Sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa tänä kesänä lenkillä. Silloin oli vielä tosi lämmin päivä ennen näiden ilmojen kylmenemistä ja tuulen yltymistä. Aamupäivällä aamiaismoothien ja sen laskeutumisen jälkeen lähdin perinteiselle Töölönlahtea ympäröivälle tielle lenkille. Maps-sovellus kertoi lenkin pituudeksi 6,5 kilometriä ja vaikka kuvailinkin välillä maisemia, niin selvisin silti alle tunnissa, wuhuu!
Johtunee siitä, että välillä hölkkäilin, juoksin vai miksi sitä nyt kutsuisikaan. Näitä korokkeita pitkin on huippuhauskaa juosta! Ja oli popitkin mukana korvilla rytmittämässä juoksua. Nautin vain, kun sai vähän irroitella ja yllätyin, kun en heti hengästynytkään, vaikka en ollut juossut pitkään aikaan. Juoksin vain pari kertaa lenkin aikana, muuten aika reippahasti kävelin. Jospa jonain päivänä käy toteen, että saisin hölkättyä tuon koko reitin ympäri. Yksi kuntotavoite on myös käsilläseisonta sekä leuanveto. Nyt olen pari päivää ollut tekemättä mitään, koska tuntuu, että flunssa meinaa tulla ja välillä mennä taas pois. Oikeastaan on ollut ennen jo sellaisen viikon verran yöflunssaa, että aamulla on pitänyt räkiä kaikki lima pois kurkusta ja nenästä. Kolmena päivänä tuli käytettyä sarvikuonoakin eli nenäkannua.
Tämän kuvan jälkeen ollutta kuvaa en laittanut, mutta siinä on sup-mökki kuvattuna lautoineen. Sekin on yksi tämän kesän mieleisistä tavoitteista, kun piti jo viime kesänä kokeilla. Eli sup-lautailla, suppailla. Ei kovin vaikea tavoite, mutta haluan kaverin mukaan.
Sillan kautta takaisin.
Ja johonkin päin Hakaniemeä.
Välissä kävin kaupassa, söin roiskeläpän ja chillailin kotona, kunnes lähdin Ruoholahteen moikkaamaan kaveria ja salille kaverin kanssa. Tavoitteena tosiaan on kesäkunto 2018. Pitää vain saada tämä flunssan alku nujerrettua. Kukapa puhuisi tuulelle, että olisi puhaltamatta niin kovasti.
Ai niin, ensimmäistä kertaa ikinä tämän sali"urani" aikana sain nostettua yksittäisen käsipainon kymmeneen kiloon, jota ei ole tapahtunut ennen. Jotain edistystä on siis tapahtunut. Enää ei voi olla naisten puolella (ihan kuin olisin siellä muutenkaan) koska siellä on vain 1-10kg painoja ja sitä suuremmat painot ovat yleisellä puolella. Vahvuus on aika jees juttu!
Tänään heti sateen jälkeen. Sateen jälkeen paistava aurinko on kyllä se kaikkein ihanin, vaikka onhan aurinko ja taivas kaikissa olomuodoissaan kovin kaunis, vaikka olenkin maininnut, että puolipilvinen taivas on paljon jännempi kuin pilvetön taivas. Jännempi, mutta pilvettömyys kertoo useimmiten korkeammasta lämmöstä. Puolensa ja puolensa.
Tällä hetkellä kokeilen jonkun aikaa täysin maidotonta ruokavaliota, paitsi työpaikan ruoasta voi saada jonkin verran maitoa päivästä riippuen. Koska haluan nähdä, onko sillä olotilaan tai ihoon mitään mullistavia vaikutuksia. Paljonhan maidosta puhutaan, miten aikuisten ei sitä pitäisi juoda tai nauttia maitotuotteita, mutta väitän päinvastaista. Jos maito omaan ruokavalioon sopii, niin go for it!
Eniten mietitytti aamusmoothiessa käyttämäni rahka, että millä sen korvaisi, mutta sitten löysin kaupasta Alpro soyan high protein - purkin, josta riittää aina kahdelle aamulle sillä pakkauksen koko on kaksi kertaa yksittäisen rahkapurkin koko. Kyllä sitä muutaman kymmenen sentin voi enemmänkin maksaa. Kokeilen tätä jonkun aikaa ja kerron sitten, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Mustikoiden loputtua ostin mustaherukoita, jospa ne edes vähän auttaisivat karkottamaan flunssaa.
Sitruunakyllästettyä vettä olen juonut joka päivä, enkä laske, kuinka paljon tällä hetkellä juon. Ei haittaa, vaikkei koko kanisteri tyhjenisi, onhan siinä yli kolme litraa, muttei haittaa myöskään, jos se olisi nukkumaan mennessä vain puoliksi tyhjentynyt sillä en ole koko ajan ottamassa siitä hanasta vettä. Juon sen verran vettä, kun tuntuu hyvältä sen enempää miettimättä.
Tänään kun puhuin erään ystäväni kanssa kuulumisia ja ajatuksia, joista saatan kirjoittaa parin viikon kuluttua, tuli mieleeni tehdä tämä teksti ja avata lause myös itselleni.
Joka
päivä joku täällä ajattelee, ettei hän riitä, vaikka yrittää parhaansa.
Ihmisillä on rajoja, joista he pääsevät yli ja rajoja, joita he eivät
pysty ylittämään. Ihmiset vertailevat itseään jatkuvasti muihin, kun
joskus on sanottu, ettei kannata vain omaan napaansa tuijotella.
Mutta nykypäivänä on tämäkin väite käännetty päälaelleen. Sanotaan, että terve itserakkaus on enemmän kuin sallittua,
koska siitä rakentuu terve itsetunto. Ja terve itserakkaus ja itsensä
tunteminen toimii myös kilpenä, jos joku sanoo joskus pahan sanan.
Itsestä kiinni, ottaako itseensä, antaako olla vai onko niin rohkea,
että sanoo takaisin.
Toivoisin joskus olleeni niin rohkea.
Kesti useita vuosia, että tunsin itseni kokonaan. Ja mitä enemmän
tutustun itseeni, niin sitä enemmän uskallan tuoda itseäni ja omia
mielipiteitäni esille. Voin reagoida jutellen ajattelematta etukäteen,
mitä sanoisin.
Pienenä en saanut sanottua oikein mitään, koska
ajattelin liikaa, mitä sanoisin ja huomasin ihmisten kaikonneen, kun
eivät ehtineet jäädä kuuntelemaan. Olin ujo. Olen vieläkin vähän, mutta
sisäinen intuitioni puhuu puolestani, koska reagoin nykyään suoraan
ajattelematta ensin, vaan ajattelen puhuessani. Ja se on hyvä.
Joskus nuorena en halunnut huutaa, koska ajattelin, että ääneni
kuulostaa rumalta huutaessani. Mutta meidän pitää joskus huutaa, koska
kukaties se voi pelastaa joskus hengen. Eikä sillä ole väliä,
minkälainen ääni sinulla on. Sellainen ääni sinulle on tullut. Ääntään
voi tahtoessaan harjoittaa. Aina voi tulla paremmaksi jos jaksaa yrittää
ja yrittää. Ja riittää sellaisena kuin on, vaikka ajattelee, ettei
riitä, vaikka yrittäisi parhaansa. Jokainen meistä on taitava jossain.
Ja se riittää.
Oho, kello yli puolen yön! Onneksi nukuin jo tunnin töistä tultua. Ja ilta meni siivoillessa, pyykätessä ja tiskatessa. se vain hujahti taas johonkin. Oikeasti kello oli vasta kymmenen.
Mukavaa torstaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti