Kirjoitin tämän kuun alussa "Uusi kuukausi. Uudet laskut.", mikä pitää täysin paikkaansa. Uusi kuukausi alkaa niin kivasti jee, mutta sitten postiluukusta on tipahtanut pino osamaksulaskuja. Jälkiviisaana sitä säästäisi niin kauan, kunnes on johonkin täysin varaa. Muistan, kun muuttaessa ei ollut varaa kuin yöpöytään, muutamaan astiaan ja ruokaan. Kaikki silloin säästetty raha meni asunnon vakuuteen ja ensimmäiseen vuokraan. Patjan sain, jolla nukuin ensimmäiset pari kuukautta.
Oli ihanaa asua jonkun kanssa kahdestaan muistakin syistä kuin rakkaus, välittäminen, huolenpito, hyvä seura jne. Siinä meinaan säästi aikamoisen summan rahaa, kun maksoi vuokran puoliksi, eikä ollut muita osamaksuja kuin ehkä ihan pieni jostain nettivaateliikkeestä. Ruoat, vuokran ja menot maksettiin puoliksi. Ruokakulutkin olivat pienemmät, kun söi samasta yhdessä maksetusta pussista.
Kerran olen opiskeluvuosina ollut ruokajonossa, mutta toista kertaa en mennyt. Tuntui jotenkin niin nolostuttavalta/hävettävältä (sanat joita en enää käytä), ettei ollut varaa ruokaan, eikä voinut koko ajan äidiltä ja isältä kysyä tukea. Silloin piti oikeasti pärjätä kahdellasadalla eurolla kuussa, mikä kattoi kaikki menot paitsi vuokran. Asuin silloin Turun itäisellä puolella ja muistan, kuinka ihanaa oli, kun läheisessä pienessä ostarin kaupassa oli joskus euron hedelmäkilopäiviä. Silloin ei vaatinut paljon ja onneksi sai koulusta ruoan. Silloin ei syönyt yhtä monesti kuin nykyään (treenatessa ei oikein voi jättää syömättä) ja usein viikonloput vietti vanhempien luona.
Yhdessä asuessa joskus söi yhdessä ja joskus erikseen riippuen työvuoroista, mutta ruokaa oli aina kaapissa ja siihen oli varaa, eikä tarvinnut miettiä stressisyömisiä niin kuin yksin asuessa. Tai eihän niitä mieti, koska ne ovat yllättäviä kuluja. Nyt olen korvannut stressisyömisen salilla, stressiliikuntaa siis. Aina helpottaa, ainakin useimmiten. Silloin, kun ei helpota, niin juttelee ystävien kanssa.
Olen kyllä päättänyt, ettei näiden osamaksujen jälkeen ota uusia, kun on saanut maksettua nämä. Sitten ostaisi kaikki asiat kokonaisina, maksaisi laskut kerralla pois. Joistain nettipaikoista ei edes saa osamaksuehtoja, joten tulee mietittyä moneen kertaan, onko siihen oikeasti varaa ja tarvitseeko sitä todella, vaikka se olisi kuinka kiva ja ihana tahansa.
Tällä hetkellä lasken, kuinka paljon on joka päivä varaa, että mitä rajaa ei saa ylittää päivittäisissä menoissa. Toisinaan lasken, että jos se on vaikka kananmunapakkaus, joka kestää kuusi päivää, niin se saa mennä yli sillä periaatteella. Olisipa elämä niin huoletonta, ettei tarvitsisi miettiä, mitä mikäkin maksaa ja mistä voi ostaa. Osaisi sitä olla ostamatta ylimääräisiä, kun on nykyään sellainen minimalisti, mutta pieniä nautintoja olisi ihana ostaa. Ja jos olisi enemmän rahaa toki ostaisi asunnon ja kävisi lomamatkoilla, ihanissa hieronnoissa ja hoidoissa, ystävien kanssa ravintoloissa lounaalla. Olen käynyt Helsingissä asuessa kerran Tallinnassa muutaman tunnin reissulla laivalla, maissa ja laivalla takaisin, mutta lentokoneella lentämistä en muista, sillä se oli yksitoista vuotta sitten. Luultavasti se jännittäisi jonkin verran. Onneksi olen niin kova unelmoimaan, en välttämättä muuten selviäisi tästä elämästä hengissä.
Pitäisi kai ostaa jokin säästämisen taidon opas, vaikken sitä välttämättä lukisikaan. En ole edes saanut luettua paria kirjaa, jotka olen ostanut/saanut vuosi sitten. Siinä tuli aika paljon henkilökohtaista asiaa, mutta mitäpä siitä. Kaikkia mietteitäni en paljasta, vaikka ne olisivat päivittäinkin mielessä paitsi suoraan ystävilleni. Onneksi heitä on olemassa, vaikka kaipaisinkin enemmän ihmisiä elämääni säännöllisesti. Nykyisiä ystäviä tapaan niin kovin harvoin. Onneksi voi sosiaalistua töissä. En viihdy niin hyvin yksinäni kuin jotkut luulevat, olen hellyydenkipeä halipulainen seuraeläin. En ole kovin hyvä small talkissa, mutta kun jutun juurta oikeanlaisen juttelijan kanssa löytyy, niin höpöttämisestä ei kyllä tule loppua, vaan sanoo kaiken, mitä päähän pälkähtää ja puhuminen vain soljuu.
Saatan välillä sanoa ihan outoja ja "vääriä" juttuja, sammakoita voi hypätä suusta, mutta minut tuntevat ihmiset tietävät, etten koskaan ikinä milloinkaan tarkoita mitään pahaa. En osaa edes olla vihainen, jollei joku loukkaa sydämestä asti. Koitan olla välittämättä ihmisten puheista sen verran, että tiedän, että kaikilla saattaa joskus olla huono päivä, eivätkä he välttämättä valitse mihin tai kehen sen purkavat. Omaa hyvää tuulta ei niin kovin helposti kaada kukaan, jollei ole syvältä asti merkitystä, vaikka joskus saattaakin miettiä jonkun elettä lopun päivää, koska luen enemmän elekieltä kuin puhetta. Joskus joku voi tietämättään näyttää jonkin eleen tai ilmeen, jolla ei tarkoita mitään pahaa. Tai sanoa tökerösti, jolla normaalisti joku toinen sanoo, mutta omaan korvaan se voi kuulostaa töykeältä. Aina voi kysyä, tarkoittiko se sillä jotain pahaa ja kertoa, ettei se omaan korvaan kuulostanut hyvältä, vaikka toisen puhetyyli olisi normaalisti sellainen. Tiedän muutaman, joiden puhetyyliä on pitänyt oppia lukemaan, kun he oikeasti vain voivat puhua kuulostaen töykeältä kuitenkin olematta sitä.
Tuli taas ajauduttua eri raiteille. Piti kertoa tästä viikosta ja laittaa vähän kuvia. Yleensä toki yritän kirjoittaa perjantaina nimensä perusteella, mutta viimeistään sunnuntaina, vaikkei olisi sen enempää asiaa. Usein jaan kuvapostauksia, kun pää on sillä hetkellä tyhjä, kun asettuu koneen ääreen ja yrittää kirjoitella. Pitäisi olla erikseen jokin pieni muistikirja, joka kulkee aina mukana tai pääsisi vain suoraan kirjoittamaan aina inspiraation iskiessä, mutta se on vaikeaa esimerkiksi kesken työpäivän. Jospa kynä ja paperia vain esiin.
Kuvia tämän viikon menneiltä vuosilta. Hassua, että suurin osa kuvista, jotka tulevat vastaan ovat vuodelta 2012. Jotenkin hieno aurinkovuosi. Siis kuvista joita voi jakaa.
Satunnaisia asioita:
Siitä tulee hyvä olo, kun auttaa jotakuta tuntematonta ihan tavallisena arkipäivänä. Eikä haittaa, vaikka teko olisi kuinka pieni tahansa - se voi olla sille toiselle ihmiselle suuri. Ystävällisyydellä ja kiltteydellä ei ole koskaan tarpeeksi arvoa. Harmi, että jotkut kulkevat silmät ummessa...
- 3.10.2012
Yöllä oli kylmä
Vedin peittoa korviin
Aamulla herätessä nousin
avasin ikkunan ja katsoin ulos
Maa oli kuiva
Taivas oli pilvinen
Pilvien verhoissa näkyy
häivähdys auringosta
Ikkunan läpi tuoksuu ensilumi
vaikka on lokakuu
Tuoksuu ensilumi
- 7.10.2017
Maanantai-aamuna mennessäni aamuvuoroon taivas oli kirkas ja pilvetön, kirkkaita tähtiä täynnä.
Sateista ja aurinkoista tällä viikolla. Ihana syksy siis. Unelmoimista keltaisesta sadetakista. Onneksi ihana työkaveri lainasi omaa sadetakkiaan kahtena päivänä. Tuo viimeinen kuva on olisikohan se ollut torstailta, kun oli jonkinlainen mielenosoitus/puolilakko julkisen liikenteen osalta, niin piti hypätä toiseen bussiin ja kävellä jorpakosta kilometri perille. Eipä siinä mitään, ehdin ihan hyvin ja sain samalla nauttia kauniista aurinkoisesta aamusta ja raikkaasta ilmasta.
Nämä kuvat ovat eiliseltä, Vaasankadulta (sinne siis tehdään uutta seinämaalausta), kun sain itseni vihdoin liikkeelle. Ystävä ehdotti, että menisin vaikka syömään nyt kun on Syö-viikot 18.10. asti eli tietyissä ravintoloissa saa joitain annoksia kympillä, vaikka ne olisivat normaalisti kalliimpia. Sivustolta saa ravintoloita listatessa valita myös esimerkiksi, minkä maalaista haluaisi syödä tai onko jokin erikoisruokavalio, kuten minulla tämä gluteeniton, niin sen jälkeen se näyttää sopivat vaihtoehdot ravintoloista ja annoksista, joissa täyttyy nämä kriteerit. Siinä näkyy myös, mistä annos on tehty. Varmasti City-sivusto on hyödyllinen myös tämän kampanjan ulkopuolella.
Oli kaunis päivä, mutta jumitutti eilen sisällä. Nälkäkin oli, mutta nyt kun on ollut viikon kokonaan vehnättömällä ja myös gluteenittomalla eli kaura on ainoa, mitä voisin syödä, mutten ole sitäkään syönyt, joten nälkäkin on ihan erilainen kuin ennen. Ei se ole sellainen kiduttavan raastava tunne, joka säteilee vatsasta ympäri kehoa, vaan se on sellainen tyhjä tunne, minkä jälkeen vasta alkaa pikkuisen kurnahtamaan, ikään kuin se kertoisi hiljaa, että voisi jotain syödäkin. Kainompi nälkä.
Päädyin siis Vaasankadulla sijaitsevaan Roots-kahvilaan, josta olen tainnut ennenkin mainita. Se sijaitsee aika lähellä ja siellä on aivan hulvatonta syödä aamiaista/brunssia, mitä se kellekin on. Kerran söin siellä myös Buddha-bowlin, joka oli liian mausteista omaan makuuni. Eilisen annoksen eli kuvassa näkyvän annoksen nimi oli Grilled Dijon Tofu Burger: tumman tattarisämpylän välissä
dijonmarinoitua Jalotofua, marinoitua punasipulia, salaattia, tomaattia
ja vegaanista majoneesia. Kyljessä maukas coleslawsalaatti. Annos on täysin maidoton, gluteeniton ja vegaani. Leipä, majoneesi ja tofu olivat oikein maukkaita. Salaattia omaan makuuni ehkä vähän liikaa, mutta en toisaalta ole tottunut vielä puputtamaan kovin paljon. Annoksen jälkeen jäi vähän nälkä, joten kun olin syömisen jälkeen tunteroisen käynyt kirjastossa lukemassa, niin kävin kaupasta hakemassa riisipuuron, söin sen ja nukuin varmaankin pari tuntia. Eilen oli aika töttöröö-päivä.
Useimmiten juon kahvini töissä, mutta tämä oli viimeinen cafe au lait piccololla, kunnes ne kapselit loppuivat. Eilen ei tullut juotua kahvia, joten lounaan ja kirjaston jälkeen nukuin varmaan pari tuntia. Viime yönä uinuin jälleen kuusi ja puoli tuntia, mutta se johtuu siitä, että menin liian myöhään nukkumaan, vasta vähän ennen kahta ja heräsin ennen yhdeksää, koska en vain jostain kumman syystä osaa nukkua yli yhdeksään, olisi mennyt kuinka myöhään tahansa nukkumaan. Paitsi kerran, kun pääsi aamulla vasta nukkumaan ja heräsi puoli yhdeltätoista, mutta silloin unta tuli vain 3-4 tuntia ja oli väsynyt koko loppupäivän. Ei minusta ole koko yötä valvovaksi.
Nykyään ei jaksaisi edes yhteen asti valvoa, mutta toisaalta ei edes tarvitse. Mieluummin nukkuu koko yön kuin on väsynyt ja tuiteri sen takia seuraavana päivänä. Tänään juon jo toista kuppia cafe grandea eli mustana, koska ei ole kauramaitoa täällä kotona. Ei se sen paskempaa oikeastaan ole. Voisi aina juoda tummana, niin kahvia kuluisi hitaammin. Joskus maitokahvin vain vetää huiviinsa ja ajattelee, että "menipä se nopeasti, kahvihammasta vielä kolottaa, voisi ottaa toisen" ja sitten juo siitä toisesta pari siemausta ja antaa olla. Pitäisi alkaa juomaan espressoja, kun ei sitä enempää kerralla tarvi. Kahviloissakin laitetaan yksi tai kaksi espressoa, loput maitoa. Periaatteessa kaikin puolin yksi espresso riittäisi.
Tällä postauksella alunperin piti päivittää, että miten superhaaste on alkanut omalta osaltani ja voin kertoa, että todella hyvin! Aiemmin mainitsinkin, että olen onnistunut välttämään gluteenia koko viikon. Ja sokeria myös, vaikka olenkin syönyt sokeritonta suklaata kerran, mutta siinä on makeutusainetta. Ja kun tietää, että miltä se maistuu, niin onhan se ihan ok, muttei koskaan päihitä oikeaa suklaata.
Harmi kyllä, että maitokin jonkin verran reagoi ilmailuna ja ehkä ihossa, mutta olen sitäkin vähentänyt nyt aika paljon. Töissä juon piimälasillisen ja maitoa joskus kahvin joukossa, mutta muuten ei tule käytettyä, jollei gluteenittoman pizzan päällä juustoa. Hassua siinäkin, että vaikka sen pitäisi olla gluteeniton, niin sekin reagoi, joten siinä täytyy olla niin paljon maitoa, että reagoi tai sitten jokin säilöntäaine vaikuttaa.
Toisaalta söin kerran viikon alussa kaalilaatikkoakin, jolloin sekin reagoi. Ja varmastikin hernekeitto, jota söi töissä. Joten kaali ja hernekin ovat pierulistalla, voi voi. On silläkin merkistystä, missä muodossa mikäkin esiintyy ja kuinka se on tehty, mutta on se harmillista ja kummallista, että jotain tiettyä ainetta voi syödä turvallisesti vain jossain tietyssä muodossa. Ilmailusta puheen ollen parina päivänä alkuviikosta ilmailutti, mutta sen jälkeen ei oikeastaan ole ollenkaan ilmailuttanut, että kyllä sillä gluteenin jättämisellä ja maidon vähentämisellä tuntuu olevan merkitystä. Keskiviikkona kirjoitin kalenteriini "flat tummy =)" mikä oikeasti oli totta ja ihana tunne. Tuntui, että maha oli littanampi kuin ennen ilmailujen ja turvotuksen loppumisen jälkeen. Yhtenä päivänä tajusin myös, miksi puput kakkivat papanoita, mutta se on ihan toinen tarina.
Ihokin tuntuu puhdistuneen vähäsen, vaikka nyt se potee jonkinlaista detox-vaihetta. Kuten ystäväni kerran sanoi "kun lopettaa sokerin syömisen, niin keho työntää kaiken ylimääräisen paskan ulos". Mutta toisaalta keho aina voi reagoida tai olla reagoimatta siihen, että ruokavalio yhtäkkiä muuttuu ja siellä muhii kehon oma pieni stressi, jota ei mielessä tiedosta, mutta joka tasoittuu sitten, kun se tottuu muutokseen. Ja toisaalta olisi ihan järkeenkäypää ajatella, että kun syö koko ajan tietyn määrän sokeria päivittäin, eikä se reagoi iholla epäpuhtauksina, niin sitten kun sen lopettaa, niin iho työntää ulos kaiken ihon alle varastoituneen kuonan. Onhan näitä skenaarioita. Mikä on oikea vastaus, sitä tuskin koskaan tietää. Ystäväni sanoi myös, että todellisen vaikutuksen näkee sitten, kun on kulunut kuukausi. Odotan sitä innolla!
Tällä hetkellä ihoni työntää kuonaa ulos ilman järkeenkäypää syytä paitsi sitä, että se reagoi muutostilaan. Tämä on siis vain välivaihe, joka pitää ymmärtää, niin sitten kehokin ymmärtää ja rauhoittuu. Kaikkein ihaninta on kyllä, että suoli toimii jälleen normaalisti, eikä muodosta ilmaa, kun sinne ei mene aineita, joista se ei tykkää. Sanotaan, että hyvinvoiva suolisto näkyy ihmisestä ulospäin. Ja tuntuu sisällä. On jopa pudonnut puolitoista kiloa tämän viikon aikana. Ja ainoastaan sen takia, että lopetti gluteenin ihan kokonaan ja sitä myötä oli helpompi lopettaa myös sokeri, koska yleensä sokeri ja gluteeni kulkee yhdessä, mitä herkkuihin tulee. Ja senkin takia, että melkein joka päivä jaksamisen mukaan käy salilla ja treenin jälkeen ihanassa saunassa hikoilemassa.
Onneksi raakakakkuja ja raakasuklaata voi vapaasti syödä, vaikken halunnutkaan neljän euron kakkupalaa eilen jälkiruoaksi, vaikka olikin raakakakkua. Ei vain tehnyt mieli. Eikä oikeastaan ole tehnyt sokeria ja vehnää ollenkaan mieli, mikä on kaikkein jännintä ja hauskinta tällä viikolla, koska normaalisti niitä tekee mieli päivittäin. Aamulla maanantaina töihin tullessa kahvihuoneen pöydällä olevaan kulhoon oli jäänyt muutama täytelakupala ja käsi oli jo lähellä, kunnes muistin, että ai niin, ei pitänytkään syödä. Enkä sitten ottanut. Annoin vain olla, syököön muut.
Kaupassa oli kyllä maanantaina kovan mietinnän alla valita ruokaa, mikä ei sisältäisi vehnää, koska niitä tuotteita on vain niin hitokseen paljon. Joskus vehnää on ympätty jopa niihin tuotteisiin, joiden ei ajattelisi sisältävän vehnää ollenkaan, kuten vanukkaisiin.
Maanantaina lähdin päiväunien jälkeen 19:30 salille ja tuntui, että kello olisi ollut kymmenen illalla, mutta silti oli vielä paljon ihmisiä kaupungilla - tottakai, koska kello ei oikeasti ollut kymmentä. Illat ja aamut ovat nykyään todella pimeitä. Ja on vasta lokakuu. Jotenkin sitä toivoo lunta kaiken sen luistelun lisäksi, niin ainakaan ei olisi synkkää. Todella paljon olen selannut tällä viikolla myös, mistä löytyisi sopivia heijastimia tai heijastavia tuotteita, koska nyt kun vaihtoi tummaan pitkään hupulliseen lämpimään syystakkiin, niin siinä ei ole ainun ainuttakaan heijastinta, niin mietin, voisiko niitä jotenkin vaikka liimata, heijastintarroittaa tai olisiko If:llä vielä sitä kivaa heijastavaa reppua. Tosin nyt tarvitsisi kokonaan heijastavan salilaukun, koska harvakseltaan enää kantaa narureppua töihin, vaan salireppua, mihin mahtuu kengät, pyyhe ja muut tarvikkeet. Kannattaa vilkaista vaikka If turvakauppa - sivustoa. Ja Tähtituotteella on myös hienoja heijastavia pipoja. Tärkeintä on nyt pimeässä näkyminen, ettei satu vahinkoja.
Kuvat liikenneturvalta. Kaunis lause tuo Heijastan sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti