Eilen tosiaan lähdin Lakritsi- ja salmiakkifestivaaleille, kun lauantai oli loppuunmyyty. Piti lähteä puoli kahdelta, mutta kello olikin kolme, kun odottelin ratikkaa. Minkäs teet, kun on vapaapäivä. Piti vielä vaihtaa neloseen Stockmannin kohdalla, niin pääsin hyvin perille.
Matkalla sinne oli sininen taivas ja ihanan aurinkoista. Jo aamulla herätessä aurinko yritti houkutella ulos ja melkein lähdinkin. Sain sunnuntainakin korjattua viikolla tullutta univajetta. Hyvä niin. Ja tuli nukuttua tuntia pidempään, koska kelloja siirrettiin taaksepäin.
Ensimmäisenä vastassa oli Hiekkalinna, joka tekee myös koruja ja kaulanauhoja (niin kuin Elvarikin joka oli edustamassa), jollaisen tarvitsisin uuden. Ei sillä ole mikään kiire. Kengännauhat kulkevat mukavasti kaulassa. Jollei nämä sitten ole talvikenkien nauhat. Toisaalta niihinkin voisi vaihtaa heijastinnauhat, kun tulevat käyttöön.
Kasa lakritsia seuraavaksi keräwin kouraan ja maistoin lakritsijuomaa, jota myydään kuulemma K-kaupoissa. Ei ihmekään, etten ole törmännyt, kun käytän pääsääntöisesti S-kauppoja ja K-kaupoista olen etsinyt tiettyjä asioita. Tuli mainittua yhdessä standissa myös Postitalon K-market tarpeiden etsimisessä, sieltä yksi ystävänikin kertoi, että löytyy kaikenlaista jännää.
Pitää myöntää, että ehdin syömään vatsani kipeäksi ennen kuin maistoin kaikkea. Ehken siedä liikaa suolaa, tuntui että sitä oli paljon ja makeaa myös. Yllättävää, että islantilaistakin lakua oli ja se oli hyvää.
Viisi kakkukoristelukilpailun kaikunakin oli esillä. Muutenkin kuulemma viime vuoden suosion takia festivaalialuetta suurennettiin tuhannella neliöllä. Siellä oli myös lakukoristelupaja, jos halusi tehdä oman taideteoksen.
Onneksi oli matkateepullo mukana, niin join siitä välillä ja pystyin lopuksi maistamaan Pandan uutuuksia.
Olin festarimessuilla tunteroisen, mutta seuraava ratikka keskustaan päin olisi lähtenyt vasta yhdeksän minuutin kuluttua, enkä jaksanut odottaa hytisten kylmässä, vaan seudun tuntien lähdin kohti maailmanpyörää, kauppatorin läpi ja Pohjois-Esplanadia talsien kohti Citycenteria.
En tiedä, iskikö joku lakritsihuuma vai vain ihana auringonlasku, mutta oli jotenkin niin ihana vain tassutella ilman mitään musiikkia, katsellen ympärille, valoisia ikkunoita, viimeisiä kukkia istutuksissa ja miten oli kaduille laitettu talvivaloja. Niin ihanan ihana ilta vähän ennen viittä (ilta tulee nykyään aikaisin) ja hymyilytti vain, kun käveli katuja pitkin. Tuli mieleen joulu, koska alkaa olla joulunalusaika. Se ihana läikähdys, kun mietti, että haluaisi kaikille ostaa jotain ihanaa, vaikkei olekaan varaa. Aina voi tarjota läheisyyttä, seuraa ja aikaa.
Ja näin myös tämän Stockmannin ikkunassa. Pitää käydä joku päivä kuikuamassa, muttei ihan vielä. Ja tehdä siitäkin oma postauksensa. Yksikin päivä ajattelin, että nyt olisi täydellinen aika ostaa joulukalentereita, kun eivät vielä ole loppu kaupasta. Tuskin itselleni ostan, vaikka tiedä häntä, ehkä ostamiin, jos vastaan kävelee jokin ihana. Kerran halusin soivan joulukalenterin, mutten tiedä, mistä sellaisia löytyisi.
Joulussa on juurikin ihaninta sen odotus, koska sitten kun se tulee, niin se vain häviää. Ihaninta on odotus ja se odotuksen tuottama läikehdintä mielessä ja sydämessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti