Nyt kun tuntuu, että kuukautiset ovat ihan nurkan takana, niin tekee koko ajan mieli vain tankata, tankata ja tankata, kun keho tarvitsee energiaa. Sekä syödä suklaata kipuiluun. Kävin Lidlissä hakemassa pari juttua ja nappasin pienen Fazerin sinisen pötkön kassan luota mukaan ja voi että kuinka se suli suussa. Tuntui, ettei jaksaisi millään väsyneenä, pökkyräisenä ja vähän huonovointisena saleilla, niin jätin salittelut sikseen ja kävin vain saunassa rauhaksiin ja peseytymässä. Sen jälkeen oli jo jonkin verran parempi olo ja parempi olo tuli myös syötyäni pari viimeistä suklaapalaa, jotka jätin tarkoituksella saunan jälkeiseksi nautinnoksi.
Mietin aiemmin, että mitä tekisi niinä päivinä, mikä piristäisi, kun ei vain jaksaisi yhtään mitään. Nukkuisi mieluummin kuin olisi hereillä. Sitten keksin mennä Stockmannin jouluosastoa kuikuilemaan, kun oli niin hyvin aikaa, vaikkei pitänytkään mennä vielä kahteen viikkoon. Mikäpä sitä ikkunashoppailua estää. Eikä ollut niin hirveästi ihmisiäkään siellä kuin vaikka marras-joulukuun vaihteessa, jolloin se alkaa olla jostain kumman syystä vähän täydempänä. Olihan siellä vaikka mitä ihanaa, kiehtovaa ja ihmeellistä. Melkein kaikki valloittavat kauniit koristeet olivat sellaisia, mitä ei ollut ennen nähnyt. Tuntui, että oli enemmän taiteellisuutta, variaatioita ja koristeellisia kuvioita kuin ennen ja leikkisyyttäkin oli lisätty ripaus mukaan. Annan kuvien laulaa ja kertoa.
Käykää itse katselemassa, suosittelen.
Tätä ihanaa söpöläistä eläinasetelmapatsasta hamusin viime vuonnakin - jospa hankin sen tänä vuonna. Kaunista ballerinaa mietin myös viime vuonna. Eikä näissä sinäänsä ole mitään jouluista, niin nämä kävisivät koko talven.
Oi olipa ihana elämys tuo Stockmannin jouluosasto, vaikkei olekaan vielä jouluista tunnelmaa. Muutaman kerran kyllä hyräillyt jotain joululaulua, kuten Joulumaata. Näin monia ihania juttuja, joita ajattelin lahjaksi tärkeille ihmisille ja mietin myös sille yhdelle joululahjaa, vaikkei saisikaan ajatella. Toisaalta mikä estää ajattelun, koska on hänkin edelleen tärkeä minulle. Voisi Fazerin joulukalenterin ostaa tänä vuonna vaikka kovasti tekisikin mieli Lindtin kalenteria. Lindtillä on aivan ihania suussasulavia suklaita. Harmi, etten päässyt tänä vuonna jäätelö- ja suklaafestivaaleille - vai millä nimellä olivatkaan.
Kävin S-Herkussakin katsastamassa, kun takeaway - koju oli harmikseni muuttunut FishMarketiksi. Piti vain nopeasti yksi suklaapatukka ostaa, mutta TakeAwayta ei ollut enää, niin piti mennä alas ruokaosastolle.
Vaikken uuden Herkun muutoksesta ensin pitänytkään, niin onneksi tavarat eivät ole niin hömelöillä paikoilla kuin ennen, kun muutosta alettiin tehdä. Siellä on positiivisiakin muutoksia mm. valmiiden ruokien kohdille on tullut tuorepuuroja sun muita kivoja "hifistelyjuttuja" ja valikoima tuntuu suurentuneen. Silloin siinä katsellessani kaikkia ihania juttuja mietin juuri sitä, että voisipa olla niin rikas, ettei tarvitsisi ajatella sitä rahan menoa.
Joskus laukkuosastollakin huvittelen tällä ajatuksella, kun en varsinaisesti ole mikään laukkuihminen, mutta voi että kun siellä oli esimerkiksi tosi ihana matkalaukku. Ja voisi alkaa matkustella paaljon enemmän tähän kolmeen maahan verrattuna, jotka olen viimeisen 26 vuoden aikana kokenut - ja yhdessäkin niistä maista vain kuusi tuntia.
Rikkauden lisäksi kolme supervoimaani olisi ihmeparantamisen voima, teleportaation voima, että voisin ottaa myös ystäviä mukaan kaikkialle, sekä kyky matkustaa ajassa taaksepäin.
Olen tällainen haaveilija.
Jos tykkää, niin voi kuikuilla myös muita vanhoja postauksia,
joita olen Stockmannin jouluosastoista tehnyt:
(Kankurin tupa Pohjois-Esplanadilla on myös ihana. Joulupuoti alakerrassa toimii ympäri vuoden)
P.S. Päiviä piristämään ajattelin myös, jos alkaisi tekemään kiitollisuuspäiväkirjaa.
Ihanaa viikon jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti