Auringonnousuja Sörnäisissä. Matkalla töihin.
Viime vuonna tähän aikaan oli muuten tämän näköistä. Parempi sää nyt vuodenaikaan ja kuukauteen verrattuna tänä vuonna.
Sain työkaverilta tämän Liisa Ahosen Haastavat kasvatustilanteet - Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirjan lainaan. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja varmasti onkin. Saisinpa itseni vielä syventymään sitä lukemaan.
Olen nauttinut Arnold´sin donitseista ja todennut, että päällystetty tuplasuklaamuffini ja pieni valkoinen cake olivat pahoja. En tiedä, oliko syy siinä, että oli juuri päällystetty. Lisäksi niissä oli piikikäs jälkimaku. No eipä enää kovin kauaa syö mitään vehnää tai maitoa sisältävää. Tai liikaa sokeria. Reilulla kädellä sokeriherkkuja saa karsia, kun vehnä ja maito on pois laskuista. Hyviä juttuja siinä on, että iho puhdistuu, suoli puhdistuu ja painokin saattaa pudota.
Kävin yhtenä päivänä vihdoin lasten Rosebud - kaupassa ja voi vitsi mikä aarreaitta se onkaan! Olen aina ajatellut, että sitten kun voitan lotossa, niin hankin paljon uusia leluja ja pelejä ja kirjoja työpaikalleni. Ja toki myös muiden ystävien ja omia tulevia lapsia ajatellen. Ja noita muistikirjojakin pidin tosi söpöinä. On niin harmitus, ettei tiettyjä tuotteita ollut olemassa omassa lapsuudessa. Tosin Tiimaria ei ole olemassa enää nykylasten lapsuudessa. On vain joku Tiger. Tiimari oli ihan paras!
Äitini ei oikein tykännyt, että käyn siellä, mutta äidillä onkin jokaisesta asiasta ihan oma mielipiteensä. Perin varmaan poikkeavuuteni äidiltäni. Häntä tosin kukaan ei ole sanonut oudoksi. Minua on sanottu oudoksi ja erilaiseksi. Hyvällä tavalla kuulemma. On totta, etten muodosta yhtenäistä mielipidettä, jos olen sitä vastaan. Teen joitain asioita niin kuin muutkin, muita ihmisiä miellyttääkseni, mutta jos en pidä siitä, niin en todellakaan ryhdy johonkin, mikä on omia periaatteitani vastaan. Johtunee siitä, etten ole oikein hyvä piilottamaan tunteitani, jos niikseen tulee.
En ole ikinä harmitellut sitä, että olen ollut pienestä asti erilainen, koska en halunnut kuulua massatyttöjengiin, joiden pitää olla samaa mieltä kaikesta, koska muuten ei ollut in. Muistan vieläkin sen, kun välitunnilla yritin lähestyä meidän luokan tyttöpiiriä, mutta sitten kun olin lähestymässä, niin yksi katsoi minua tosi rumasti. En sitten mennyt mukaan.
Jokainen luo oman onnensa, se pitää kuitenkin muistaa. En kyllä ole siitäkään väitteestä samaa mieltä sillä itse ainakin tarvitsen muita ihmisiä onnellisuuteeni. Voin hoitaa kehoni kuntoon ja olla tyytyväinen ulkomuotooni, elää hyvin ja kunnioittaen muita ihmisiä. Silti kaikkein tärkeintä minulle on rakkaus, kunnioitus, sopusointu ja ystävyys muiden ihmisten välillä. Ja tietysti myös huumori. Kestän hyvin paljon tietynlaista ihmispainetta, mutta jos sitä kestää liian kauan, niin otan kyllä suoraan puheeksi. Pitäisi kyllä heti ottaa puheeksi, muttei koskaan tiedä, mitkä asiat ovat vain oman mielen sisällä tapahtuvia asioita. Sen tiedän, että näkyvät asiat ei niitä ole.
Anyway siellä Rosebudissa on kaikenlaista sellaista, mitä ei missään muualla ole, kuten dinosaurusbingo, jossa on dinosaurusten nimet, kaikkia muitakin kiehtovia pelejä, kirjanmerkkejä, tarroja, muistikirjoja, siirtokuvia, suuri osa ilmestyneistä piirretyistä ja animoiduista elokuvista, mutta vain klassisiä, esimerkiksi Yakari, jota en edes muistanut joskus katsoneeni, TY:n pieniä pehmoleluja, erilaisia tehtäväkirjoja ja vaikka mitä. Sijaitsee Citycenterin K1-kerroksessa, jonne pääsee myös rautatieasemalta. Vieressä sijaitsee aikuisten Rosebud. Löytyy sellaisiakin kirjoja, joita ei normaalista kirjakaupasta löytyisi. Citycenter sijaitsee rautatieaseman ja Stockmannin välissä.
Olin niin iloinen, kun sain vihdoin kirjastolaskuja maksettua sen verran, että saan jälleen kirjastosta lainata pitkän tauon jälkeen. Ja löysin näin monta Nemi-lehteä, joita en ole lukenut. Meillä eksän kanssa oli ihana tapa lukea sängyllä Nemiä kahdestaan. Sen eron jälkeen en ole Nemiä lukenut, vaikka olen monesti halunnut Nemin ostaakin kaupasta.
Harmi, ettei Kallion kirjastossa ollut Baby blues - sarjaa ollenkaan, mutta tänään kun olen käynyt Kevätmessuilla (niistä oma postaus), niin käväisen Pasilan kirjastossa kuikuamassa, selaamassa muutaman uusimman lehden kuukauden vaihtumisen takia ja lainaamassa jotain mielekästä.
Muuten en Pasilasta välitä, kun se muuttuikin niin vahvasti, että siellä nykyään vain eksyy, mutta kirjastossa siellä (ja Töölössä) tulee joskus käytyä. Ja messukeskuksessa, vaikken koskaan ajattelekaan, että messukeskus sijaitsisi Pasilassa, kun se on erillään labyrintista.
Pitää muutenkin taas harjoitella lukemista enemmän. On vain niin paljon valoa näinä päivinä, että tekee mieli olla ulkona tekemässä jotain. Eilenkin illalla simahdin yhdeltätoista, enkä jaksanut pelata, lukea sarjista tai edes katsella Netflixiä. Joka päivä tulee herättyä kuudelta, tänäänkin. Sisäinen kello on vain jumittunut siihen. Tosin joskus ajattelin, että jos heräisi joka päivä kuudelta, kun sanotaan, että ihminen voi olla onnellisempi silloin, kun herää joka päivä samaan aikaan. No aivot ovat nyt ilmeisesti kytkeytyneet. Ei se minua toki haittaa. Aamut menevät aina niin nopeasti ohi.
Rosebudin siirtokuva. Rosebudista etsin ystävän lapselle lahjaa. Ja löysin itsellenikin jotain. Tämän kuvan julkaistessas kirjoitin, että "Sometimes I'm goofy", joskus vain lapsettaa, minkäs sille teet. Ei siinä mitään väärää ole. Miksi pitäisi olla aina niin aikuinen, se on tylsää ja totista touhua. Mustat kynnet maalasin vasta Black food festivaalin jälkeen, kun oli parempi olo, mutta tosi nopeasti kynsilakka lähtee pois. Olen joskus miettinyt, että kävisi manikyyrissä. Kotikyyri on auttanut tähän asti ja aina ei edes jaksa pitää ollenkaan lakkaa sormissa. Joskus taas se on kivaa.
Ruusut kuihtuivat nopeasti, joten hankin vaaleanpunaisia neilikoita ihastuttamaan kotia.
Aika kivat ilmat ollut tällä viikolla.
Ruohonjuuressakin tuli piipahdettua eräänä päivänä salin jälkeen. Kampaajani suositteli tätä Captain Kombuchan kookoksen makuista kombuchaa, mutta pidän edelleen Puhdistamon colan makuisesta enemmän. Foodinin kauniit suklaat kiinnostivat, kun etsin suklaata, jossa ei olisi maitoa.
Nemissä tulee välillä vastaan mietelauseitakin :)
Be kind whenever possible.
It is always possible.
- Dalai Lama
Happiness is not something ready made.
It comes from your own actions.
- Dalai Lama
Ihanan ihana Vallila ja ihastuttavat säät tällä viikolla. Lämpö on käynyt jo +12-asteessa.
Ajattelin alkaa syömään enemmän proteiinia, hedelmiä, marjoja ja vihanneksia.
Kevätvaatteisiinkin olen vaihtanut. Voi että on kun on ihanaa, että on kevät! Puissa ei ole vielä lehtiä, mutta on valoisaa ja lämmintä, ulkona tarvitsee aurinkolaseja eikä voi olla hymyilemättä.
Ihanan ihanaa lauantaita! Tehkää kaikkea sitä, mistä nautitte! Sun is shining!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti