Heei!
Väsyneen työpäivän jälkeen menin Stockmannin ja Anttilan sisustusosastolle unelmoimaan kahvikoneista, kylppäritarvikkeista ja sisustusteksteistä, vaikka olin etsimässä virkkuukoukkua. Ei tullut ostettua. Löysin itseni leluosastolta. Muistan, kun joskus pienenä kävin äidin kanssa isossa tavaratalossa ja halusin aina leluosastolle ja äiti haki sieltä ostokset tehtyään.
Muistan leikkineeni pienenä barbeilla, isolegoilla, pikkulegoilla, ehkä ihan pienenä nukeilla, Belvilleillä ja joskus jopa ukoilla. Paras ystäväni oli (ja hän on edelleen ystäväni) poika ja leikittiin aina ukoilla, pikkulegoilla tai potkittiin palloa, ja taisin joskus saada itsekin lahjaksi jonkun prätkähiiren joskus. Sain enemmän kuitenkin pikkulegoja, barbeja ja belvillejä ja niillä leikinkin 12-vuotiaaksi asti. Nykyään leikki-ikä saattaa loppua hyvinkin aikaisin, mutta itseni voin löytää usein työnikin puolesta leikkimässä. Enää ei ole yhtä hyvä mielikuvitus, mutta onneksi huumorintajua löytyy (luulisin) ja oon erittäin lapsenmielinen. Haluan yrittää säilyttää lapsenkaltaista uteliaisuutta mahdollisimman pitkään.
Tässä yksi päivä ajattelinkin "Elä kuin näkisit maailman joka päivä ensimmäistä kertaa" eli täynnä ihmetystä ja luontaista uteliaisuutta vaikka muurahaispolkua katsellessa. Jotkin asiat todella saattavat olla yhtä ihmeellisiä joka kerta nähdessä niin kuin se muurahaispolku. Usein ihminen saattaakin ihastella juuri sellaista asiaa, jota ei täysin ymmärrä ja vaikka ymmärtäisikin, niin asian kauneus ja merkitys saattaa jopa kasvaa.
Menipä filosofiseksi, vaikka piti puhua vain leluista.
Nykyään minua hämmentää käydä leluosastolla, kun sieltä löytyy jotain tällaista. Bratz-nuket ovat vielä suht koht ok, vaikka niillä on liian isot päät ja ne on tehty näyttämään teini-ikäisiltä muoti-ikoneilta. Pakkauksen mukana tulee jopa koristellut tekokynnet! Ei ihmekään, että nykylapset tykkäävät aikuistua liian nopeasti. No eihän se leluista johdu, mutta eivät ne asiaa autakaan.
Mutta sitten on näistä teininukeista tehty vielä zombeja, vampyyreja ja ihmissusia. Mitä mahtaa lapsi ajatella tällaisesta nukesta ja tyttö voi alkaa leikkiä näillä jo 3-vuotiaana.
Olen ajatellut, että kun saan omia lapsia, niin annan heille leluiksi vanhoja kunnollisia leluja, eikä mitään muotinukkeja, joilla on lisäksi suhteettoman pieni vartalo.
Ja pehmolelut: olen edelleen koukussa niihin, varsinkin nalleihin. Tässä pari tunnettua nallepehmoa:
http://www.bukowski.se/en
 |
| Bukowskin nalle |
Onko kukaan koskaan liian vanha nalleihin? Not me!
Nyt pitkät unet, herätys vasta kasilta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti