Tämän ihanan kuvasin viime kesänä. Todella kaunis talo kauniin puiston vieressä.
Upea puusta ja kivestä valmistettu talo löytyy läheltä Turun Tuomiokirkkoa.
Oli todel nättiä tänään, vaik aamul oli tuulist.
Vastaavaa ei löydy muualt ku Turust
Kauniit puu- ja kivitalot löytyvät Puolalan puistosta.
Suomen Joutsen löytyy läntisen rantakadun lopusta läheltä Forum Marinumia
Turun taidemuseo sijaitsee Aurakadun huipulla
Mietin tänään ulkoilun (yli 6km) ja valokuvailun lomassa, pystyisinkö tosiaan muuttamaan pois Turusta. Tämä on todella rakas kaupunki, eikä joitain asioita löydy muualta vastaavia. Turkuhan tunnetaan kahdestatoista sillastaan, kuudestatoista puistostaan, runsaasta kultturellisuudesta, upeista puu- ja kivitaloistaan sekä Aurajoesta. Ainakin vähintään.
Tänään ajattelin, että haluaisin elää yhden päivän Turussa, kun ei ollut vielä autoja. Millaistakohan silloin oli? Rakastan Turussa wanhanaikaisuutta. Turku on itsessään tosi kaunis kaupunki, ihmetyttää vain turkulaisten ihmisten epäsosiaalisuus. Ennen tosiaan Turussa oltiin kovempia puhumaan, eikä ventovieraalle puhumisessa ollut mitään outoa. Kaupan jonossa saattoi turista kenen tahansa kanssa ja toivottaa hyvää päivänjatkoa. Mihin se hävisi?
Vaikka en muuttaisikaan pois Turusta, niin haluaisin vierailla monissa muissa Suomen kaupungeissa ja muissa maissa tutustumassa. Ja jos joku päivä muutan pois, niin tulee kova ikävä ja tulisin monesti käymään. Ei kuitenkaan ajatella sitä vielä.
Piti eilen kirjoitella tämä postaus, mutta unohdin puhelimen akun töihin, joten olin eilen loppuillan ilman puhelinta ja nettiä. Aika vapauttavaa, vaikkakin jokseenkin yksinäistä. Katselin televiisiota ja kutosin paitaa, josta ei kyllä mitään paitaa ole tulossa kuin korkeintaan jollekin lapselle.
Eilen oli myös niin ihana aurinkoinen päivä, että halusin taas nähdä kauppojen kevätmallistoa ja kuvata aurinkoa ulkona. Näpit jäätyi, mutta on se aina sen arvoista valokuvaaminen. Flunssa on melkeinpä kokonaan väistynyt. Nyt on vain niiskutus jäljellä.
Kevääseen kuuluu ehdottomasti värit!
Aurinko paistoi ihanasti
sisälle Indiskan myymälään
Kevätauringon tuntee sen tavasta lämmittää ja se on valoltaan talviaurinkoa lämpimämpi. Ensi viikolla on luvattu jo nollakelejä. Ehkäpä kuukauden kuluttua ollaan jo plus kymmenessä. Sen näkee sitten.
Kun kävelee putiikeissa, missä on juuri laitettu kevät talven tilalle,
niin ei ihmekään, että kevättä tekisi mieli aikaistaa sisustamalla koti kevätkuosiin :)
Haluaisin niin viedä kukkia kotiin. Ehkä huomenna :)
Tykkään kauppahallista, koska siellä on perinteinen wanhanajan tunnelma. Olen käynyt Tampereen kauppahallissa myös ja sekin on aivan ihana. Kysyin, onko Jyväskylässä kauppahallia, mutta harmi vain, ettei ole. Olen alkanut miettiä muuttoa toiseen kaupunkiin, mutten vielä tiedä, mikä olisi parempi kuin Turku.
Bussikortin saan vasta huomenna ladattua, onneksi pääsin ihanan työkaverini kyydillä vähän aikaisemmin töihin. Kotiin pitää silti kävellä. Se on 4, 9km matka, mutta kävelijän oikoreiteillä saattaa olla jonkin verran lyhyempi.
Tänään tuli kaiken lisäksi yskä, ei mitenkään kivaa.
Yskästä tykkään vähiten.
Eilen olin teatterilla käymässä. Ei siis sillan toisella puolella, vaan tässä kohtaa. Joku päivä pääsen itsekin näyttämölle. Pitäisi varmaan hakea toiseenkin teatteriin, niin pääsisi varmemmin johonkin näytelmään mukaan.
Tänään siivosin kaikki vaatteet lattialta ja imuroin myös. Äiti ja veli tuli käymään ja toivat donitseja. Juotiin kahvit suklaarinkuloiden kanssa ja sitten he lähtivätkin. Kiinnitin toiselle seinälle ifolorilta tilaamiani kuvia.
Tässä on kuva eteisen seinästä, nämä siis ovat olleet jo kaemmin. Korteissa on kivat tekstit. Vaaleanpunaisessa nallekortissa lukee Mistä on pienet nallet tehty? Pumpulista, unelmista, halauksista ja lohduttavista sanoista. Niistä on pienet nallet tehty.
Sinisessä nallekortissa lukee Ei olla mörököllejä, ei mökötysloukkuja. Ollaan ilopillereitä, päivänkakkaroita, mukavia mussukoita, nauruhattaroita!
Lasi+kukka-kortissa lukee Jos osaa jotakin ja ymmärtää sen läpikotaisin, näkee ja ymmärtää paljon muutakin. - Vincent van Gogh
Sundae on jäätelöstä valmistettava jälkiruoka. Se koostuu jäätelöstä sekä päälle laitettavasta kastikkeesta tai siirapista ja joissakin tapauksissa muista koristeista, kuten hienonnetuista pähkinöistä, strösseleistä, kermavaahdostatai maraschinokirsikoista. Sundaejäätelöitä myydään pääosinjäätelöbaareissa, mutta muutamat pikaruokalat kuten McDonalds myyvät myös niitä.Koko historian ensimmäinen sundaejäätelö valmistettiin Ithacassa vuonna 1892
Oon muutamaa mieltä sunnuntai-päivistä. Sunnuntaina pitää paistaa aurinko. Ihme kyllä, tänään ei paistanut. Vaikka kaikkina muina päivinä viikossa sataisi tai taivas mököttäisi, niin sunnuntaina pitää paistaa aurinko.
Sunnuntaina voi rentoutua, se on yleinen lepopäivä. Voi rentoutua, miten parhaaksi näkee, mutta tylsiä töitä ei tehdä sunnuntaisin. Tämä ei tietenkään koske vuorotyöläisiä, joiden pitää vain työskennellä sunnuntaisin.
Sunnuntai on hyvä päivä siivota. Muistan, kun pienenä katselin äidin pesevän lattioita auringon valaistessa tiensä sisään. Se päivä taisi olla juuri kevään ensimmäisiä ihanan aurinkoisia sunnuntai-päiviä. Koti tuoksui puhtaalta ja auringonvalossa saattoi nähdä pienet aurinkopölyn hiukkaset. Sunnuntait ovat kiireettömiä ja lähes höyhenen keveitä.
Jospa positiivisilla ajatuksilla saisi tämän flunssan häviämään. Olisi ihana nukkua auringonvalossa maton päällä niin kuin kissanpäiviä vietellen.
Olen tänään pitänyt sairaspäivää. Eilen illalla oli lämpöä 37, 5 ja tänään herätessä 35, 8. Sukat jalassa ja peiton alla, mutta silti kylmä. Lipitän teetä ja narskutan buranaa. Ulkona paistaa aurinko.
Tällä viikolla on ollut kolme ihanan aurinkoista päivää, mutta kaksi päivää on pitänyt istua sisällä ja ihastella aurinkoa ikkunan läpi viltin alla lämmitellen.
Flunssa on myös siitä erikoinen, että se tekee herkemmäksi, paitsi maku- ja hajuaistin osalta, koska ne voivat hävitä joksikin aikaa.
Oon kyynelehtinyt kolmen päivän aikana varmaan neljä tai viisi kertaa. Oon katsonut yhden koiraleffankin ja yleensä aina itken koiraleffoissa, varsinkin jos se koira kuolee. Tai pelastaa jonkun tai palaa pitkän kaipuun jälkeen kotiin ja on ihana jälleennäkeminen. Ehkä se johtuu siitä, että elämässä on ollut kaksi koiraa, joiden elämää oon seurannut adoptoinnista kuolemaan. Mutta tykkään kaikista eläimistä, edes jollain tavalla.
Ja sitten voi tulla ilon kyyneleitä niin kuin tänään, kun katsoin ohjelmaa, jossa hyväntekeväisyysjärjestössä työskentelevä ja auttava ihminen, joka ei koskaan halua mitään vastineeksi, lähetettiin ensin kylpylään lomalle, jonka aikana hänen talonsa remontoitiin ja sisustettiin hänelle kiitokseksi. Ja kun hän tulee takaisin kotiin hänen ilmeensä on ihastunut muutoksesta ja hän halaa läheisiään ja muutoksessa mukana olleita ja itkee onnellisuudesta ja kiitollisuudesta. Sellaisessa tulee itsellekin tippa linssiin. Joskus keksin sille nimenkin, vastavuorovaikutus.
En voi mennä kahvilaan, juoda kahvia ja lukea mitään sanomalehteä, koska tulisi tippa silmään. Tiedän, koska kerran yritin lukea iltalehteä kahvilassa ja lehdessä kerrottiin nuoresta, joka oli kuollut lasketteluonnettomuudessa laskettelukeskuksessa, ja tuli tippa linssiin. Sen jutun lukeminen loppui siihen. Ja nyt talvella kirjoitetaan ja näytetään vielä kuvia siitä, kun eläimet jäätyvät ulos ja näin ihan kauhean otsikon ja kuvan siitä, kun kettu oli joutunut veden varaan ja ihan viimeiseen asti ponnistellut, että olisi päässyt turvaan. Mutta ei, pelkkä otsikon lukeminenkin saa palan kurkkuun. Miksi eläinten pitää jäätyä talvella, varsinkin Suomessa? Miksei ihmiset voi olla paikalla ja jos ovat, niin mikseivät välitä. Jos eläimen näkee hytisevän kylmissään, niin ei ole väliä, kenen se on, vaan se pitää kiirehtien viedä eläinsuojeluun. Kettu ja kissa parat :'(
Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta kahvissa on jotain, mikä saa mielen herkistymään. Kahvilassa voi fiilistellä, mieluiten positiivisissa tunnelmissa. Saatan olla sivistymätön, jos en lue uutisia, mutta en halua tahria mustetta joka päivä. Ei ole päivääkään, ettei lehdessä olisi huonoja uutisia. Se päivä olisi varmasti huikea, kun jokainen voisi olla ilman murheita. Kunpa se olisi pysyvä ilmiö.
Tällä viikolla ilmassa auringon nähdessä on melkein haistanut kevään, vaikka sen alkamiseen onkin vielä kaksi kuukautta. Aurinko vain saa kaiken valoisammaksi, elävämmäksi ja värikkäämmäksi. Olisi ihanaa, jos aurinko paistaisi joka päivä edes hetken. Pilvien raosta ja sateen läpi.
Odotan sitä päivää, kun lumet sulavat ja ensimmäinen kukka laittaa päänsä esiin mullasta ja alkaa kasvaa mullan läpi ylöspäin kohti valoa ja aurinkoa.
Tykkään todella paljon kukista, en vain saa koskaan keneltäkään kukkia. Pitäisi ostaa itse. Koristekaalit ovat nättejä, sellaista ei koskaan olekaan ollut koristamassa nurkkia. Kukat ovat kauniita ja puut myös. Pidän tosi monia asioita kauniina. Luonto on upea taiteilija.
Pikkuisia pääsiäismunia isän luona
Pääsiäisen värisiä sydämen muotoisia pumpernikkeleita
Kahvittelua kesällä Café Artissa
Kaipaan muitakin asioita keväässä kuin luonnon heräämistä talviuniltaan lämmön lisääntyessä. Kaipaan pääsiäistä ja vappua. Pääsiäisen suklaayllätysmunia, pastellivärejä, kevyemmin pukeutumista, vapputoria ja toritunnelmaa, toreilta ostettavia hedelmiä, kukkasia ja jäätelöä, että voi kävellä maan päällä, seurata jään sulamista veden päältä, nähdä muuttolintujen palaavan takaisin, istuskelua joen varrella lämpimän hitaan tuulen hypellessä välillä ohi...
Katsoin tänään Leila leipoo Ranskassa ja löysinkin uuden fanituskohteen. Voi, mitä herkkuja hän leipoi suklaasta! Ranskassa hän kävi ihanassa pienessä suklaapuodissa, joka oli täynnä eri makuisia konvehteja. Hänen keittiönsä oli täynnä ihania pastellinvärisiä kodinkoneita ja astioita, joiden tapaisia luulen nähneeni jollain sisustusosastolla. Ja Leila on niin kaunis ruskeine silmineen ja kun hän koko ajan hymyili aurinkoisessa keittiössä. Hänellä oli kauniin ruskea iho ja harmaa kukkamekko, joka oli täynnä vaaleanpunaisia kukkia sekä mekon alla näkyi vaaleanpunainen pitsipaita.
Sen ohjelman katsominen sai ajatukset täyttymään enemmän keväästä ja miettimään pukeutumista. Koko talven on pukeutunut valkoiseen, siniseen, liilaan, harmaaseen, ruskean eri sävyihin ja jopa mustaan. Villasukissa on näkynyt keltaista ja punaista sekä olopaidassa aprikoosi, mutta kevään lähestyessä pitää alkaa pukeutua värikkäämmin - mikseipä aloittaisi jo nyt.
Pastellivärit sekoitettuna kirkkaisiin väreihin ja eri materiaaleihin! Täytynee kokeilla enemmän pitsiä ja kukallisia, koska ne ovat nättejä. Kimalteisiin en lähde. Säihkyvä asuste, joka jokaiselta löytyy, on hymy. :)
Katsoin tänään myös Supernannya, hän on yksi roolimalleistani (miksipä ei olisi, hassu kysymys). On olemassa muutama ihminen tai useakin, joita todella ihailen, vaikka joitakin, kuten Jo Frostia, en ole koskaan tavannut. Mitenköhän sellainen ihminen, jota ihailet, reagoisi siihen, että kertoisit sen hänelle? Koita ja katso, mitä siitä seuraa. Se tieto saattaa hyvinkin saada ihailemasi henkilön piristymään hyvin pitkäksi aikaa. Jokainen ihminen voi olla ihailun kohde.
Nyt tämä hömppä lähtee keittämään lisää teetä.
Aurinkoa ja terveyttä sekä hyvää oloa jokaiseen päivään! :)
Aamulla bussia odotellessa kävin nopeasti napsaisemassa kuvan.
Joku päivä otan tarkemman.
Kävin töiden jälkeen ulkona. Aurinko paistoi.
Ei ollut kylmä, mutta oli kuitenkin.
Bussilla itäistä jokirantaa pitkin.
Kotimatkalla.
Note to self and everyone else: Ei kannata mennä puolikuntoisena töihin, vaikka aamulla olisikin ihan ok olo. Se paheni aika nopeasti tai ehkä en vain tuntenut sitä. Onneksi oli mukava päivä.
Taisi olla hieman kuumetta, nenä vuosi ja piirsin kotona jopa kuvan siitä, että on tulppa nenässä, kun se on sellainen sanonta. Siis että nenä vuotaa niin paljon, että pitäisi laittaa tulppa nenään, ettei se vuotaisi. Se ei ole julkaisukelpoinen, näytti vähän Coraline-tyyliltä.
Laittaahan se ihmettelemään, kun roikkuu tulppa nenässä ( niin, samanlainen mitä laitetaan keittiön pesualtaan tukkeeksi) eli en julkaise sitä. Ehkä heitän roskiin, kun siitä tuli ihmettelevä tukallinen pallosilmäkala, jolla on suu auki ja ruudulliset yöhousut jalassa.
Tänään sain nauttia ihan ulkosalla auringosta, mutta olin kyllä tosi vähän aikaa ulkona. Jospa kokeilisi uudestaan sarvikuonoa, vaikkei se toiminut aiemmin tänään. Nenä on ihan tukossa ja silmät kuumottaa, pitää hengittää suun kautta. Auttaisikohan se Vicks vapore, taisi olla vain yskään eikä tukkoisuuteen.
Aamulla ajattelin, että tämä saattaisi olla juuri tyypillinen Karvinen-maanantai, jolloin mikään ei mene oikein. Onneksi kyse oli vain aamusta.
Kissa halusi kolmelta yöllä ruokaa ja ennen kuutta päätti karata rappukäytävään ja kiipesi neljänteen kerrokseen, erehtyi ovesta. Onneksi sain kiinni ja kiikutin takaisin sisälle. Pyörisin sängyssä saamatta unta ja päätin lähteä keskustaan juomaan aamukahvin. Sitten töihin.
Tänään on ollut perinteinen talvipäivä, mutta tavallista kylmempi, kun on tullut syötyä liikaa makeaa viikonloppuna ja nukuttua viime yönä liian vähän. Flunssa siis tulossa kovaa vauhtia. Sauna olisi nyt kiva.
Töiden jälkeen lähdin kaverin luokse. Nukuin päikkärit. Katsottiin Walter Mittyn ihmeellinen elämä. Sain kaverilta metrin mittaisen kissan raapimapuun. Se kökötti vieressä kahdessa bussissa, eikä kukaan kysellyt mitään.
Piti tänään vähän rumsteerata, mutta ei jaksa. Voisi mennä aikaisin nukkumaan tänään, kun on väsy ja flunssainen olo. Voisi vielä juoda finrexiä tai teetä. Ja ehkä laittaa vähän hunajaa joukkoon.
Kuvassa varjolla ei siis ole isoa lekaa vaan kissalle metrin mittainen raapimapuu.
Tuli mieleen kirjoittaa hyvistä tavoista ja teoista. Ne on nykymaailmassa jostain syystä vähentyneet.
Kerran tällä viikolla bussi oli juuri lähdössä, olin leimannut korttini ja huomasin yhden naisen juoksevan bussia kiinni. Kuski kerkesi sulkemaan ovensakin ja huikkasin, että sieltä tulee vielä yksi. Siitä tuli hyvälle mielelle, ettei toinen myöhästynyt. Minulle on käynyt muutaman kerran niin, että olen ollut muutaman metrin päästä bussin ovesta ja bussi viilettää tiehensä, mutta joskus löytyy huomaavaisia kuskeja, mikä on todella hienoa. Tuleepa vähemmän ärräpäitä bussien perille.
Bussissa on hyvä ja kohteliasta antaa vanhukselle istumapaikkansa, koska nuori jaksaa kyllä seistä. Vanhempia ihmisiä tulee omalta osalta myös teititeltyäkin ihan automaattisesti, ja myös kunnioitettua. On myös oikein mennä vieraan ihmisen viereen istumaan, ei hän pure. Usein näkee jonkun jäävän seisomaan bussissa, koska ei näe kahta tyhjää paikkaa vierekkäin. Ja jos sattuu istumaan ikkunapaikalla, niin kertoo nätisti vierustoverilleen nousevansa seuraavalla pysäkillä pois - ei sitä voi tietää, jos toinen ei kerro. Todella usein pitäisi vain yrittää aistia, milloin toinen nousee seuraavalla pysäkillä. On niinkin julkeaa käytöstä ollut, että vierustoveri on vain väkisin työntynyt ohi sanomatta mitään.Ei muutama sana vieraalle pahaa tee. Pelkästään hyvää. Ja muista kiittää, kun annetaan tilaa.
Kiittäminen on muutenkin äärettömän arvostettua, mutta ihan liian vähän käytettyä nykyään.
Todella monessa tilanteessa voi kiittää:
* kun saa jotain (ihan mitä tahansa)
* kun sinulle avataan ovi
* kun annetaan tilaa
* kun poistutaan pöydästä ja kiitetään ruoasta
* kun vuoksesi tehdään jotain
* kun muuten vaan tehdään hyvää toiselle
Kiittämistä joskus jopa tehostetaan halauksella, se on kaunis ele. Halata voi muutenkin aina välillä, se on osoitus välittämisestä.
On hyvä myös kehua toista aina välillä. Vierastakin ihmistä voisi kehua esimerkiksi, jos pidät hänen vaatteistaan. Olisi ihan huikeaa, jos huomaisi jonkun tekevän toiselle hyvän teon, vaikka se olisi ihan ventovieras, niin kertoa ja kehua, että teitpä ihanasti toiselle - varsinkin jos se, jolle kaunis teko on tehty, ei huomaa sitä. Ihmisellä on 180 asteen näkökenttä ja vielä suurempi kuulokenttä - kyllä sitä huomaa toiset ihmiset, kunhan vain haluaa huomata.
Toiset ihmiset saattavat joskus olla ilkeitä, mutta älä anna sen lannistaa itseäsi, koska heillä sattuu olemaan vain huono päivä. On se silti harmillista, jos he purkavat ulkopuolisiin henkilöihin pahaa oloaan. Ja hyvä teko sellaiselle ihmiselle voi muuttaa sen ihmisen päivää paremmaksi. Ja yleensä hyvistä teoista tulee itsekin hyvälle mielelle. Kunpa olisi enemmän kilttejä ja huomaavaisia ihmisiä, niin kaikilla olisi parempi olla. Toisinaan huomaa palveluhenkilökunnalla esimerkiksi jonkin kahvion kassalla olevan huono päivä ja hän ei muista olla ystävällinen, vaikka se kuuluisikin hänen työkuvaansa. Ei kai koko päivää aina jaksa hymyillä. Itse tulen ainakin sitä paremmalle tuulelle, mitä enemmän kommunikoin mukavien ihmisten kanssa. :)
Vie ystäväsi kahville tai kutsu luoksesi. Tuli sellainenkin mieleen, kun on kutsuttu jonkun luokse kahville, niin hankitaan yleensä vierasvaraa. Vieras voi viedäkin jotain tarjottavaa, jos kuulee, ettei ole vierasvaraa. Kun on istuttu kahvipöytään, niin yleensä maistetaan edes yksi keksi tai leivonnainen, mitä pöydällä sattuu olemaan. Kieltäytyminen on epäkohteliasta, paitsi jos sattuu olemaan allerginen. Sama koskee sitäkin, jos on kutsuttu aterialle - myös eettisistä syistä voi kieltäytyä eli älä tuputa lihaa vegetaristille. Ja jos vieras tulee kutsumatta, eikä ole mitään tarjottavaa, niin tarjoa edes vettä - olet ainakin ollut kohtelias ja tarjonnut. On olemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka pitävät aina vierasvaraa kaapissa yllätysvieraiden varalta, ihan varmuuden vuoksi.
On myös todella tärkeää muistaa aina pyytää anteeksi. Anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen ovat todella tärkeitä taitoja. Anteeksi täytyy pyytää, jos tahallaan tai vahingossa satuttaa toista. Anteeksi sanotaan yleensä silloinkin, kun ei kuullut toisen puhetta "Anteeksi, voisitko toistaa?" Se on erittäin kohteliasta. On ihanaa, kun joku avaa ovia ja auttaa takkia päälle. Rakastan vanhanaikaista kunnon kohteliaisuutta. Ja yritän parhaani mukaan olla itsekin kohtelias ja avulias ja saada muutkin kohteliaiksi (vaihtelevalla menestyksellä).
Tähän kuvaan liittyy videokin, jonka linkkaan loppuun
Kohteliaisuus"sääntöihin" kuuluu myös luvan kysyminen tietyissä asioissa. Pienenä kysyin aina lupaa vanhemmilta vierailla ollessa herkun ottamisesta pöydästä ja yleensä sain ottaa vain yhden, että muillekin jäisi. Ja sanottiin, ettei saanut olla töykeä tai ahmatti, jos käsi vilahti ilman lupaa. Toki isäntäväki saattoi antaa luvan ottaa vielä toisenkin, kun kuuli näitä kieltolauseita. Ei ruoasta ole nyky-yhteiskunnassa pulaa.
Pöydässä voi myös pyytää antamaan leivän tai maitopurkin, jos sattuu olemaan liian kaukana. Ei tarvitse kurotella ja tulee samalla pidettyä vuorovaikutusta, vaikkei aina paljoa puhelisi. Voi myös pyytää lupaa jonkin asian lainaamiseen tai vaikka pyytää toista avaamaan hillopurkin, jos ei saa itse auki. Aika usein kuulee "Anna tuo!" tai "Avaa tää, ku en saa auki." Miten olisi, jos välillä pyytäisi, eikä käskyttäisi. Olemme kai liikaa omassa puheessamme ja toistemme puheessa tottuneet kuulemaan tätä käskyttämistä, että luulemme sitä pyytämiseksi. Mutta pyytäminen on kohteliasta ja ystävällistä.
Ystäväni ovat usein ihmetelleet yhtä asiaa minussa: en kiroile koskaan. En edes vahingossa. En tunne mitään syytä kiroiluun tai voimasanoihin, kuten niitä ennen kutsuttiin. Joskus harvoin, kun meinaa tulla kirosana, niin se tulee automaattisesti peitettyä jollain "voi kettu" tai mitä nyt päähän pälkähtääkään sillä hetkellä. Yleensä ne tulee tukahdettua tai vaihdettua saman tien puheenaihetta lennosta. Ja kun varvas osuu johonkin (ja se tosiaan sattuu!) niin tulee vaan tartuttua varpaaseen ja yhdellä jalalla hypellessä valitettua "Autsiis, sattuu! Auwiiwii! Yhyhyyhy!", kun taas joltain toiselta saattaa tulla ärräpäiden jono suusta ulos.
En ole koskaan ymmärtänyt varsinkaan heitä, jotka viljelevät huomaamattaan v-alkuista puheensa joukossa. Silloin ei ollenkaan kuule, mitä se toinen siinä sanoo, kun kuulee vain pätkittäistä vattusurvosta. Pienenä minulle uhkailtiin, että pestään suu saippualla, jos kiroilee. En pienenä koetellut, koska tiesin, että sittenhän se suu oikeasti pestiin. Olin kiltti lapsi ja kuulemma pienenä kielsin aina muita kiroamasta. Luulen kuitenkin, etten ole ainoa aikuinen, joka ei kiroa. Vanhanaikaiset kirosanat ovat muuten hienoja, pitänee lainata joskus kirjastosta suuri kirosanakirja. Ne sanat ja sanonnat, jotka olivat ennen vanhaan kirosanoja, eivät ole enää.
Hymy, jonka annat, palaa aina luoksesi.
Ja se pitää paikkaansa! Jos
hymyilet kadulla jollekin, niin useimmiten hymy tulee takaisin sinulle.
Joillekin vain pitää hymyillä kauemmin, että saa sen hymyn takaisin. Ihmiset ovat peilejä toisilleen, varsinkin kun puhutaan hymyilystä. Ja hyvä olo
useimmiten tarttuu niin kuin se hymykin.
Olkaa ystävällisiä toisillenne!
Lopuksi hassu koira :)
