäksi ja toivon, että äiti alkaisi myös kierrättämään kaiken mahdollisen.
Äidin keittiössä järjestin puoli huonetta ihan kokonaan uuteen uskoon ja illalla vielä, kun äiti oli nukahtanut, niin laitoin pari asiaa vielä järjestykseen. Kun äiti kävi yöllä keittiössä, niin aamulla kertoi hyvillään, ettei ollut tunnistaa omaa keittiötään. Järjestin allaskaapin ja hellan viereisen kolon, joihin ei oltu vuosiin varmaan koskettu, hinkkasin ja putsasin myös hellan hormin päällisen ihan kirkkaaksi, että siitä näkee peilikuvansa - sen puhdistaminen onkin ihan oma taiteenlajinsa. Järjestin puurohiutaleet, pussirullat ja kaikki pesuaineet. Mikron alustan, kahvinkeittimen takaata ja leipälaatikon myös puhdistin ja siivosin. Tip top on ihana asia.
Olin äidin luona pari yötä eli yhden kokonaisen päivän ja pari vajaata. Toisena päivänä kävimme äidin ystävän luona Turussa. Sitä ennen kipaisimme kaupasta Ainon uutta kaurahyve-jäätelöä, jossa ei siis ole ollenkaan maitoa. Ihanaa, että kun tulin äidin luokse, niin kävimme kaupassa ja äiti huomioi erityisruokavaliotani, kun yritän elää ilman maitoa ja gluteenia. Löysimme kaupasta myös espanjalaisia ja belgialaisia mansikoita. En tiedä, mutta jotenkin tuntuu, ettei aiempina vuosina ole ollut mansikoita saatavilla näin varhain tai ainakin ne ovat maksaneet pari euroa enemmän. Vierailun jälkeen päädyimme läheiseen isoon kirpputoriin, johon ihmiset olivat tuoneet vanhoja tavaroitaan omille hyllyilleen ostettaviksi. Kaikkein eniten kiinnosti kirjat ja elokuvat. Hankin sieltä yhden lempielokuvistani ja kolme kirjaa. Löysin tämän kirjan Nalle Puh ja Tao, Nasu ja Te. Olen ennenkin nähnyt tähän kirjasarjaan kuuluvia kirjoja ja kiinnostunut niistä. Nyt ostin yhden. Melkein ostin Dalai Lamankin pienen kirjan. Se jäi kuitenkin sinne.
Kirpputorilla oli kaikenlaisia hauskoja esineitäkin. Toisen vanha voi tosiaan olla toiselle aarre. Tämän nätin meritytön koiransa kanssa - kynttiläpidikkeen meinasin tosiaan ostaa, maksoi vain euron, mutta sitten mietin sitä kolme kertaa, etten enää osta kuin sellaisia, joista todella todella paljon tykkäisin. Ei siis turhaa krääsää ja koriste-esineitä, joista ei oikeasti tykkää. Joskus mietin, että olisi ihanaa, jos olisi joku mökki, niin se olisi ihan erilainen sisustukseltaan. Käyttäisin siellä erilaisia astioitakin. Ehkä merihenkisyys yhdistettyna Pip studioon. Kävimme kirpputorilla vielä toisenakin päivänä ennen lähtöäni takaisin Helsinkiin, kun ehdin ekana päivänä kun se meni kiinni aikaisin, katsella vain puolet koko kirpputorista. Toisenakin päivänä näin viimeisenä ihanan elokuvameren, mutta jalat kertoivat, etteivät jaksa enää käyskennellä ja pitää naista pystyssä. Joten lähdimme kohti bussipysäkkiä.
Pääsiäislomalla katsoin vielä tämän ihanan elokuvan, joka on yksi lemppareistani, Pete ja lohikäärme Elliot/ Pete's Dragon. Kannattaa ehdottomasti katsoa, jos ei ole nähnyt. Niin valloittava.
Pääsiäismaanantaina sain vielä nauttia ihanasta päivästä hyvässä seurassa. Tuli käveltyä kolme kilometriä ja sitten sen jälkeen tuli mentyä vielä salille ekan kerran flunssan jälkeen.
Tällä viikolla aurinkoiset säät jatkuivat ja työmatkalla rakastan katsella Vallilaa. Jokin Vallilassa vetää puoleensa. Haluaisin muuttaa sinne, kun Punavuori on kuitenkin joltisenkin verran kauempana bussiyhteyksistä. Vallilasta olisi lisäksi paljon helpompi lähteä pyörällä kohti työpaikkaa kuin Kalliosta, jossa tällä hetkellä asun.
Laskin yhtenä päivänä, että tämän hetkinen asunto on seitsemäs asunto kotoa muuttamisen jälkeen. Ja tämä on pitkäaikaisin, missä olen asunut, jo yli kolme vuotta. Turussa opiskellessani lähihoitajaksi asuin hetken miehen kanssa ihanassa 60 neliön kaksiossa, jossa oli sauna, iso parveke, tiskinpesukone, vaatehuone, lemmikkisallivuus eli kaikki ihan täydellisesti - lisäksi se sijaitsi pienen korttelin päässä joenvarresta. Paitsi ettei minulla ollut eron jälkeen opiskelijana siihen yksin varaa, se harmittaa ehkä vieläkin ihan vähän. Sen jälkeen asuin parissa asunnossa ennen muuttoa Helsinkiin.
Tämänhetkinen asuntoni on toinen asunto Helsingissä ja olen haikaillut jo ainakin vuoden toiseen asuntoon muuttamista. Vakuusmaksut vain estävät muuttamisen, siksipä haaveilen lottovoitosta, kun myytävät asunnot tuntuvat olevan paljon paremmassa kunnossa ja tarpeen mukaan muunneltavissa kuin vuokra-asunnot, joista parhaimman kuntoiset tuntuvat sijaitsevan ihan väärässä osassa Helsinkiä. Täydellisen asunnon metsästys siis käynnissä - ja täydellisen kumppanin, mistäpä ne löytäisi.
Näin isoja ovat mansikat tällä hetkellä. Sari Aallon näin viime viikolla esiintyvän ja voi että, miten valloittava, hauska, taitava ammatissaan ja ihana ihminen hän onkaan. Haluaisin nähdä enemmänkin hänen esityksiään. Olin ihan lumoutunut hänestä. Yllättävää oli, että hän on taikuri Simo Aallon tytär. Jokeri pokeri poksia tuli katsottua joskus pienenä telkkarista.
Huippua, että Facebook näyttää muistoja samalta päivältä aiempina vuosina. Nämä kuvat tulivat yksi päivä vastaan. Ne ovat Tähkäpuistosta tai Petreliuksen puistosta, kuten sitä myös sanottiin. Ennen kuin muutin Helsinkiin asuin tämän ihanan kukkia ja kauniita puita täynnä olevan puiston vieressä. Harmi, etten ole löytänyt Helsingistä samanlaista. Saa vinkata, jos joku tietää, onko tällaisia Helsingissä, jotka eivät ole aidattuja alueita, kuten Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha.
Nämäkin kuvat ovat keväiltä, jolloin Turussa vielä asuin. Turussa on kyllä kauniita paikkoja, jos vain osaa etsiä. Vaikkakin joku rikkoo Kaarinan, synnyinkaupunkini ja tekee siitä ruman paikan, niin pitää toivoa, että Turulla olisi vielä toivoa säilyttää alkuperäisyytensä ja kauneutensa.
Eilen töiden jälkeen ajattelin alunperin meneväni salille, mutta aamulla ostinkin leffalipun varttia yli viiden näytökseen, kun halusin nähdä Avengers - End game. Leffa oli hieno 3D-ominaisuuksineen, vaikka leffan loppu surettikin ihan valtavasti. Leffakokemusta häiritsi edessä istuvat teinipojat, jotka jättivät kauheasti roskaa jälkeensä ja meuhkasivat jonkin verran ja viereen tuli istumaan pari teinityttöä, joista toinen pälpätti leffan aikana niin kuin edessä istuvat teinipojatkin, mutta puhui myös joka toisen sanan v-alkuisena. En ymmärrä, miksi niin nuori voi olla niin huonokäytöksinen ja paha suustaan. No kaikki eivät ole hyvätapaisia, mutten oikeasti ymmärrä, mikä järki kiroilemisessa on.
Kyllä minä mieleni pahoitin! Mutta nyt on ihanan ihana lauantai, jee! Aurinko paistaa ulkona ja katselen supersankarileffaa samalla tässä kirjoitellessa. Eilen kun kävin leffan jälkeen kaupassa vielä, niin koin oloni väsyneeksi viikon jäljiltä, vaikka olikin vain nelipäiväinen viikko. Kaupassa ajattelin, että ihanaa väsymyksessä on se, että nukkumaan meno tuntuu silloin todella ihanalta. Kun on oikeasti väsynyt nukkumaan mennessä, niin sitä superisti rentoutuu ja olo on vähän sama kuin olisi pidättänyt pissaa kauan ja päässyt päästämään sen pitkän odotuksen jälkeen lorisemaan pönttöön. Kiitollinen.
Hihi! Mutta nyt pitää keksiä jotain tekemistä tähän päivään, jollen sitten jonkin aikaa pelaile ja jatka leffojen katsomista puolille päivin. Kyllä tuo aurinkoinen ilma vetää liiaksi puoleensa. Ja tänään on se lämmin aurinkoinen päivä, huomenna on yli viisi astetta kylmempi, joten tästä päivästä pitää nauttia huomisenkin edestä.
Ihanan ihanaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti