I love me - messuilua

Oh sunny days. On ollut ihanaa, kun aurinko on paistanut. Harmitus kyllä, että puista on lehdet pudonneet. Tuntui, että ne putosivat yhdessä yössä.

On ollut myös ihanaa, kun yhtenä päivänä satoi vähän enemmän kuin vain tihkuttaen ja lähdin töistä kumpparit ja villasukat jalassa kaupungille. On tosi hienoa, kun vesi valuu katukivetystä pitkin puroja alaspäin. Pauligin kulman edustalla eli toisin sanoen Kluuvin edustalla on uusi hieno kahvitaideteos. Juuri siitä pinkistä kahvista, josta mainitsin, että olisi kiva maistaa.

 

Oli torstai-päivä ja kävin pitkästä aikaa syömässä raakakakkua ja juomassa kauralattea Pauligin kulmassa odottaen ystävääni, joka ei lopulta tullutkaan, koska hän koki parhaaksi levätä kotona, ettei sairaistuisi pahasti. Nyt on juuri sellaiset ilmat, että kaikki flunssat vaanivat nurkan takana.

Ensi viikolla tapaamme sitten ihan varmasti. Katselen tässäkin huokaillen kadulle. Ohi kävelee ystävyksiä rinnatusten rupatellen tai äitejä ja isiä lastenrattaiden kanssa. Olisi ihanaa lähteä jonkun ystävän kanssa käppäilemään näin kauniina päivänä. Kukaan ystäväni ei vain asu tässä lähistöllä ja jotkut eri kaupungissakin. Pidän kuitenkin ystävistäni kiinni, koska heitä en voi menettää. Yhden ystävän jo menettänyt tänä vuonna. Ei hän menehtynyt, sanoi vain, ettei voi olla ystäväni itsensä takia. Ja jotkut ovat perheellisiä jo, minkä takia eivät voi tavata tai ovat opiskelukiireissä tai kaikenlaista. Siksi tykkäänkin käydä kaupungilla ja ihmisten ilmoilla, vaikka salilla, koska vaikken siellä tunnekaan ketään, niin ainakaan en ole yksin. Muistan, kun parhaimpina vapaapäivinä saatoin nähdä jopa kolme ystävää samana päivänä ja se oli ihanaa.

Kaikkein ihaninta olisi kuitenkin herätä jonkun vierestä joka päivä, enkä unohtaisi ystäviäni. Siksi haaveilen toisinaan teleportista. Pääsisi hetkessä perille, eikä haittaisi jos tapaisi vaikka puoli tuntia tai tunnin pari. Tärkeintä että tapaisi.

Kävin muuten tuolla matkalla Stockmannin alakerrassa S-ryhmän Herkussa, joka oli kyllä parantunut siitä, miltä se näytti silloin alussa, kun ajattelin, että he ovat vain pilanneet kaiken hyvän. Omistaja muuttuu, niin muuttuu myös suunnittelija. Ei siis ollut niin kamala kuin ennen, mutta pitää kyllä ajan kanssa tutustua paikkaan, koska tavarat, jotka olivat ennen tietyssä paikassa löytyvät ihan toiselta puolelta myymälää. Ja kaikkein parasta: kun etsin Stockmannin kauneus-osastolta Doven misellivettä sisältävää uutta saippuaa, niin siellähän se oli! Etsinnät ovat päättyneet. Ja nyt muutaman päivän käyttäneenä tuntuu, että se todellakin toimii. Jeejee, uusi lempituotteeni! Sitä kun hieroo vartaloonkin, niin tykkää levittää sitä kauemmin aikaa kuin muita saippuoita, sen koostumus on vain niin pehmeä ja sileä. Ja huuhtelun ja kuivauksen jälkeen iho tuntuu pehmeältä ja sileältä.

Jatkoin jälleen leikekirja-reseptikirjaan. Aloitin sen joskus vuonna 2012-2013 ja aina keräilen kivan kuuloisia ja näköisiä reseptejä reseptivihkosista laittaakseni ne tänne kansioon, joissa on jaotellut osastot esimerkiksi kalaruoalle, kanaruoalle, kakuille ja jotkut asiat olen yhdistänyt saman otsakkeen alle. Mukavaa puuhaa tällainen leikkaa-teippaa-kiinnitä-sullo muovitaskuun valmiina.

Viikonloppu tosiaan tuli tarpeeseen tällä viikolla, kaipaa rentoutusta. Töissä on ollut ihan mukavaa, mutta pään sisällä oleva henkinen kuormitus on ollut todella painostavaa ja suurta. Perjantaina ennen salia annoin itseni todella hyvällä omallatunnolla käydä Arnoldsissa välittämättä mistään herkuttomista, gluteenittomista tai superhaasteesta. Se ensipuraisu donitsista sai melkein vedet kihoamaan silmiin, niin tervetullutta se perjantain työpäivän jälkeinen herkku oli. Kävin salilla ja join paljon vettä päälle ja saunassakin kävin hikoamassa, joten en usko herkuttelun käyneen missään, vaikka onhan viikonlopun aikana ilmailuttanut, mutta se tuskin johtunee ainoastaan tuosta donitsista.

Salin jälkeen kävin Lidlissä hakemassa ohraoluenkin, jonka join illalla katsellen Viaplayta ja leikaten ja liimaten reseptikirjaan kuvia ja leikkeitä. Katsoin sarjan nimeltä Wilfred loppuun. Oli kyllä aika mielenkiintoinen vielä kun aina välillä joidenkin jaksojen lopussa tuli uusi mysteeri, joka selvisi seuraavan jakson aikana.

Paljon ajatukset ovat tietyssä asiassa pyörineet. Löysin uudesta kivasta paikasta, Pinterestistä (joillekinhan se on hyvin tuttu) lauseita, jotka kuvastavat täysin mielentilaani.

Etsin myös uutta mahdollista tatuointikuvaa ja nämä ovat hyviä vaihtoehtoja. Ajattelin, että voisin peittää tuon tribaaliperhosen, joka minulla on alavatsan sivustalla, kun se on ollut siinä jo 11 vuotta. Jokin värikäs kukkakuvio voisi olla hieno. Joskus mietin montaakin tatuointia, mutten ole varma, haluanko sittenkään kaikkia lempieläimiäni iholleni. Kukat, unisieppari ja sulka voisivat kyllä olla hienoja. Ja jokin hieno tribaali- tai mandalakuvio.

Eilen aamulla tosiaan lähdin kohti I love me - messuja, joihin ostin lipun hyvissä ajoin. Tykkään nykyään vähän enemmän tehdä myös itse instagram-storeja. Ennen olen vain seurannut niitä.

Nälkä alkoi hiukoa, kun aamiaisesta oli jo parisen tuntia ja lähtökin viivästyi tunnilla, mutta hälläkö väliä, kun on vapaapäivä. Sain onneksi jo ennen messukeskukseen saapumista tämän Yosan tuorepuuron, jonka maiskutin menemään jo ennen kuin ehdin hakemaan kahvia sisältä.

Suomen kallein kahvi eli messukahvi. Minkäs teet, kun kahvihammasta kolottaa. Tuo hieno auto olisi kelvannut myös. Varmaan kolmessa jollei neljässäkin paikassa messualueella oli fresitapisteitä ja kuoharinjuontipisteitä. Siellä oli myös hyvin jaoteltu osastot teemoittain esimerkiksi: maskeeraus ja meikki, ihonhoito ja kauneudenhoito, hoitolat ja salit edustettuna, hierontaa ja hoitoja, vaatteet, korut ja kellot, ruokaan ja sisäiseen hyvinvointiin liittyvät osastot. Tuntui, että messualue oli paljon isompi, mutta siellä oli vain niin kovasti paljon kiinnostavaa nähtävää. 

Osallistuin pieneen kilpailuun ja voitin suukon. Harmi etten oikeaa.

Hyvä tietää, että heijastinpipoja on muillakin kuin Tähtimerkillä, esimerkiksi Scalalla.

Forsmanilla viihdyin hetkisen enkä tiennytkään, että heillä on myös näitä mehuja, joita olen nähnyt kaupassa vain kaksi erilaista, vaikka niitä onkin kuusi erilaista. Näiden teejuomapullojen kohdalla mietin joltisenkin aikaa ja päätin palata, jollei lähde pois mielestä. Ei lähtenyt, joten palasin hakemaan. Ajattelin opetella juomaan teetä. En osaa juoda teetä, koska vettä mukista/lasista. Jospa se onnistuisi pullosta.

Seuraava hankinta sos-seerumin jälkeen. Madaralla piti tottakai käydä kuikuilemassa.

That's propably true.

Annoin itselleni luvan maistella kaikenlaisia, mitä oli kojuilla tarjolla, koska mitä järkeä olisi ollut messuilla, jos ei olisi saanut maistella kaikenlaista herkkua. Siellä oli sellaisiakin tuotteita, joista ei ollut koskaan ennen kuullutkaan. 

Vaikka olinkin yksin liikkeelle, koska en saanut ketään kaveria lähtemään mukaan, niin viihdyin siellä messuilla silti varmaan neljästä viiteen tuntia. Oli niin paljon nähtävää. Jos olisi ollut 500-1000 euroa, niin varmasti olisi tarttunut vaikka mitä matkaan mukaan.

Leaderilla ja Foodinilla oli selkeästi isoimmat kojut. Foodinilla alkoi hiukoa vatsaa ja ostin tosi mukavan hintaisen pienen lingonberry-smoothiebowlin. Pienestä koostaan huolimatta siinä oli paljon sisältöä ja se riitti oikeasti lounaaksi sille päivälle kaikkien maisteluiden jälkeen. Join myös pakurikahvia, joka oli kyllä niin hyvää!

Oikeastaan halusin vain tuon ihanan kangaskassin Foodinilta, joten ostin mct-öljyn, kun kookosöljy on jo jonkin aikaa ollut loppu. Saa nähdä, tehoaako. Tänä aamuna ei tehnyt mieli kahvia, vaan teetä. Tea it is!

Illalla Linnanmäkeen katsomaan Valokarnevaalia ja ilotulitusta. En ole nähnyt ilotulitusta varmaan kolmeen vuoteen. Nähnyt vain etäältä heijastuvan vastapäisen asunnon ikkunasta.