Harmitus

Syy, miksi tämän kertainen postaus on vähän myöhästynyt on siinä, ettei iltaisin tee mieli kirjoittaa tällä hetkellä ja siinä, että sain suru-uutisen edellispäivänä. Yksityiselämä, josta täällä vaikenen, meinaa mennä päälaelleen ja se sai kehossani aikaan stressin, joka uhkaa alentaa immuniteettiani.

Pari viime yötä meni tosi huonosti nukkuessa. Sunnuntain ja maanantain välisen yön heräilin pitkin yötä, enkä uskonut kuulemaani todeksi niin kuin en usko vieläkään. Asia on täysin pähkähullu! Enkä voi sitä käsittää. Viime yö meni painajaisia nähden ja lakana oli niin kietoutunut, että nukuin melkein alulakanan alla. Toivottavasti ei tarvitse pitää loppuviikosta saikkua.

Tarvitsen ihmisiä elämääni nyt enemmän kuin koskaan. Viimeiset neljä vuotta minua suojaava tunne ja tunne, joka on täyttänyt minut päivittäin, joka suojaa mentaliteettiani, sydäntäni ja immuniteettia, meinaa nyt järkkyä. Pelkäänpä, ettei edes liikunta pysty auttamaan tähän vaivaan, ainoastaan ihmiset.

Tällä viikolla on tullut liikuttua vailla huolen häivää niin kuin ennenkin. Meinaan jopa saada yhden kilon enemmän käsipainoihin kuin koskaan ennen. Kyllä se liikkumisen säännöllisyys vaikuttaa todella paljon. Pitäisi vielä muistaa palauttavat juomat ja ruoat. Yhtenä päivänä maistoin Barebellsin banaani-milkshakea. Oli ihan jees, ei liian esanssista. Voisi maistaa niitä muitakin, mansikkaa esimerkiksi. Ei ne kokoonsa ja vähäsokerisuuteensa nähden ole niin kalliita kuin ennen on ajatellut.

Maisemia työmatkalta ♡

Viime viikolla oli ensimmäinen yö- ja aamupakkanen. Kuuralehtiä ♡ Ollut aika lämmin toisaalta ja takissa on alkanut hikoilla. Kyllä se 1-5 astetta plussan puolella olisi ihan hyvä lämpötila syksyllä.

Tiistaina olin ystävän kanssa kahvilla Roasbergissa höpöttelemässä, vaikka siitä tuntuu olevan pitkä aika. Kukat bongasin rautatietorin kukkakaupasta, kun ei viitsi ostaa kukkia itse kotiin.

Sunshine, sunshine reggae. Tällä hetkellä saisi kaikkein kauneimmat syyskuvat. Mistä Helsingistä löytyisi kauniita vaahteranlehtiä ja värikkäitä lehtiä luonnossa, muttei täysin metsässä?

Iltaisin kotona.

Päivisin. Töiden jälkeen ja iltaisin pimeässä. Ostin jopa heijastimen.

Kävin perjantain ja lauantain välillä Turun seudulla äidin synttäreillä ja näin myös veljen ja kummit. En syönyt mitään muuta vehnää, mutta maistoin täytekakkua, joka sisältää kaiken kielletyn, vehnän, sokerin (ja maidon, jota en kun vain hieman välttele) mutta teki mieli maistaa, kun äiti oli itse tehnyt. Ei kyllä ollut kovin kummoista. Harmitus, onneksi ei oirehtinut sen kummemmin. Join paljoin vettä päälle.

Tänään söin herkullisen näköistä kakkua kahvipöydältä, kun ajattelin, ettei pieni pala haittaa. Olin väärässä, omaksi harmikseni. Olihan se toki hyvää, mutta siinä oli digestive-pohja. Seurauksena ilmailutti seuraavat neljä ja puoli tuntia ja toivoin, ettei kovin moni joutunut tulilinjalle. En siis todellakaan voi syödä gluteenia, varsinkaan vehnää. En pidä noita kahta pientä kakkupalaa tämän kuun aikana tässä lipsahduksena, koska söin ne täysin tietoisesti. Aloinkin miettimään, että kerran näin apteekissa, kun on laktoosiherkille laktoosinsietopillereitä, niin varmasti on gluteeniherkille gluteeninsietopillereitäkin. Voisi sellaisia ostaa sen varalta, jos joskus tekisi mieli herkutella.

 

Tulin lauantaiksi takaisin, vaikka jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt jäädä sunnuntaihin, koska lauantaina Helsingissä ei ollut mitään tarjota, vaikka pidin toivetta yllä. Teen usein niin, että mietin mielessäni jonkin asian tietyllä tavalla ja käyn vaihtoehtoja läpi, miten se voisi mennä, mutta todellisuuteen saa välillä pettyä.

Sunnuntaina oli tosi kaunis aurinkoinen päivä ja päätin kävellä Katajanokkaan, jota välillä vahingossa kutsun jostain kumman syystä Tapulikaupungiksi. En ole koskaan käynyt Tapulikaupungissa. Pitäisi varmaan vierailla, niin ei enää sekoittaisi niitä toisiinsa.

Kävelin Kanavarantaan Goodio cafehen syömään smoothie bowlin lounaaksi.

Raspberry rapid smoothiebowl taisi olla nimeltään. Sisälsi smoothien lisäksi banaania, kookoslastuja ja gluteenitonta heidän omaa granolaa, mutta suolistoni oli vähän eri mieltä. Onneksi vain vähän. Kylkeen kahvi kauramaidolla.

Sen jälkeen kävelin Ruoholahden Citymarketiin katsomaan, josko löytyisi sieltä misellivettä sisältävä Dove-saippua, muttei sitä löytynyt sieltäkään. Olen jo viidestä isommasta kaupasta katsonut, mutta mistään sitä ei löydy, vaikka sitä mainostetaan useissa lehdissä. Eikö olekin outoa tai vähintäänkin erikoista. Katselin myös, jos löytyisi syyskenkiä, mutta eipä löytynyt sopivia. Voisi Vamosilta kurkata tai Prismasta. Jospa seuraavaksi menisi Prismaan tekemään löytöjä. Sellon Prisma on aina kiva.

Lauantai-aamuna äidin luona värjäsin tukkani. Ei tullut ihan sellaista kuin purkissa väitettiin, mutta tulipa ainakin parempi kuin oli. Jos tulisi purkin lupaama väri, niin pitäisi ensin ottaa vaalennusta tukkaan. Vuosi sitten pidin vaaleata tukkaa jonkin aikaa. Näiden kuvien välillä on suunnilleen vuosi.

Ihana Puman treeniasu jonka haluaisin ☆

Pullaa ja maitoa ♡ Meinasi olla piparia ja maitoa, mut jos ois niin päin, ni pillittäisin vaan täällä :) ♡ Piparit saa mut tunteelliseksi, jos ei ole joulu.

- 9.10.2010

Yhtenä aamuna olin tosi energinen ja hereillä, vaikka ulkona oli tosi pimeää. Aamukahvi kouraan ja bussiin. Onneksi r-kioskeja on matkan varrella ja sieltä saa Pauligin parasta, jonka tällä hetkellä tiedän eli keltaista, New Yorkia, kauramaidolla. Tekisi mieli maistaa pinkkiäkin, Sydneytä. Joku päivä vaikka Pauligin kulmassa tai sitten hankkii oman suodatinastian. Ei sitä keitintä tarvitse.

Niin sinä aamuna oli upeaa nähdä aamuauringon noustessa, kun taivas oli alhaalta keltainen, ylempää vaaleansininen ja taivas pilvetön, rakennuksen takana Vallilan kohdalla iso tumma pallo rakennusten takana kaukana. Siinä reunassa oli hiven valkoista ja ymmärsin sen olevan kuu. Kuu näytti pimeän puolensa näkyvänä niinä aamun hämärinä tunteina.

Ulkona on kylmä

ystävyys lämmittää

Mielettömästi tähtiä

tähdenlennon aikana toivottu

Hypitty lämpimikseen bussin tuloon asti

Nuoret ottavat höpsökuvia toisistaan

matkalla baariin tanssimaan

Vanhus lähtee kotiin nukkumaan

Vielä matkalla, ikävä...

- 13.10.2012

Sunday at the balcony

Watching red cars on the street

Passing by

Sipping coffee in my cardigan

Watching red cars on the street

Sun rising and setting

Watching time passing by

- 8.10.2017