Aurinkoinen syyspäivä

Töissä oli mukavaa. Töiden jälkeen luin bussissa yhtä blogia ja akku sammui kesken lukemisen. Tiesin, että se ehtisi sammua, kun oli niin lopussa, joten en välittänyt. Katselin ulos ikkunasta ohikulkevaa liikennettä ja vaihdoin Sörnäisten kohdalla metroon, jota ei tarvinnut odottaa. Menin Kamppiin ja kävin vessassa.

Vaihdoin paidan, kun oli kuuma paita päällä, tungin takin reppuun ja laitoin heleänvärisen pipon päähän jättäen tukan auki sivuille.

Tilasin Espresso Housesta cafe latten tuplaespressolla mukaan ja söin välipalaksi sellaisen hyviksen, missä oli pohjalla hunajaa, päällä turkkilaista jogurttia ja joukkoon sai sotkea manteleita, cashew-pähkinöitä ja kuivattuja papaijapaloja. Söin sen hyvällä mielin, otin edelleen kuuman kahvin mukaani ja lähdin kurkkimaan, mitä kaupoissa on tarjolla. Oli uuden sesongin vaatteet vaihtumassa ja vanhoja myynnissä alennuksella pois alta.

Kierrellessä muutamissa kaupoissa myyjä huomasi minut aina heti ja kysyi, voiko auttaa ja joissain paikoissa tervehti muuten vain. Tuntui, että jotkut asiakkaatkin olisivat hymyilleet minulle. Hassua.

Kävelin Forumiinkin katselemaan kauppoja. Siinä kiviseinäisessä läpikulku-tunnelissa ajattelin, miten voi täysin virkeänä ollessa nauttia hitaista hetkistä, vaikka hieman utuisesta tunteesta päässä (heräsin väsyneenä tänään), kävelemisestä ympäriinsä, ympärillä olevista äänistä, ihmisistä ympärillä, askeleen tunnusta mattoa vasten ja karhean kiven tunnusta kämmentä vasten. Hymyilytti.

Oli aurinkoista sateen jälkeen.

Forumin jälkeen kävelin Stockmannin ohi Keskuskatua pitkin Starbucksin eteen pohjoisesplanadinkadulle, jossa näin auringonvalon. Elävä tuubamusiikki soi taustalla soittaen covereita ja istahdin yhdelle pylpyrälle nauttimaan auringosta ja katsomaan ohi kulkevia autoja ja ihmisiä kolmen kappaleen ajaksi, kunnes menin kaupan läpi ja ratikkapysäkille odottamaan kahden minuutin päästä saapunutta ratikkaa. Katselin sillä aikaa, kuinka ukko- ja akkapulu tohisivat tielle tippuneiden ruoan palojen kimpussa. Ratikan tullessa toinen puluista lensi suoraan ihmisten joukkoon bussikatoksen alle väistääkseen ratikan. Mietinkin, miten ne toikkaroidessaan ehtivät väistää ratikkaa. Toinen lehahti lentoon vasta puolitoista metriä ennen ratikan tuloa ja se oli melkein ratikan etulasissa kiinni, mutta sekin pääsi ehjin sulin turvaan.

Ratikassa viereeni istui oranssitukkainen mies, joka jutteli takana olevan ystävänsä kanssa niin, etten ehättänyt keskeyttää heitä, vaan menin pari pysäkkiä enemmän kuin piti. Kävelin siitä pysäkiltä kämpille ja sattumalta suoraan kohti aurinkoa. Aurinko valaisi katua, lämmitti kuin alkusyksyn oranssinpunertavat lehdet ja paistoi suoraan silmiin. Kaikki oli niin värikästä, kirkasta ja puhdasta. Olisi saanut superhienon kuvan, kun aurinko valaisi suoraan kirkon tornin takaa ja kirkon koristeellisten lasi-ikkunoiden läpi.

Aika usein tulee todettua, että juuri silloin, kun ei ole mahdollisuutta kuvata, niin tekisi mieli kuvata eniten ja tulisi ne parhaimmat kuvat. Ehkä siihen on juuri se syynä, kun ehtii nauttia. Olen toki saanut kymmeniä jollei satoja ihania kuvia linssin läpikin, mutta nyt voin muistella vain tätä kaunista päivää pehmeällä lämmöllä.

Ihanaa syyspäivää! Matkalla mietin sitäkin, millaista olisi, jos joka päivä olisi ne hetket auringossa. Miltä tuntuisi olla joka päivä vain onnellinen. Onhan siihen mahdollisuus niin paljon kuin antaa itsensä nauttia.

Kuvat ovat googlesta

Vitsailin ystäväni kanssa: "I don't give a shit and they like me" :D Remember to be kind.

Nyt aion juoda vähän viiniä, selata mainoksia, sytyttää kynttilän (voisi hankkia lisää kivoja!), vähän väritellä ja katsella sarjaa. Muistaa mennä ajoissa nukkumaan.

~ Lilja Lumi

P.S. Mennessäni sisään eteiskäytävään kuulin yhden miehen jopa salaa viheltävän, hihii. Tunsin oloni erityisen kauniiksi, vaikka tarkistin peilistä suuret silmäpussit. Asenteestahan se on kiinni : )