Hips!
Olen tänään pitänyt sairaspäivää. Eilen illalla oli lämpöä 37, 5 ja tänään herätessä 35, 8. Sukat jalassa ja peiton alla, mutta silti kylmä. Lipitän teetä ja narskutan buranaa. Ulkona paistaa aurinko.
Tällä viikolla on ollut kolme ihanan aurinkoista päivää, mutta kaksi päivää on pitänyt istua sisällä ja ihastella aurinkoa ikkunan läpi viltin alla lämmitellen.
Flunssa on myös siitä erikoinen, että se tekee herkemmäksi, paitsi maku- ja hajuaistin osalta, koska ne voivat hävitä joksikin aikaa.
Oon kyynelehtinyt kolmen päivän aikana varmaan neljä tai viisi kertaa. Oon katsonut yhden koiraleffankin ja yleensä aina itken koiraleffoissa, varsinkin jos se koira kuolee. Tai pelastaa jonkun tai palaa pitkän kaipuun jälkeen kotiin ja on ihana jälleennäkeminen. Ehkä se johtuu siitä, että elämässä on ollut kaksi koiraa, joiden elämää oon seurannut adoptoinnista kuolemaan. Mutta tykkään kaikista eläimistä, edes jollain tavalla.
Ja sitten voi tulla ilon kyyneleitä niin kuin tänään, kun katsoin ohjelmaa, jossa hyväntekeväisyysjärjestössä työskentelevä ja auttava ihminen, joka ei koskaan halua mitään vastineeksi, lähetettiin ensin kylpylään lomalle, jonka aikana hänen talonsa remontoitiin ja sisustettiin hänelle kiitokseksi. Ja kun hän tulee takaisin kotiin hänen ilmeensä on ihastunut muutoksesta ja hän halaa läheisiään ja muutoksessa mukana olleita ja itkee onnellisuudesta ja kiitollisuudesta. Sellaisessa tulee itsellekin tippa linssiin. Joskus keksin sille nimenkin, vastavuorovaikutus.
En voi mennä kahvilaan, juoda kahvia ja lukea mitään sanomalehteä, koska tulisi tippa silmään. Tiedän, koska kerran yritin lukea iltalehteä kahvilassa ja lehdessä kerrottiin nuoresta, joka oli kuollut lasketteluonnettomuudessa laskettelukeskuksessa, ja tuli tippa linssiin. Sen jutun lukeminen loppui siihen. Ja nyt talvella kirjoitetaan ja näytetään vielä kuvia siitä, kun eläimet jäätyvät ulos ja näin ihan kauhean otsikon ja kuvan siitä, kun kettu oli joutunut veden varaan ja ihan viimeiseen asti ponnistellut, että olisi päässyt turvaan. Mutta ei, pelkkä otsikon lukeminenkin saa palan kurkkuun. Miksi eläinten pitää jäätyä talvella, varsinkin Suomessa? Miksei ihmiset voi olla paikalla ja jos ovat, niin mikseivät välitä. Jos eläimen näkee hytisevän kylmissään, niin ei ole väliä, kenen se on, vaan se pitää kiirehtien viedä eläinsuojeluun. Kettu ja kissa parat :'(
Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta kahvissa on jotain, mikä saa mielen herkistymään. Kahvilassa voi fiilistellä, mieluiten positiivisissa tunnelmissa. Saatan olla sivistymätön, jos en lue uutisia, mutta en halua tahria mustetta joka päivä. Ei ole päivääkään, ettei lehdessä olisi huonoja uutisia. Se päivä olisi varmasti huikea, kun jokainen voisi olla ilman murheita. Kunpa se olisi pysyvä ilmiö.
Tällä viikolla ilmassa auringon nähdessä on melkein haistanut kevään, vaikka sen alkamiseen onkin vielä kaksi kuukautta. Aurinko vain saa kaiken valoisammaksi, elävämmäksi ja värikkäämmäksi. Olisi ihanaa, jos aurinko paistaisi joka päivä edes hetken. Pilvien raosta ja sateen läpi.
Odotan sitä päivää, kun lumet sulavat ja ensimmäinen kukka laittaa päänsä esiin mullasta ja alkaa kasvaa mullan läpi ylöspäin kohti valoa ja aurinkoa.
Tykkään todella paljon kukista, en vain saa koskaan keneltäkään kukkia. Pitäisi ostaa itse. Koristekaalit ovat nättejä, sellaista ei koskaan olekaan ollut koristamassa nurkkia. Kukat ovat kauniita ja puut myös. Pidän tosi monia asioita kauniina. Luonto on upea taiteilija.
 |
| Pikkuisia pääsiäismunia isän luona |
 |
| Pääsiäisen värisiä sydämen muotoisia pumpernikkeleita |
 |
| Kahvittelua kesällä Café Artissa |
Kaipaan muitakin asioita keväässä kuin luonnon heräämistä talviuniltaan lämmön lisääntyessä. Kaipaan pääsiäistä ja vappua. Pääsiäisen suklaayllätysmunia, pastellivärejä, kevyemmin pukeutumista, vapputoria ja toritunnelmaa, toreilta ostettavia hedelmiä, kukkasia ja jäätelöä, että voi kävellä maan päällä, seurata jään sulamista veden päältä, nähdä muuttolintujen palaavan takaisin, istuskelua joen varrella lämpimän hitaan tuulen hypellessä välillä ohi...
Katsoin tänään Leila leipoo Ranskassa ja löysinkin uuden fanituskohteen. Voi, mitä herkkuja hän leipoi suklaasta! Ranskassa hän kävi ihanassa pienessä suklaapuodissa, joka oli täynnä eri makuisia konvehteja. Hänen keittiönsä oli täynnä ihania pastellinvärisiä kodinkoneita ja astioita, joiden tapaisia luulen nähneeni jollain sisustusosastolla. Ja Leila on niin kaunis ruskeine silmineen ja kun hän koko ajan hymyili aurinkoisessa keittiössä. Hänellä oli kauniin ruskea iho ja harmaa kukkamekko, joka oli täynnä vaaleanpunaisia kukkia sekä mekon alla näkyi vaaleanpunainen pitsipaita.
Sen ohjelman katsominen sai ajatukset täyttymään enemmän keväästä ja miettimään pukeutumista. Koko talven on pukeutunut valkoiseen, siniseen, liilaan, harmaaseen, ruskean eri sävyihin ja jopa mustaan. Villasukissa on näkynyt keltaista ja punaista sekä olopaidassa aprikoosi, mutta kevään lähestyessä pitää alkaa pukeutua värikkäämmin - mikseipä aloittaisi jo nyt.
Pastellivärit sekoitettuna kirkkaisiin väreihin ja eri materiaaleihin! Täytynee kokeilla enemmän pitsiä ja kukallisia, koska ne ovat nättejä. Kimalteisiin en lähde. Säihkyvä asuste, joka jokaiselta löytyy, on hymy. :)
Katsoin tänään myös Supernannya, hän on yksi roolimalleistani (miksipä ei olisi, hassu kysymys). On olemassa muutama ihminen tai useakin, joita todella ihailen, vaikka joitakin, kuten Jo Frostia, en ole koskaan tavannut. Mitenköhän sellainen ihminen, jota ihailet, reagoisi siihen, että kertoisit sen hänelle? Koita ja katso, mitä siitä seuraa. Se tieto saattaa hyvinkin saada ihailemasi henkilön piristymään hyvin pitkäksi aikaa. Jokainen ihminen voi olla ihailun kohde.
Nyt tämä hömppä lähtee keittämään lisää teetä.
Aurinkoa ja terveyttä sekä hyvää oloa jokaiseen päivään! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti