Viimeinen viikko töissä ennen kesälomaa

Moi!

Torstaina tosiaan oli viimeinen päivä ennen juhannusta ja kesälomaa. Nyt on edessä viiden viikon kesäloma, jonka ajaksi pitäisi keksiä tekemistä. Muutama päivä on jo lyöty lukkoon, mutta on tässä kuusi päivää ennen sitä. Ajattelin aluksi, että olisin koko ensi viikon Turussa, mutta äiti on keski-Suomessa ja isäkin vielä jossain liesussa. On minulla toki pari ystävää Turun seudulla, mutta tarvitsisin yösijan mennäkseni sinne suuntaan, koska en ole ihan niin rikas, että tekisin päiväristeilyjä edestakaisin eikä pyllyni ja malttini kestä yhtenä päivänä neljää tuntia istumista. Olen kyllä tehnyt kerran niin ja pylly kärsi. Olen varmaan maininnut, ettei ihoni kestä liikaa painetta, koska muuten tulee epäpuhtauksia.

Postissa tuli tämä ChewBear for skin, jota nyt koitan, josko saisi muutoksia aikaan. Jos se saa, niin jatkan sen tilaamista. Jotkut ovat varmaan kuulleet tästä samaisesta tuotteesta, mutta hiuksille. Tämä on ihoa varten. Tässä linkki Chew Bear skin - sivustolle.

Joskus kun pystyin juomaan kolme litraa vettä ja välillä päivän aikaan istuskelin, niin tuntui, että ihollani onlisi jokin suojakalvo, joka ei anna ylimääräisten paineiden aiheuttaa mitään. Kolme litraa vettä päivässä on kyllä hyvin vaikeaa minun juoda. Pitäisi joka päivä liikkua paljon. Onneksi on sentään tuo juomareppu. Voisi tänään tai huomenna käyttää sitä toisen kerran. Kesälomalla voisi vierailla paikoissa, joissa ei ole ennen käynyt, Lammassaaressa, Hernesaaressa, Munkkisaaressa, Vantaankoskella jne. Kertokaahan, mitä hienoja paikkoja Helsingistä ja ympäristöstä löytyy. :)

Viime lauantaina talsin ystäväni kanssa vain ympäri Helsingin keskusosaa ja kävimme Espresso Housesta hakemassa kofeiinia aivoille ja herkkua keholle (eli hyvää makua ja kermavaahtoa).

Heipat sanottua ystävälle menin salille treenailemaan.

Olen tosi ihastunut tähän Madaran CC - voiteeseen, jonka sain ostettua viime viikolla. Linkki löytyy siihen tästä. Huomioithan, että valitset omalle ihollesi sopivan sävyn. Aina voi kysyä myyjältä, jos sellainen on paikalla. Itse ostin tämän Stockmannista, jossa se oli tarjouksella, mutten tiedä, kauanko tuo tarjous on voimassa. Tässä on kaksi tai jopa kolmekin ominaisuutta, kun se tasoittaa ihon sävyä tehden siitä heleän näköisen, sisältää ihoa suojaavia ja vahvistavia tuotteita sekä toimii aurinkosuojana. Tämän lisäksi on olemassa myös toinen voide, jonka suojakerroin on 30, kun tässä omassani on 15, mikä soveltuu heille, jotka eivät niin paljon vietä aikaa suorassa auringonvalossa tai kuten itselläni, ei ole paloherkkää ihoa.

Joskus pitää nostaa laiska pylly ylös ja lähteä lenkille, vaikka jokin päässä ruinaisi vastaan. Lenkin jälkeen on aina parempi olo ja myöntää itselleen, että onneksi tuli mentyä. Olisi voinut kaduta, kun olisi jättänyt menemättä. Olen nyt muutamana sunnuntaina käynyt lenkillä, mutta nyt kesälomalla aion enemmän kuin kerran viikossa lenkkeillä, koska minulla on kaikki maailman aika. Se on yksi sanonta, jota joskus hoen mielessäni. Joskus viisikin tuntia voi tuntua siltä, jos tekee ajasta kovin hidasta tai käyttää sen hyvin. Kokeilin lenkillä uutta Camelbakin juomareppuani, jota kutsun juoksurepuksi. Se on aivan ihana, kun suuta alkaa nopeasti kuivata juostessa tai pyöräillessä, niin pilliletku on ihan vieressä ja saa juotua kylmää raikasta vettä. Sen jälkeen on hyvä jatkaa juoksemista tai pyöräilyä, eikä tarvitse välillä pysähtyä. Ainoa miinuspuoli siinä on, ettei mahdu pieneen etutaskuun kuin avaimet vain.

Pakko sanoa tähän väliin, että meinasin saada tämän valmiiksi ennen keskipäivää, mutta katsoin tosi inspiroivaa ohjelmaa Netflixistä nimeltä House doctor, jossa kunnostetaan asuntoja, joita ei ole saatu myydyksi, ja ne saadaan myytävään kuntoon pienellä vaivalla ja rahalla. Ne saavat täysin uuden upean ilmeen ja mie vaan tykkään katsella ihania asuntoja. Sitten sain sisustuskärpäsen itsellenikin alkaa rumsteeraamaan noin seitsemännen kerran tässä asunnossa, joten blogipostauksen kirjoittelu jäi kesken. Tuli jälleen ihan uusi järjestys, kun huomasin, että vaatekaappi, josta luulin, ettei voi liikuttaa, pystyikin liikuttamaan, niin se mahdollisti ihan uuden järjestyksen joiltain osin. Voin tehdä huonejärjestyksen muuttumisesta oman postauksen. 

Sunnuntait ovat ihan parasta laatuaikaa itselle ja tietenkin rakkaille ihmisille, jos on tilaisuus nauttia jonkun seurasta. Menin bussilla Espooseen vähän shoppailemaan, eikä ollut aavistustakaan, mitä tulisin löytämään. Ostin ihastuttavat ankkuri-korvakorut (oikeanpuoleiset), vaikka Ninja-kaupassa oli niin paljon mahtavia koruja, että oli vaikea valita vain yhdet. Valintaa helpotti se, kun aloin miettiä siitä värivalikoimasta, että minkä vaatekaapissani olevien vaatteideni kanssa ne voisivat sopia. Otin sitten kultaiset (vaikken yleensä käytä mitään kultaista) ankkurit, koska minulla ei sen tapaisia ollut koskaan ennen ollut. Ne olivat nätit ja sopivat minkä tahansa värin kanssa yhteen. Piti jättää monta ihastuttavaa korua kauppaan, mutta se ei haittaa. Ensi kerralla valitsen sitten jotkut toiset. 

Ostin myös Intersportista ihan uuden Camelbak Eddyn (en tiedä kummin päin) pillipullon, jossa on aivan mielettömän ihana ja kaunis kuosi. Tästä kyllä kelpaa juoda! On siis ollut pari Camelbakin pillipulloa ennenkin, mutta niistä on mennyt jokin osa rikki, enkä tiedä niiden täsmällistä sijaintia juuri nyt. Tämä pullo eroaa kyllä aiemmista kuosin lisäksi tilavuudeltaankin, koska yleensä, siis ennen, ovat olleet tilavuudeltaan vain 0,75 litraa plus lasten pullojen koko erikseen, mutta tämän tilavuus on 0,6 litraa. Se tarkoittaa, että minun pitää täyttää tämä pullo viisi kertaa päivässä, niin vesisaldo on täynnä (omalta osaltani, koska jostain syystä pari litraa ei riitä). Tästä on superhelppo juoda pillin avulla, koska normaalista pullosta en osaa juoda ja sitä pitää aina kallistella ja kiertää korkkia ja ääh. Tämä on paljon helpompi ja nopeampi. Ja yhtäkkiä se onkin tyhjä. 

Maanantai-aamu, kun olin menossa yhdeksäksi töihin, mutta heräsin jälleen tunnin ennen herätyskelloa. Hyvä aika nauttia aamusta. Tällä viikolla tuli englanninkielinen runo:

Dark clouds of mind
Could I sigh them further away
Back there and right
Tell them to always stay away

Tällä viikolla olen nauttinut lattea ja suklaakakkua sekä käynyt salilla. Tänään on tosiaan sunnuntai, enkä ole vielä poistunut kotoa, mutta tässähän on koko päivä aikaa. Aamulla pesin hiukset, niin ei joutanut ja sitten piti tehdä kaikkea muuta, kuten pestä pyykkiä. Ei kun sen teinkin eilen. Ja tänään on lauantai eikä sunnuntai! Jotkut varmaan ovat vielä jossain mökeillä nauttimassa juhannuksesta, hyppivät järveen omalta laiturilta. Kyllä minäkin joku päivä vielä talviturkkini tänä kesänä heitän.

Työmatkamaisemia, joita näkee säännöllisesti viisi kertaa viikossa. Nyt ei kuitenkaan viiteen viikkoon tule katseltua, jollei ole asiaa sinne suuntaan. Uskon kuitenkin, että on, koska Käpylän sali sijaitsee tuossa suunnassa.

Työpaikan kahvihuoneen pöytä viimeisenä päivänä oli täynnä herkkuja ja näitä aivan ihania suussasulavia macaronseja, joiden ostopaikasta (prisma) olin hyvin yllättynyt ja samalla innoissani. Päivä oli samalla ihana, iloinen, täynnä naurua ja höpöttelyä, mutta samalla kovin haikea heippoineen ja pakkaamisineen. Se ettei välttämättä näe samoja ihmisiä samalla työpaikalla ei kuitenkaan tarkoita, etteikö heitä voisi nähdä vielä joskus.

Tuon työpäivän jälkeen sovin näkeväni ystäväni keskustassa ja kävimme Roasbergissa kahvilla, kunnes sain huiman ajatuksen siellä leijailevasta punaviinin tuoksusta, että mennään ostamaan punaviinipullo puokkiin, pizzat ja luokseni katsomaan leffaa. Punaviini ja pizzat tuli tuhottua, mutta leffaa ei ehditty katsoa kaikelta höpöttämiseltä. Illan ehdittyä pitkälle tuli jo iso väsymys, jolloin kaveri lähti omaan kotiinsa ja mie vällyjen väliin nukkumaan iltarutiinit suoritettuani.

Eilen suuntasin Keravalle ystäväni luokse katsomaan häntä, toista puoliskoa, pientä poikaa ja koiraa. Nautin sillä tavalla juhannuksesta, ystäväni luona. Herkuttelimme (vaikka oikeasti söin samana aamuna puoli suklaapakettia) ja söin makkaraakin! Olin superisti iloinen, kun he olivat löytäneet kaupasta broilerimakkaraa. En tiennyt sellaista olevan olemassa, vaikka olin aina toivonut, että olisi broilerimakkaraa olemassa, sillä olen vähän ollut sitä mieltä, etten pitäisi grillaamisesta, koska en syö nisäkkäitä, varsinkaan sikaa, eikä sitä hajua voi kutsua miellyttäväksi, niin nyt voin myös syödä makkaraa! Jee! Siis jos on etukäteen mietitty, niin voihan kananrintaakin ja broilerilihapulliakin tehdä grillissä ja halloum-juusto sekä grillattu maissi ovat oikein herkullisia.

Pari luontokuvaa lähtiessäni pois Keravalta, matkalla juna-asemalle. Oli vähän satanut välissä ja muutenkin päivä oli hyvin tuulinen. Jonkinlaista kesämyrskyä ilmassa, josta keksin samaisena aamuna runonkin, jonka keksin lauluksi ja myös lauloin sen. Anyways.

Kuule, kuinka minä laulan
Täällä tyhjässä talossa
Kuule, kuinka tuuli kuiskaa
Lehdet vavahtaa
Vesi solisee
Seinät kuuntelee

Kuule, kuinka minä huudan
Täällä valossa, varjossa
Kuule, kuinka tuuli puhuu
Kirkon kellot kolisee
Taivas jyrähtää
Valo välähtää

Kuule, kuinka luonto kertoo
Minä olen täällä nyt
Kaikenlaista ehtinyt
Taivas maalaa värejä
Valkoista ja punaista
Sinistä, kullankeltaista

Ilta sammuu kadoten
veden alle sukellan
Kalat uivat vastavirtaan
Vajoan pohjaan syvempään

Aamu alkaa aikaisin
Vuoren takaa takaisin
Aurinko nousee varhain

Pinnan alle valo löytää
Nousen pintaan
Hengitän
Sydän jälleen sykähtää
Avaan silmät
Hymyilen

Valo olet täällä nyt
Minut jälleen löytänyt
En ole enää eksyksissä
Olen täällä nyt

Saa nähdä, minkälainen taiteilijasuoni sitä loman aikana aukeaakaan. Ajattelin myös lukea ja piirtää enemmän. Mahdollisimman hyvin siis käyttää kaiken vapaa-ajan, mitä tässä nyt tulee olemaan. Eikö niin pitäisikin tehdä?

Ostin takaisin tullessa mobiililipun, mutta kesken matkaa kännykästäni loppui akku ja koska en halua tarkastajien sakottavan minua niin nousin yhdellä pysäkillä ostamaan lipun automaatista ja tulin seuraavalla junalla Helsinkiin. Petyin, kun kauppa, jonka piti olla auki kymmeneen, olikin mennyt kuudelta kiinni. Internet ei kyllä pidä aina asioita ajan tasalla.

Menin sitten metrolla Hakaniemeen, jossa kauppa oli auki ja ostin sieltä tarpeita, koska mm. aamupalasta puuttui rahkaosuus ja oli vielä iltanälkä. Löysin maasta kympin setelin, nostin sen, mutta laskin takaisin, koska ajattelin, ettei se kuulu minulle, vaikka karma olisi sen siihen minua varten jättänytkin, kun piti epäonnekkaan sattuman takia maksaa matkasta ekstraa. Toivottavasti joku, joka sen ottaa, keksii sille järkevää käyttöä.

Tänään se kauppa, joka oli eilen kiinni, on auki ja lähdenkin kohta hakemaan sieltä ruokaa jahka tästä kerkiän. Pitäisi varmaan salillakin käydä. Mutta ensin ruokaa!

- - - - - - -

Itseisvoima

Juuri niin kuin sinä säteilet,

juuri sellainen taito sinulla on

saada muutkin säteilemään kanssasi

Mikä on itseisvoima? Onko se voima, jolla pystyt tutustumaan itseesi? Vai onko se voima, jolla pystyt suojelemaan itseäsi? Onko kyse omastatunnosta? Vai panssarista sielun ja sydämen ympärillä?

On kyse itseisvoimasta, itsetunnosta, panssarista, jonka läpi et anna itseäsi satuttaa. Vaikka kuka väittäisi mitä, sanot vain höpsis, viittaat kädelläsi, koska tunnet itsesi paremmin kuin se toinen ja tiedät totuuden, ja sen että toinen valehtelee. Sanotaan, että ne yleensä haukkuvat ja nälvivät muita, joilla on huono itsetunto. Ja hyvän ihmisen erottaa siitä, miten hän kehuu muita ihmisiä ja asioita. Onnellisen ihmisen tunnistaa siitä, miten pienissä asioissa hän näkee kauneuden, hyvyyden, kuinka tuntee sisällään rakkautta itseään, maailmaa ja toisia ihmisiä kohtaan.

Ihmisten kaikista tavoista, mieltymyksistä, äänistä ja hajuista ei tarvitse tykätä, muttei se tarkoita, että ihminen olisi läpeensä paha tai mitenkään viallinen. Jokaisesta ihmisestä löytyy ihan varmasti jotain hyvää. Jotkut kutsuvat sitä heikoksi kohdaksi, mutta se onkin vahvuutta. Asiat, joiden tullessa vastaan kyynel vierähtää poskelta, koska kyyneleitä vastaan ei tarvitse taistella. Panssarin ei tarvitse olla liian kova. Timantinkestävä kyllä avaa myös suunsa kertoakseen oman mielipiteensä asioista. Ei anna toisten ihmisten lytätä. Tässä ei ole kyse siitä  kovuudesta, minkä läpi ei anneta päästää syvemmälle.

Mikä minä olen puhumaan itsetunnosta? Tiedän, millainen on hyvä ja huono itsetunto, ja mikä on taas liikaa itserakkautta. Puheet kultaisesta keskitiestä ovat kyllä paikkansapitäviä. Ei pidä olla liian hyvä senkään takia, ettei toiset ihmiset alkaisi käyttää hyväkseen. Täytyy olla rohkeus sanoa myös ei.

Itseisvoima on vahvuutta.

Tuollaisen keksin pari päivää sitten, jonka jälkeen postauksen kirjoitus jäi kesken. Minulla oli siis tällekin päivälle tai oikeastaan edellispäivälle oma postauksensa, mutta edellispäivä meni jo. Olisin vain kertonut ihanasta työstäni, huikeista työkavereista ja siitä tunnelmasta, sekä siitä, kuinka olen ajautunut oikealle alalle ja kuinka paljon olen työssäni kasvanut ihmisenä, vaikka kyllähän muutkin asiat ovat vaikuttaneet. Työssään vain pitää toisinaan mennä mukavuusalueen ulkopuolelle (miksei vapaa-ajallakin) ja siinä kehittyy tosi paljon sekä opin päivittäin myös työkavereiltani asioita. Jospa sitten syksyllä, kun ajatukset ovat taas tuoreita. Tai sitten vain nautin joka päivästä.