sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Aurinkoa, flunssaa ja vähän herkuttelua



Palasin viime sunnuntaina Rediin, kun halusin nauttia donitsin ennen lähtöä Keravalle tapaamaan ystävää ja katsomassa, miltä Boppis-sisustus-tavarakauppa näyttäisi sisältä, kun sen lauantaina huomasi vasta sulkemisaikaan. Olihan siellä paljon kaikenlaista kivaa, joita tekisi mieli hankkia suurempaan asuntoon ja tuota taulua voisin harkita tähänkin asuntoon. Ostin tuoksukynttilöitä ja kortteja, muutaman joulukortinkin. Jospa tänä vuonna vaikka lähettäisi tai veisi jollekulle. Ja voi Arnoldsin valkosuklaa original - donitsi om nom nom. Minulla ja elinikäisellä ystävälläni on ollut sattumalta samana suosikkina tämä donitsi, eikä sille voi mitään, että se maistuu edelleen taivaalliselta. Hyvällä omallatunnolla kun syö yhden herkun silloin tällöin ei tarvitse huolehtia finneistä tai lisäkiloista.



Maisemia Keravalla. Viivähdin ystävän luona kylässä parisen tuntia ja höpisimme niitä näitä. Hän teki muumilettuja, jotka olivat aika herkkua. Tuli kyllä äpösteltyä sinä päivänä. Nätti aurinkoinen päivä, kelpasi hymyillä. 


Aurinkoisia päiviä muutenkin riittänyt ja pari hyvin tuulista, vähän sadetta. Tullut myös maistettua toista erikoispizzaa, pinaattipohjaista, joka oli myös ihan hyvää. Kannattaa maistaa molempia, pinaattipohjaista ja punajuuripohjaista, ainakin tulee koettua.




Minkä sitä Vallilan kauneudelle voi. Yksi niistä Helsingin kaupunginosista, joissa voisin kuvitella asustavani. Olen jälleen katsellut asuntoja Helsingistä unelmoiden. Aina mietin sisustuskaupoissakin, että tietyt tavarat voisivat sopia siihen isompaan hienompaan asuntoon tulevaisuudessa. Tähän asuntoon ei mahdu enää mitään enempää paitsi ehkä pari taulua. Järjestystä voi aina muuttaa.


Kaunis roikkuva pilviverho Pitkänsillan kohdalla käveltyäni salilta kotio. 


Sörnäisissä huomaa, miten aurinko nousee joka päivä yhä vain myöhemmin ja myöhemmin. Niinä päivinä, kun sen näkee niin se on kaunis ja kertoo aamusta. Rakennukset käynnissä, kun rakennetaan yhtä Helsingin korkeimmista rakennuksista Kalasatamaan.

Torstaina oli vähän väsynyt aamu:


Miksi piti herätä

puolitoista tuntia ennen kellon soittoa 
Ihan liian aikaisin
Väsytti, haukotutti
Yritti kaikin voimin etsiä uudestaan unta




Mikään tyyny ei sopinut
Olivat muuttuneet liian koviksi
Päässä alkoi kivistää
Mahassa vyöryä paha tunne
Keholla oli nälkä




Keitin kahvin ja valmistin aamiaisen
Otin panadolia särkyyn
Laitoin valot päälle
Ja suoritin aamutoimet
Pakkasin laukun, lähdin kohti töitä




Paha olo väistyi 
Ulos astuessa taivas oli kirkas 
Kadut täyttymässä ihmisistä 
Kuu vähenemässä valkoisena
Kerrostalojen välissä
Aurinko hymyili kirkkaasti 
korkean rakennuksen vieressä 




Taivas on vaaleansininen
Olo on hyvä 
yö väistynyt edestä 
Päivä vasta alkamassa


Nälkä yllättää uudestaan matkalla

Keho vaatii täyttymistä
Ettei mihinkään sattuisi
Tuntisi olonsa kodiksi


Yhtenä päivänä teki mieli banaanilettuja, joten tein banaanilettuja. Pitkästä aikaa.


Yhtenä päivänä työmatkalla löysin tämän ihanan ison hevoskastanjan, joka oli lähes sydämenmuotoinen. Kerroinhan kerääväni sydämenmuotoisia asioita tai ainakin huomaavani niitä.


Perjantaina töissä tuli viluisa tunne ja se vain jatkui ja jatkui pari tuntia. Tunsin myös kuumeen ennakkotuntemuksia eli kosketusarkuutta iholla. Päätin kokeilla lämmön ennen töiden jatkamista tauon jälkeen ja kappas, sehän näytti 37,8 astetta. Niinpä lähdin kotiin potemaan. Ensin ajattelin, että kun kylmetti niin kovasti, niin halusin saunaan, mutta olin kuullut, ettei kuumeisena kannata saunaan mennä, joten otin selvää miksei: Miksi flunssaisena ei pitäisi mennä saunaan?

Kotimatka oli ihan kamala, tosi outo olo, koska viime kuumeesta on niin monta vuotta aikaa. Lähes itketti koko ajan ja yhtäkkiä alkoi kuumottaa kaikkialta. Jopa jalat alkoivat hohkata kuumuutta. Kotona sitten koitin uudelleen kuumeen, joka oli ponkaissut 38,7:ään, otin panadolin appelsiinimehun kera ja painuin nukkumaan. Nukuin pari tuntia ja loppupäivän vain nesteytin itseäni ja yritin syödä jotain, muttei nälättänyt, joten makasin vain katsellen sarjaa ja tunsin itseni lahnaksi. Menin uudestaan kymmeneltä nukkumaan ja muutaman heräilyn kanssa nukuin kymmenen tuntia.

Lauantai-aamuna kokeillessani lämmön kuume oli edelleen sama, 38.7. Otin panadolin nesteen kera ja koska oli iskenyt yöllä nälkä ja olin syönyt ainoan banaanin, jonka piti tulla aamusmoothien joukkoon, niin tein kaurapuuron veteen. Vietin aikaa sarjaa katsellen ja nesteyttäen. Seuraavan 2-3 tunnin aikana kuume tippui 35.8:aan, mikä on normaali aamulämpö. Koskaan ei kyllä ole kuume huininut lähellä 39:ää, joten mietin, että mitähän pöpöä vastaan se kävi.

Immuniteetti on tosi montaa pöpöä vastaan, kun on periaatteessa koko ajan pöpöjen ympäröimänä, mutta kun jokin asia esimerkiksi kylmyys liian pitkän aikaa pääsee yllättämään, niin jokin niistä pöpöistä pääsikin iskemään ja sitten tuli kuume aseeksi vastaan. Mitähän sitä sanottiin, ettei kuume nouse kuin vasta viimeisenä aseena jotakin pöpöä vastaan. Kun pöpöt pitää häätää nostamalla lämpötilaa. No onneksi jo seuraavana päivänä olo normalisoitui ja pääsin käymään keskipäivällä kaupassakin.


Tänään päätin nauttia salin ja saunan <3 jälkeen Arnoldin donitsin kotiin kaapattuna päivällisen jälkeen ikään kuin viimeisenä herkkuna ennen kuukauden taukoa. Saa nähdä, mitä herkkuja sen jälkeen tekee mieli. Olen siis kuullut tästä tikis-superhaasteesta, josta pitää kyllä maksaa, mutta ajattelin laittaa itseni sellaiselle haasteelle ilman asian virallistamista. Siinä on tarkoituksena jättää koko kuukaudeksi eli koko lokakuuksi kaikki limsat, mehut, sipsit, pizzat, hampparit, karkit, suklaat, alkoholi sun muut ylimääräiset herkut ja syödä mahdollisimman terveellisesti, monipuolisesti, tavallista kotitekoista puhdasta ruokaa treenaten samalla unohtamatta hyvää unta. 

Olen monta kertaa yrittänyt pitää makeataukoa ja muuta sellaista siinä onnistumatta muutamaa päivää pidempään, mutta nyt laitan itseni todelliselle koetukselle, koska olen huomannut, että vehnä ja ruis tekevät todellista hallaa suoliston puolella. Viime yönäkin heräilin vähän väliä siihen, että suolessa kiersi ilma, eikä se tuntunut ollenkaan mukavalta. Sokeri on myös paheeni, mutta siinä vehnäisessä muodossa yleensä eli pullina ja donitseina. Sekä toisinaan suklaa. Karkista en niinkään välitä, suolaa ei koskaan tee mieli, joten sipsejä ei tarvitse vältellä, kun ei niitä muutenkaan ajattele, mutta aikamoinen pizzan ystävä olen kyllä, vaikka niissä aina onkin sitä vehnää. Alkoholia muutenkin juon hyvin harvoin ja silloinkin vain yhden annoksen jos sitäkään. Koitan ensin viikon ajan tätä herkutonta ja tunnustelen, voisiko se jatkua siitä. Voisi vaikka joka päivä kirjoittaa ylös tuntemuksia, mielitekoja ja vireystiloja. Ja vaikka asettaa jonkin palkinnon loppuun. Iso palkinto olisi ainakin koko kehon hyvinvointi ja ihon puhdistuminen vihdoin ja viimein. Se ainakin saisi pysymään sillä tiellä.


Sunnuntait ovat juuri niin kuin kappaleet Spotifyn rauhoittumislistalta, mietin tänään kirjastossa selatessani kaikessa rauhassa lehteä. Koko päivän voi touhuta kaikenlaista tai vain rauhoittua ja rentoutua itsensä tai/ja läheistensä kanssa.

Jokin aika sitten mietin, kun näen aina, mitä olen kirjoittanut tiettynä päivänä vuosia sitten, että laittaisin tänne niitä kivoja juttuja, joista on joskus ilahtunut. En tiedä, ilahduttaako se ketään muuta, toivottavasti, mutta kirjoitan tätä blogia myös itseäni varten.

On hauska nähdä joskus joku tuntematon ohimennen ja huomata hänestä, että saattaisi pitää ja tulla toimeen hänen kanssaan jonkin erityispiirteen takia, jonka sattumalta näki sinä ohimenevänä hetkenä. Kuten tänään näin vanhemman naishenkilön juttelevan ja kättelevän jotakuta ikkunan läpi.
- 20.9.2012

Ei pitäisi mennä Stockmannin Herkkuun latten nautiskelun jälkeen: tekee mieli ostaa lahjoja rakkaimmille <3
- 23.9.2016 

Tänään ei ole salipäivä. Menen ystävän kanssa kahville. Kotona pari tuikkua ja syön. Menen aikaisin nukkumaan <3
- 6.9.2017



Ihana suihkunjälkeinen olo teekupin ja ruisleipien kanssa sohvan nurkassa Rakkauden resepti-leffan ja kynttilöiden seurana :)

- 10.9.2012

Suunnittelupäivä, auringonpaiste, Pelastusarmeijan kirppari ja Smileysissa quesadillaa med latte. Kuinka voisi olla hymyilemättä! :) Hymyillä voi vain enemmän, kunhan mitään pahaa ei tapahdu.
- 13.9.2012

Hyvin tämäkin päivä alkoi (no aurinko paistaa) silmät sikkarassa ja herätyskelln jälkeen peitto kutsuisi enemmän kuin kahvipannu. Puin, tein eväät ja lähdin, enkä myöhästynyt töistä. Mutta ne eväät jäi lipaston päälle! Onneksi työpaikalla voi lipittää kahvia ja ehdin laittamaan bannaanin oikeaan pussiin.
- 21.8.2013



Töissä tuli rumsteerattua ja siivottua, niin tietystihän kotona piti jatkaa samalla meiningillä. Ruokakin kääntyi siinä samassa, kun tiskasin ja kuurasin vessan lattian ja imuroin. Alakerran naapurit olivat tietenkin onnessaan, kun huonekaluja raahataan. On niissä kaikissa sentään pehmusteet alla.

- 21.9.2017



Taistelu sadepäivää vastaan:

1) nauti iso maitokahvi
2) laita hyväntuulista musiikkia soimaan esim. Mikan Lollipop tai Emilia Torrinin Jungle drum
3) avaa verhot ja sytytä kaikki kirkkaat valot
4) pukeudu värikkäisiin vaatteisiin (tee peikkokampaus)
5) herkuttele raikkailla hedelmillä tai jollain, mikä sisältää kanelia
6) raahaa itsesi ihmisten ilmoille, äläkä unohda hymyä kotiin
7) toivo että joku ihana ihminen tulee vastaa, jonka kanssa voit jakaa hyvän tuulesi :)
- 23.9.2012



Tänään olisin voinu jäädä Ruohonjuureen melkeinpä asumaan. Sen harmoninen tunnelma ja kaikenlaisten tuotteiden tarkkaavainen ihastelu ja nuuskiminen sai hetkeksi unohtamaan päänsäryn, joka koitui huonosta yöunesta, bussissa jonkun kengänpohjassa haisseesta koirankakkelista ja siitä, kun joku humalikko tuli taakse hengittelemään niskaan. Nyt kotiin syömään, ibuxin rapid ja unille. Myöhemmin kokeilen Raw Cocoa Smoothieta :)

- 23.9.2013



Mikä syysilloissa oikein kiehtoo? Tuskin märät kengät lätäköissä hyppimisestä. Ehkä se on sitä, kun näkee pitkästä aikaa tähdet. Yö lähestyy ja kietoo tummaan vaippaansa, ilmassa tuoksuu samaa aikaa värikäs ruska ja jännitys pimeästä. Kuin suolaisenmakeat kyyneleet.

- 22.8.2012



Olin lenkillä hienon uuden heijastinliivini kanssa. Tuintui, että kaikilta vastaantulijoilta puuttui se pimeän tärkein vaate eli heijastimet. Kaikkialla kulki vain mustaa porukkaa. Mie tykkään valoista. Näkyy kauemmas. Mietin, löytyisikö jostain ihan valaisevakin asuste. Heijastimet ovat pimeän siistein ja tärkein asuste! Protect your life <3

- 28.9.2017



Endorfiinihumala! Sunshine that makes smiley faces :) Nature that is always more and more beautiful <3 Photographing which makes me happy :) <3


What a beautiful day! Aurinko paistaa ja lehdet ovat punaisia, keltaisia ja vihreitä. :) Kävellen töistä keskustaan ja vähän väliä pitää pysähtyä kuvaamaan syksyn kauneutta <3 
- 30.9.2013


Tämän viikon mietelause

Hyvää yötä ja ihanaa tulevaa viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuulumisia kolmelta viikolta ja Katajanokan arkkitehtuuria

Töihin paluu flunssaviikon jälkeen oli hieman väsynyt. Tuntuu, ettei vieläkään ole oikein voimat palautuneet, vaikka siitä on jo kolme viikk...