Hmm, mietin, mitä tähän vuoden viimeiseen postaukseen kirjoittaisin. Yksi tämän vuoden unelmista meinaan meni juuri tänään penkin alle ja sai mieleni surulliseksi. En tiedä, kuinka paljon tätä harmitusta kestää. Toivottavasti ei kauan ja voi pian jälleen olla aurinkoinen ja hymyileväinen oma itsensä, vaikkei sitä aina ulospäin näyttäisikään.
Aloin silti miettiä, mitä ihmiset oikein vaativat toisiltaan. Joskus mietin, että mikä vika minussa on; miksi ihmiset suhtautuvat minuun joskus perin oudosti. Mietin, onko väärin olla niin innostunut niin monista asioista. Tänään tunsin itseni sarjakuvahahmoksi. Ehkä olen sellainen Hessu Hopo, joka on tunnettu kömpelyydestään. Mitä siitä koska sellainen minä olen! Pienestä asti olen erottunut joukosta ja ihmetellyt joskus, miten muut ovat perin kummallisia joissain asioissa, jotka itse teen eri tavoin, vaikka olemmekin ihan samanlaisia. Eikö jokainen ole erilainen? Pienenä ajattelin joidenkin ihmisten olevan harmaata massaa, kunnes tapasin joitain ihmisiä ja aloin nähdä ihmiset yksilöinä.
Tykkään itsestäni sellaisena kuin olen, riippuu toki aina seurasta, millainen pystyy olemaan. Siis toisinaan tuntuu, että seura ei välttämättä tee kaltaisekseen, vaan seura voi tuoda sellaisia piirteitä esille, mitä ei välttämättä normaalisti toisi esille, huomaisi itsessään. Sekä toisin päin voi myös tehdä mieli piilottaa joitain asioita, luonteenpiirteitä, tapojaan - ihan kuin pelkäisi niiden satuttavan sitä toista ihmistä.
Miksi pitäisi piilottaa itsensä? En tee niin enää: jos joku ei pidä joistain tavoista tai piirteistä, joita sinussa on, niin niistä voi aina keskustella, tapojaan voi muuttaa kyllä toisen seurassa, jos se sitä toista ihmistä häiritsee ja jatkaa niitä tapoja itsekseen, jos tuntee ne itselleen kuuluvan.
En vain ymmärrä, miksi ihmisistä pitäisi sammuttaa se liekki, mikä heissä palaa. Jotkut näyttävät sitä liekkiä ulospäin, toiset eivät. Ja hermostuksissaan kun tulee mentyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle voi typeränä sanoa, mitä sylki suuhun tuo, eikä edes tarkoita niillä asioilla mitään pahaa tai oikeasti yritä olla tökerö, mutta jos sanottua ei saa takaisin, niin voiko kuulija, dialogin toinen osapuoli, suodattaa ne ja tutustua toiseen kunnolla - nähdä ja ottaa selvää, millainen toinen oikeasti on.
Sellaisia ajatuksia tänään. Aika sekavia kieltämättä.
Olen oman elämäni Hessu Hopo tai Aku Ankka. Hiemasta kömpelyydestä olen jonkin verran oppinut jo taitavammaksi ja vaikka tielle sattuu aina välillä epäonnisia sattumuksia, niin olen silti mieleltäni optimisti. Eräänä päivänä taannoin ajattelin, että ilman unelmia en olisi ikinä selviytynyt tähän asti.
Viime postauksessa, kun näytin kuvia pari vuotta sitten otetuista Uunisaaressa otetuista kuvista, unohdin laittaa linkin siihen postaukseen. Tässä se on: joulun jälkeen 2016 - postaus.
Poksautin juuri pinkin kuohupullon korkin auki. Onneksi se popsahti nopeasti ja itsestään auki, kun pidin hetken kättäni korkin alla pullon kaulalla, kunnes se lämpesi tarpeeksi popsahtaakseen. Sain kuohupullon jouluna joulumuorilta. Ensin epäilin, juodako sitä vaiko ei uutenavuotena eli tänään aattona, mutta sitten päätin, että eipä siinä ole paljon prosentteja aj voin juoda vettä päälle. Poksahtamisesta muuten puheen ollen asia, joita jotkut eivät välttämättä tietäneet minusta ja uskon, että aika monella saattaa olla tämä sama pieni pelko: kun kova ääni poksahtaa. En tiedä, mistä se on tullut, mutta se on luultavasti yksi yleisimmistä pienistä peloista, eikä aiheetta sillä se kuuluu periaatteessa ihmisen itsesuojeluvaistoon. Jos joku on puhaltamassa ilmapalloa suuremmaksi kuin itse sen puhaltaisin tai poksauttamassa ilmapalloa tai kuohupullon korkkia, niin luultavasti pidän käsiäni korvilla tai poistun toiseen huoneeseen, kunnes operaatio on valmis. En tiedä, mikä siinä pelottaa; ehkä se, että se räjähtäisi silmille.
Edellispäivänä lauantaina pääsin pitkästä aikaa salille eli seitsemän päivän salittoman ja treenittömän päivän sekä pienen flunssan eli parin sairaspäivän jälkeen. Oli ihan huikeaa ja se näkyy naamasta. Jatkoin pienen treenitauon jälkeen pari kiloa pienemmillä painoilla ja pidin vain sellaisen ns. liikkuvaisuus/kehonhallintatreenin. Juoksumatollakin olin vain vartin, ettei rasittaisi liikaa flunssasta palautuvaa kehoa. Kaikkein ihaninta oli varmaan se, kun pääsi saunaan hikistymään. Sen jälkeen olo oli aivan mieletön ja huikea. Puhtoinen, ihana, lämmin ja jotenkin keveä ja valoisa. Seuraavanakin päivänä, kun treenasin vähän isommilla painoilla oli mieli tosi valoisa, kunnes se tänä aamuna vähän synkkeni, mutta kun katson tätä kuvaa ja tuota loistavaa naamaa, niin muistan sen olotilan, mikä treenistä ja saunasta seurasi. Aina kun mieli on maassa, niin kannattaa muistella sitä, kun se on ollut viimeksi keveä ja valoisa, jos se hetkeen sopii.
"Kirjahylly" uudella paikallaan.
Punaiset jouluneilikat olivat edelleen priimassa kunnossa palatessani
viiden päivän reissulta kotiin, vaikka ostin ne 20.-21. päivä. Ovat
siis jo kymmenen päivää piristäneet. En ole tavannut yhtä hyvin säilyvää
leikkokukkaa kuin tuo. Mutta pelkästään vedessä säilyvä kasvi eli
nykyinen koristebambuni on säilynyt varmaan pari vuotta. Välillä se
tekee lisää juuria, välillä lisää lehtiä ja toisinaan on yhtäkkiä juonut
kaiken veden. Niitä saa IKEAsta.
Nyt alkoi oikein kunnolla paukkua tuolla ulkona, jonne parin tunnin kuluttua suuntaan tai ennen, en tiedä vielä.
Kipeilypäivän jälkeen rumsteerasin asuntoni. Yllätin jopa itseni saamalla tämän asunnon huonekalujen järjestyksen varmaan seitsemänteen eri variaatioon, vaikka luulin, että edellinen variaatio olisi viimeinen.
Nopea rykäisy nykyisestä järjestyksestä
Liittyy sängyn sijaintiin, jota en ole ennen aikonut laittaa tuohon, mihin se nyt meni eli ikkunan eteen vastapäätä telkkaria. Telkkari, jonka edelliskerralla siirsin vaatekaapin vierestä, eli tästä, jossa nyt istun ruokapöydän/työpöydän ääressä, ei siirtynyt. Ruokapöytä tuoleineen ja kuvassa hieman näkyvä lokerohyllykkö siirtyivät. Sekä pyykkikori. Ja matto. Siirrän huonekaluja aina siihen järjestykseen, missä ne tuntuvat mielekkäiltä. Joskus saattaa kulua muutama päivä, kun ajattelen rumsteeraamista ja joskus päähän vain pälkähtää, että nyt vaihdan järjestystä, mutta useimmiten se on jo hetken muhinut ellei tajunnassa, niin sitten alitajunnassa ja odottaa hyvää hetkeä. Tämänkin kanssa piti odottaa aamuun, kun meinasin jo sairastelupäivänä siirtää, mutta huomasin, että kello oli puoli yksi yöllä, joten en ajatellut häiritä enää naapureita. Eivät välttämättä tykkäisi.
Sunnuntai-aamun brunssi: kahvia kauramaidolla, omena, klementiini, pari leipää broilerileikkeleellä ja kurkun viipaleilla, sitruunavesi sekä rahkajogurtti pähkinöillä ja nokareella kaneli-omenahilloa.
Sekä myöhemmin syöty illallinen salin jälkeen: parsakaalia, miniluumutomaatteja, vegenakkeja, porkkanoita, kukkakaalia ja paprikaa dipattuna kermaviiliin.
Aloitin siis jo tänä vuonna yhden ensi vuoden uuden vuoden lupauksista
1) Tavoitteena terveellisempi elämä, joka sisältää enemmän kasviksia ja hedelmiä päivässä, tarpeellinen määrä vettä juotuna (olen onnistunut tosi hyvin jo muutaman päivän) sekä herkkujen vähentäminen suuresti. Haluan oikeasti kehoni puhdistuvan sisäisesti ja ulkoisesti ja näyttää kasvoiltanikin hehkuvalta ilman epämääräisiä epäpuhtauksia. Olisi myös kiva saada edes vähän lihasta näkyviin näiden viime aikoina kerättyjen kilojen alta. Uskon oikeasti, että ne ovat kerääntyneet enemmän lihaksesta kuin suklaasta, ken ties. Tämän vuoden puolella aloin jo treenata enemmän. Lupaus kaksi voisikin olla.
2) Tavoitteellinen treenaaminen. Siis hyvän olon lisäksi.
Ajattelin myös käydä nopeasti läpi, mitä vuosi 2018 on pitänyt sisällään, enkä tässä ihan kaikkea paljasta.
- Yksikään kaunis sana ei ole ikinä tuhlattu (käyttäkäämme niitä siis vielä enemmän)
- Vuoden alussa kokeilin sokerittomuutta, jota kesti ehkä kymmenen päivää
- Tapasin ja sain ihanan uuden ystävän
- Menetin rakkaan mammani (postaus siitä) mutta olin samalla iloinen, että hän eli hyvän elämän ~85-vuotiaaksi asti, eikä tarvinnut kärsiä enää kivuista, joita syöpä hänelle tuotti. Me tapaamme vielä.
- Edelleen valokuvannut kaikkea, minkä olen nähnyt kauniina
- Vieraillut välillä Turussa ja Tampereella
- Innostunut monia kertoja ties mistä kaikesta
- Nauttinut hitaista päivistä ja auringosta
- En enää puhu kierrellen ja arvoituksin, vaan täysin suoraan
- Unelmoinut kädestä, josta pitää kiinni. Onneksi on ollut ystäviä <3
- Ihastunut ihan mielettömästi Bookbeatiin. Sitä voi kuunnella matkoilla julkisilla, kävellen, pyöräillen, salilla treenaten ja joskus kytken sen päältä vasta avatessani työpaikan oven
- Maistanut ensimmäisen kerran sushia (en ole sen jälkeen maistanut, voi joskus kokeilla uudestaan)
- Löytänyt uusia kolkkia Helsingissä
- Hemmotellut itseäni vähintään kerran kuussa oikein kunnolla
- Ostanut uuden pyörän ja työmatkapyöräillyt
- Rakastunut aina uudelleen metsiin ja luontoon ja mm. tuntenut kaipuuta vanhan kotiseutuni Munkkivuori-Talin metsään
- Ihastunut frappeen/frappuccinoon/frapinoon, eri versiot samasta juomasta
- Tein kesällä muutaman 10km kävelylenkin ja pyöräilin myös
- Ihastuin totaalisesti Madaraan ja näin 2-3 kertaa idolini Karita Tykkän :)
- Hankin nesterepun, jota ehdottomasti pitää käyttää enemmän ensi keväänä ja kesänä
- Ymmärsin, mitä on itseisvoima
- Käynyt Luonnontieteellisessä museossa, Ateneumissa, Amos Rexissä, markkinoilla, messuilla...
- Sutaissut uusia runoja
- Tutustunut ja rakastunut ihanaan Roots - kahvilaan, enkä varmaan ollut ainoa
- Olin hyvin kehopositiivinen, tälläkään hetkellä ei haittaa se fakta, että painan 80 kiloa. Ei vaaka kerro sitä, mitä tuntee tai peilistä näkee
- Olin ekaa kertaa suppailemassa ja joogasin
- Kuluneen vuoden aikana läpikäynyt monia elämän suuria kysymyksiä
- Ihana ystäväni tarjosi minulla synttärireissun Vallisaareen, jossa en ollut ennen käynyt. Upea paikka
- Innostuin uudella tavalla kahvista dolce piccolon ja pressopannun avulla. Vielä aeropress kokematta
- "Give yourself something that makes you respect yourself as you are"
- Pohtinut kovin heijastimia, näkyvyyttä pimeässä ja kaupunkiturvallisuutta
- Kiinnostunut uudella tavalla hyvinvoinnista
- Vaihdoin salia innostuessani saunasta ja uudesta saliympäristöstä, sain uutta pontta treenaamiseen
- Mieleni keveni, kun pääsi eroon kolmen vuoden taakasta, jota sydän oli kantanut toivo yllä. Sen jälkeen olen hymyillyt enemmän ja kokenut olevani kevyempi mieleltäni. Jotkut läheisetkin sanoivat, että heti huomasivat minussa eroa, että ei olisi enää niin paljon huolia.
- Nauttinut joulusta ennen joulua, koska ihaninta on sen odotus
- Kokenut suurta kiitollisuutta muita ihmisiä kohtaan
- Miettinyt, miten olisin rohkeampi, mielessä suuri unelma
- Hankkinut ihanan uuden talvitakin ja talvikengät
- Rakastanut työtäni
- Sekä kaikkia ihmisiä elämässäni
Kaikki menneen vuoden postaukset luettavissa oikealla olevasta palkista, jos kiinnostaa.
Pari muuta ensi vuoden lupaustani/tavoitetta:
3) Oppia seisomaan käsillä
4) Maksaa osamaksut pois
5) Toivottavasti matkustaa Lontooseen
6) Tavata ystäviä enemmän, kunhan se vain heille sopii.
Saada uusia ystäviä sekä vanhoja ystäviä takaisin elämääni.
7) Käydä enemmän kulttuuririennoissa ja museoissa
Nämä kolme runoa ovat tämän vuoden alusta
Ihanaa aamua
Kirpeä pakkasilma poskilla
Aikaisin herätty
Ennen auringonnousua
Korttia lukijalle
Portaita ylös alas joka suuntaan
Kiirettä bussiin
Hymyilyttäviä asioita
Ei matkalta koskaan puutu
Pakkasilma venyttää suunpieliä
Lumi sataa kuin keväinen pöly
Kahvi on juotu
Istun matkalla töihin
Aamu vasta alkaa
Kohta
- - - -
Do you know what makes you happy?
All the little and bigger things?
All those acts and moments
when you can be yourself?
Happiness can be created
with small steps
Never with big leaps
But sometimes happiness surprises you
And you can notice that
happiness grows inside you
It's been there from beginning
- - - -
Rakastan...
Tasapainoista keskustelua
että osaa kuunnella
ja myös kertoa
temmata mukaansa
Rakastan...
Sitä välitöntä läsnäoloa
Sinä olet siinä lähellä,
et missään muualla,
ja haluat olla siinä vieläkin,
vaikka pitäisi jo lähteä
Aika pysähtyy hetkeksi
ja kaikki ympärillä liikkuu
vimmatusti edestakaisin
Etkä haluaisi lähteä
Halaus vielä,
ensi kertaan
ja olet jo hävinnyt
Ensi kerralla tavataan
Jutellaan uudestaan
Olemme läsnä
Eikä missään muualla
kuin tässä
- - - -
Kuinka silmäripsi tuntui
pyyhkäistessä oikealta
kuin sen olisi kuulunutkin pudota
juuri siihen
juuri silloin
oikeana hetkenä
ennen kuin ehdin edes henkäistä
(tämä on kesältä)
Aivan ihanaa uutta vuotta 2019!
Toivottavasti siitä tulee parempi kuin tästä vuodesta.
Paljon parempi.
Sillä ensi vuonna lupaukset pidetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti