Perjantaifiiliksiä: Back in action

Pää lyö vähän tyhjää. Piti pyykitkin hakea, ennen ei voinut asettua koneen ja aamiaisen äärelle. Kävin ennen pyykkien viemistä suihkussa ja siinä tunnin aikana olen vain järjestellyt paikkoja ja miettinyt, mitä ottaisin mukaan. Suurin osa siitä tunnista meni kuitenkin ajatteluun ja sen takia pitikin hakea pyykit alhaalta ennen kuin pystyi keskittymään mihinkään muuhun. Olisin voinut eilen illalla kirjoitella perjantaifiiliksiä, mutta nukahdin vähän kymmenen jälkeen kirja sylissä, herättyäni kävin pesemässä hampaat, laitoin valot pois ja aloin nukkua. Taisi vähän väsyttää. Salillakin kävin eilen töiden jälkeen, mutta en jaksanut juosta lämmittelyksi, niin kuntokävelin vain 15 minuuttia ja sen jälkeen kävin laitteissa.

Mitäpä tällä viikolla kuuluu? Ihan hyvää.

Pihalla on paljon etanoita. Lapset meinasivat viedä etanat hiekkalaatikolle ja katsella niitä siellä, mutta sanoin, ettei etanat voi elää hiekassa, joten lapset rakensivat etanoille ruohosta, lehdistä, omenoista ja marjoista kodin.

Olen palannut omalle työpaikalleni oltuani pari viikkoa kesäpäivystyksessä. On ollut ihana pehmeä laskeutuminen arkeen, kun lapsiakaan ei ole vielä kovin paljoa. Olen ollut eskareiden parissa ja parin nuoremman, mutta on ollut kyllä ihanaa. Ryhmässä on vanhoja saman päiväkodin lapsia ja ihan uusia. Eskareiden kanssa on ihan erilaista kuin pienten kanssa, mutta pidän silti siitä, että kädet ovat täynnä töitä, vaikka se on hektistä, niin silti arjessa riittää rauhallisia pysähtymishetkiä, kunhan niistä osaa ottaa kiinni ja elää hetkessä.

Kaikkiin lapsiin olen ottanut tasaisesti kontaktia ja parin mielestä oli jopa harmi, että en olekaan sen ryhmän aikuinen. Siinä ryhmässä on kuitenkin ihanat aikuiset niin kuin joka ryhmässä. Olen myös jutellut kaikkien talossa olevien työntekijöiden kanssa ja nähnyt omankin ryhmän lapsia ja vanhempia (voi kun ne pienet ovat kesän aikana kasvaneet). On ihanaa olla talossa, jossa tuntee kaikki lapset ja aikuiset. Me pidämme yhtä.

Tämä blogi kertoo elämästäni ja päiväkodin arki on puolet sitä. Nautin työstäni ja vapaa-ajastani. En kerro työstäni tämän enempää. Jos tykkää lukea päiväkodin arjesta, niin kannattaa lukea Päiväkodin elämää - blogia.

Joskus tuntui, että vapaa-ajalla on todella tylsää, kun ei ollut mitään tekemistä. Nyt kuitenkin keksin tekemistä, jollei tekemistä ole tai nautin tekemättömyydestä, enkä turhaudu. Jos turhautuminen on lähellä, niin lähden salille. Salilla käyn silti lähes joka päivä, niin turhautuminen ei ole iskenyt pitkään aikaan. Kesän alussa oli hieman tunne, että mitä nyt tekisi, kun oli kolme viikkoa suunnittelematonta aikaa, mutta kyllä sitä sitten alkoi keksiä. Ja mitä enemmän eli hetkessä, eikä murehtinut siitä, että aika kuluu hitaasti, alkoi elää hitaammin ja yhtäkkiä hitaasti eläminen kuluttaakin kovin nopeasti aikaa.

Juttelin tässä yhden henkilön kanssa sivumennen tulevaisuuden jostain asiasta, kun aloitin, että "milloinkohan asiat ovat niin, että..." ja hän vastasi "se on joskus silloin, kun me ei olla enää täällä näkemässä". Olin hänen kanssaan eri mieltä, koska uskon eri tavoin, mutta en alkanut enempää hänen kanssaan siitä jupisemaan. Jokainen saa uskoa omalla tavallaan. Itse uskon eläväni ikuisesti eri muodoissa, joten elämästä ei kannata kovin paljoa stressata, vaikka panostankin mahdollisimman hyvin kaikkeen, mitä teen ja yritän elää täyttä elämää kunnioittaen muita. En kuitenkaan elä ajatuksella, että kaikki loppuu joskus.

Tämä viikko oli erityinen muutenkin kuin että oma talomme aukesi jälleen. Tämän viikon torstaina oli syntymäpäiväni. Täytin "kröhöm 24". Se on ikä, johon olen jäänyt, vaikka olisin kuinka vanha tahansa. Saattaa se jossain vaiheessa muuttua. 78-vuotiaana voin väittää olevani 55-vuotias.

Tein keskiviikko-iltana mutakakun, josta tuli vähän hassun näköinen, mutta työkaverit kertoivat sen olleen tosi hyvän makuista ja huomasivat onnitellakin samalla. Vein mutakakun töihin ja kyytipojaksi sille wanhanajan vaniljakastiketta mutakakun päälle sekä pari keksipakettia. Hyvin kakku pöydältä päivän aikana hävisi ja kahvihuoneessa oli iloista puheen porinaa ja pulputusta monena päivänä viikossa. Oli jopa ihanaa, kun lounaskärryn hain, niin koko ryhmä alkoi laulamaan minulle onnittelulaulua, kun tulin ovesta sisään. Oli kyllä aika suloista :)

Torstaina tultuani töistä kävin pikaisesti kirjastossa ja sitten pääsin Ikeaan ex tempore, kun ajatus ruokapöydästä ja parista tuolista oli viljellyt jo jonkin aikaa mielessä. Sain kyydin, seuraa, kantoapua ja rakentajankin. Sillä aikaa, kun uusia upeita huonekalujani koottiin, niin leipaisin omenapiirakan, jonka tarjosin vieraalleni teen ja vaniljakastikkeen kanssa. Kyllä tällä viikolla on herkuteltu.

Pöytä ja tuolit tänä aamuna. Harvoin pidän tuon ikkunan sälekaihtimia auki, mutta nyt voi pitää ja asunto on valoisa.

Pöytä ja tuolit juuri koottuina, liinankin löysin kaapista. Omenapiirakka juuri tullut uunista ja tee jäähtymässä. Kynttilänkin sytytin ensimmäistä kertaa tänä syksynä.

Eilen ostin pari valkoista pientä pöytäliinaa, miksiköhän niitä kutsutaan. Ja myös nämä kolme keittiöpyyhettä.

Suomalaisen kirjakaupan anti on mieluista.

Aksilotli

Kävin sunnuntaina Espoossa tervehtimässä ystävääni ja hänen tytärtään kauppakeskus Sellossa. Kävin ihastelemassa kirjakauppoja, kun niissä on kaikkea kivaa kouluun palaamisen alkuaikoina. Ostin myös tuon mikkipaidan, yhdet farkut (erit kuin kuvassa, revityt) ja mustat collegehousut.

Sunnuntaina kävin myös Alppipuistossa, jossa oli paljon väkeä. Ja heittelemässä frisbeetä ystäväni kanssa.

Ajattelin lopettaa kaupan pikkupurkkien ostamisen ja ostin yhden ison jauhe-purkin, josta saa monta isoa mukillista palautusjuomaa. Tämä on hyvää.

Olen saanut aikaiseksi tällä viikolla vain pari värityskuvaa. Olen juuri lähdössä Turkuun ja otan värityskuvakirjan mukaan. Perhe haluaa juhlistaa synttäreitäni, joten menen perheeni luokse.