Lauantaifiiliksiä

Laitoin kahvin porisemaan, kun alkoi kahvihammasta kolottaa. Iltakahvihammasta.

Kirjoitan yleensä joka perjantai vähintään viikon kuulumisia tai vain perjantaifiiliksistä, mutta eilen jätin tarkoituksella kirjoittamatta. Kuka haluaa kuulla negatiivisista asioista, että asiat menevät päin härän pyllyä. Asiat eivät olleet eilen härän pyllyssä, mutta siltä se tuntui silloin. Eilen kirjoitinkin, että paskat fiilikset, mutta toivottavasti huomenna on parempi uusi päivä. Niin kuin olikin. Tänään oli uusi ja hyvin aurinkoinen päivä. Sellainen takakesä ihan kuin ei olisi syksystä tietoakaan.

Päivässä tarvitsee tapahtua vain yksi tai kaksi asiaa, mitkä voivat pilata koko päivän. Jotkut sanovat, ettei niin saisi ajatella, mutta ei sille yksinkertaisesti vain voi mitään. Ihminen on tunteva organismi jne. Useimmiten ongelmat koostuvat sosiaalisista asioista. Onneksi nukuttu yö auttaa yleensä.

Nyt kahvi on porissut mmm...

Tämä on päivän kolmas kahvi. Ensimmäisen join aamulla gluteenittoman muffinin kera (kyllä, olen todellakin nyt täysin gluteenittomalla ruokavaliolla ja se on auttanut suolisto-oireisiin, mutta iho-oireita on vielä - siitä lisää myöhemmin). Keho kyllä ennen muffinia olisi kaivannut puuroa, mutta muffinin olin päättänyt aamiaiseksi syödä, joten en syönyt tänään puuroa.

Eilen oli kyllä ilonpilkahduksia mielen murinoista huolimatta. Lähikaupassa käydessäni salin jälkeen huomasin kauniita hedelmä"asetelmia" ja otin niistä kuvia. Aamulla töihin lähtiessä otin salikassin töihin mukaan ja pyörän jätin lähelle linja-autopysäkkiä niin että töistä tultua hyppäsin vain pyörän selkään ja hurautin salille. En kyllä oikein jaksanut salilla keskittyä, mutta tulipa edes vähän tehtyä.

Uusi kännykkäni on kaikin puolin ihastuttava, mutta hieno ja pienesti harmittava puoli on se, että siinä on yhtä hyvä tai jopa parempi kuvanlaatu kamerassa kuin minijärkkärissäni. Harmitus se olisi siksi, että mihin tarvitsisin enää minijärkkäriä? Sen saa kaulaan roikkumaan, on siinä ainakin se puoli. Ja kuvan saa otettua nopeammin, kun ei tarvitse kuin naksauttaa auki. Mutta silti. Kännykkä on aina mukana. Aina - no ehkei ihan.

Ostin syksyisen värisen perjantaipuskan ilokseni. Nättejä, eivätkö olekin. Kaikki kukat ovat punaisia.

Illalla join lasillisen viiniä ja väritin yhtä kuvaa, joka on ollut jo kauemman aikaa kesken. Rötväsin. Menin nukkumaan. Keskellä yötä heräsin itkien, koska olin itkenyt unessani ikävää edesmennyttä isotätiäni kohtaan. Sain kyyneleet kuivattua, vaikka eivät meinanneet loppua ja menin takaisin nukkumaan. Paljon se alitajuntakin kertoo.

Heräsin puoli kahdeksalta, enkä sen jälkeen saanut unta. Yritin kyllä.

Makoilin, kuuntelin musiikkia, pelasin yhtä kännykkäpeliä, keitin kahvia ja söin muffinsini. Pyykkivuoro alkoi yhdeksältä. Pyykkituvan korissa oli kasa vanhoja Maku-lehtiä, jotka toin ylös kämpille leikeltäväksi. Jospa saisi inspiraation ja leikekirja täydennystä.

Pyykin pyöriessä pötkötin vähän lisää, maksoin tämän kuukauden laskut, siivosin imuroimalla, rumsteerasin pikkumaton pois yöpöydän alta (pitäisi hankkia sen alle pehmikkeet) ja käänsin yöpöydän sekä sängyn asentoa 90 astetta. Mietin myös, että pitäisi hankkia vihdoin ja viimein se sinipiika, vaikkei sille olekaan paikkaa tässä kämpässä. Joku on hieman kurastanut lattiaani. Tulisi varmasti kaikki pöly ja ruoan murut siivottua ylös sekä lattia kirkkaamman väriseksi. Vati olisi jo valmiina. Nyt tarvitaan sieni kepin päähän.

Saatuani pyykit haettua ja siivottua sun muuta niin aloin laittautua. Leikkasin vähän tukkaa edestä sivuilta, vähän suoristin, harjasin ja letitin. Kampasin naamankin. Mietin, pitäisikö käydä värjäyttämässä ripset ja kulmat, mutta tyydyn edelleen ilmaiseen "sutaise ripsivärillä" - tekniikkaan.

Saavutin ratikkapysäkin vasta puoli kahden aikoihin, mutta mitäpä siitä, eipä ole kiire minnekään. Soitin äidillenikin parinkymmenen minuutin puhelun.

Kävin Stockmannin Espresso Housessa syömässä lempivälipalani eli turkkilaista jogurttia hunajalla, johon saa sekoittaa pähkinöitä, manteleita ja kuivattuja papaijapaloja. Nams! Suosittelen. Oli niin lämmin päivä, että olin kahden vaiheilla, ottaisinko tavallisen latten vai jäälatten. Kyselin asiaa myyjäpojalta. Hän suositteli näin lämpimänä päivänä jotain frappuccinoa tai jäälattea kenties makusiirapilla tai tuplaespressolla. Sitten kysyin, saisiko normaalin lämpimän latten, muttei vain niin kuumana kuin yleensä. Hän kertoi, että voi pyytää baristaa tekemään sen lämpimänä ja sain sen lämpimänä, juuri sopivana, enkä polttanut kieltäni ja tuli hyvä kokemus ja makuelämys. Eihän kahvi edes maistu kahvilta kuumana. Se maistuu vain kuumalta.

Kävelin seuraavaksi kuikuilemaan Forumin Stadiumia.

Hankin treenitopin ja urheilurintaliivit, koska kaksi aiemmin hankkimaani ovat liian pieniä. Olisi hyvä olla käytössä enemmän kuin yhdet liivit. Siellä sovituskopissa sovitellessani sain osakseni sovituskopin kriittisen valon ja tarkastelin, miten ihoni voikin olla niin huonossa kunnossa ja mietin, mitä en tee tarpeeksi ja mitä minulta puuttuu ruokavaliostani tms onko ihoni niin yliherkkä. Se on yliherkkä ainakin ulkoisille vaikutteille, koska siinä näkyy eniten epäpuhtauksia, missä kulkee rintaliivien kangas. Olisiko ketään, joka auttaisi tässä? Pitäisikö myös maitotuotteet poistaa ruokavaliosta?

Nyt on sokeri minimissä ja vehnä täysin pannassa. Yritän juoda tarpeeksi vettä, koska useimpina päivinä veden juonti jää reilusti alle suositellun päiväsaannin. Olisiko ollut vuosi sitten, kun veden juonti pysyi monta päivää hyvällä tolalla ja iho näytti niin sievältä, niin tuntui kuin veden juonnilla olisin saanut iholle kalvon, joka sietää vaatteiden aiheuttamaa hankaumaa. Olisiko kyse tosiaankin vedestä. Suolisto ainakin toimii paremmin, kun juo sen yhden litran ja yli parilla litralla omassa tapauksessani ihokin voi paremmin.

Oma keho ja sitä pitää kunnioittaa antamalla sille, mitä se tarvitsee, eikä yrittää myrkyttää sitä. Puhdas ruoka equals puhdas keho. Ainahan sanotaan, että hyvä olo näkyy ulospäin ja että kaikki lähtee sisältä.

Stadiumin jälkeen lähdin kaupan ja kämpän kautta salille ja samalla tiputin roskahuoneen kierrätyspisteeseen lähes käyttämättömät puuvärikynät. Toivottavasti joku löytää niille parempaa käyttöä. Tykkään noista stabiloista.

Salin jälkeen kello oli vielä vaille viisi, joten lähdin metrolla Ruoholahteen katselemaan, josko löytäisin Tokmannista sinipiian. Olin ihan oikeassa rakennuksessa ja vaikka pyörin rakennuksen päästä päähän pari kertaa, niin en kyllä löytänyt koko Tokmannia. Yhdessä kyltissä luki, että se löytyy toisesta kerroksesta, mutta miten toiseen kerrokseen pääsee? Hissiä en kokeillut, koska en uskonut siihen. Hissien luona ei lukenut Tokmannia. Jospa seuraavalla kerralla viikon parin päästä parempi mäihä. Kävin alhaalla Citymarketissa ja huomasin siellä salaattibaarin.

Lastasin pahvikulhoon kaikkea mieluista: salaatinlehtiä, kolmea eri juustoa, papuja, paprikoita, tomaattia, kurkkua, avokadoa, kananmunan, pari kananpalaa (olivat pahoja), ananasta, kukkakaalia, parsakaalia ja vielä muuta. Oiva keksintö nämä salaattibaarit. Niitä ei aina vain löydy kovin läheltä.

Join palautusjuoman, luin vähän kirjaa ja tein savikasvonaamion. Kävin suihkussa. Nyt olen pari tuntia kirjoitellut tätä, juonut iltakahvia  ja vettä sekä vahtinut, etteivät örkit hyökkää kyläpahaseni kimppuun.

Tuosta kirjasta vielä. Olen aloittanut uuden kirjan, pienen kirjasarjan, jonka yksi suosikkikirjailijoistani, Sari Luhtanen (mm. Rakkautta - sarja), on kirjoittanut. Se on nuortenkirjasarja, mikä näkyy hänen kielenkäytössään siinä. Hän käyttää (mielestäni) muutamaa nykyajan inhokkisanaa ja sanontaa, mutta hän kirjoittaa nuorille ja kirjailijanhan pitää ajatella kohderyhmäänsä. Muuten kirja on ihan mukavaa ja mukaansatempaavaa luettavaa (hänellä on se taito - se tekeekin hänestä mielestäni niin hyvän kirjailijan).

Tiedän, miten hän kirjoittaa aikuisille (kannattaa todellakin lukea Rakkautta - sarja, hyvin viihdyttävää luettavaa!), joten pidän mielessäni sen. Luin perjantaina bussimatkalla töihin ilmeisesti kirjasarjan toista osaa, koska tämä kirja, joka ei unohtunut töihin, tuntuu aloittavan kertomuksen alusta. Hyvä siis että unohdin väärän kirjan töihin. Kirjan nimi on Totuus Tarusta - täydellisen mokaamisen taito.

Siispä hyppään vällyjen väliin kirja kourassa pestyäni hampaat.

Ja khyllä! Flunssa tosiaan on ohi!

Hyvää yötä.

~ Lilja Lumi