Syksyn uutuuksia

Pilvistä ja aurinkoista. Olen nyt käynyt lenkillä pari päivää lenkkiä ja pari päivää lepoa. Töölönlahden ympäri. Harmittaa, etten asu metsän vieressä. Olisi huikeaa kokeilla polkujuoksua. Missä on sellainen metsä, jossa sitä voisi tehdä? Eihän se ole kun lähtee betoniviidakosta vain linjakkaalla jonnekin kauemmas, jossa tulee metsä vastaan.

Ylitin itseni ja menin toisenkin kerran Töölönlahden ympäri peräjälkeen ja se tuntui tosi miellyttävältä ja kevyeltä. Toisen kerran, kun tein niin ja oli ystävä mukana, niin ei tuntunut sujuvan, vaan jo ekan kierroksen jälkeen piti istahtaa puiston penkille. Tosin ystävän kanssa kun kävelee, niin jalka ei mene niin nopeasti toisen eteen kuin yksin ja musiikin kanssa. Ei se mitään. Olisi siinä voinut olla muitakin asioita taustalla, mutten alkanut mieltäni vaivaamaan. Toisina päivinä lenkki voi tuntua kevyeltä ja toisena taas ei niin kevyeltä. Ihailen kyllä niitä, jotka juoksevat sen Töölönlahden neljä kertaa ympäri, kun tulevat neljä kertaa vastaan. Se voisi olla joskus itselläkin tavoitteena riippuen toki kauanko täällä vielä asun.

Ystävän kanssa Roasbergissa purkamassa murheita ja kuuntelemassa. Latte ja muffinsikin saivat auttaa asioiden selvittelyssä. Vaikka asioihin ei olisi vastauksia toisella, niin joskus riittää vain se, että saa jutella jollekulle. Jos ei ole juttelukumppania, niin lähtee juoksemaan tai hölkkälenkille, koska härkänen kutistuu kärpäseksi tällä menetelmällä. Jos ei, niin ystäville voi aina soittaa.

Työaamuja. Aikaisia tällä viikolla ja myöhäisiä ensi viikolla.

Kun on finni kasvoissa näkyvillä ja tietää, ettei sitä voi peittää, niin ei kannata yrittääkään, vaan meikkaa muita piirteitä enemmän esille - vähän luomiväriä ja sipaisu punaa huuliin. Loppujen lopuksi jotkut epäpuhtaudet naamalla on itseä eniten häiritseviä.

Tärkeintä on tapa, jolla kantaa itsensä.

Kukkia, joita toivoisin jonkun tuovan minulle kotiin, kun en itse raaski ostaa. Uu la laa! Olen pitkään haikaillut tämän sarjan perään, jota kukaan ei tunnu muistavan. Ei ole videovuokraamoissa, netflixissä eikä viaplayssa. Voi onnekasta, kun ystävä bongasi tämän huuto.net:stä ja miehän menin ja ostin. Jo saman viikon aikana sain tämän noutaa postista. Vihdoin saan nähdä tämän ihanan englantilaisittain puhutun sarjan uudelleen ♡ Korvakarkkia ja hauskuutta samassa paketissa.

Eilen olimme koko työporukan kanssa kehittämispäivää viettämässä jossain muualla kuin omalla työpaikalla, läntisemmässä Helsingissä keskellä luontoa. Kävimme läpi tärkeitä asioita ja pohdimme uutta. Kävimme syömässä todella maittavaa ruokaa: kalaa, perunoita, salaattia ja tosi pitkästä aikaa lasagnea, koska se oli gluteenitonta(!).

Joimme moneen otteeseen kahvia ( no ekan nappasin ärrältä, kun hyppäsin ratikkaan. Se oli ihanaa, lähteä kotona ekana ratikalla eikä odotella bussia pysäkillä ja toivoa, ettei kuski aja ohi. Jälkiruoaksi oli ihanaa kaneli-omenalla täytettyä lettua, hedelmämoussea ja kermavaahtoa. Siinä join kolmannen kahvin puoliksi, mutta jätin kesken, kun kauramaito ei ollut sitä kahville tarkoitettua ja olemukseltaan käyttäytyi kuin soijamaito kahvissa. Me not like.

Syötiin paperitöiden jälkeen vielä muffinsit ja jätin neljännen kahvin juomatta ja otin sen sijaan teetä,  mikä oli ihan hyvä valinta, kun oli metsässä hyppelyä sen jälkeen. Oli kyllä oikein mukava ja kehittävä päivä. Muuten vähän väsytti, kun olen nyt varmaan pari viikkoa nukkunut huonosti ja herännyt öisin. Tänään heräsin tekstiviestiin vähän vaille kahdeksan. Ei sitten nukuttanut sen jälkeen, vaikken muista, milloin viimeksi vapaapäivänä olisin nukkunut edes kahdeksaan.

Sain vielä onnekkaana kyydin lähemmäs keskustaa ja matkustin ratikalla silmät sikkarassa asuinseudulleni. Hain postista Ellokselta tulleen paketin. Syysmallisto, mm. kahdet housut joista toiset on juoksuhousut. Pari syysneuletta, pitkähihainen vaarinpaita, ihana takkihuppari, päälineule ja pehmoiset olohousut. Enempää vaatteita ei tänä vuonna tarvitsekaan hankkia, jollei talvihousut ole kadonnut tai koit syöneet talvitakkeja.

Ystäväni oli aiemmin jutellut minulle tästä Dolce gusto piccolosta, joka oli eiliseen asti minulla korvan takana ja eilen oli viimeinen tarjouspäivä Verkkokaupassa. Hän tiesi, että olen antanut kahvinkeittimeni pois ja tykkään käydä kahviloissa ja oli välillä harmissaan rahasta, joka minulla kuluu kahviloihin.

Päätin sitten, että minäpä ostan masiinan, koska vaikka tämä näyttää ja vaikuttaa kalliilta, niin käyttöönsä verrattuna tämä on hyvin halpa. Tilasin samalla kuutta erilaista kahvijuomaa sekä Nesquikin kaakaota. Instagramin puolella voin esitellä jokaisen.

Nyt minulla on ikioma kotikahvila vaikkakin miniversio aiheesta.

Odotin eilen vastausta kahdelta ihmiseltä ja yksi viimein kertoi, ettei pääse tulemaan, että menisi liian myöhäiseksi. Siinä odotellessa päätin meikata ja kokeilla uutta ihanaa neuletta. Olin aika hurjan näköinen omasta mielestäni, kun en yleensä laita ripsiväriä enempää ja piilotan finnit, jos punoittelevat.

Olin kuitenkin laittautunut ja valmis johonkin lähtemään, niin menin sitten hakemaan Verkkokaupan 24h-kaupasta uuden kahviokseni ja kahvipakkaukset. Piti odotella hetken, kun muitakin oli päättänyt tulla samaan paikkaan samaan aikaan, mutta sainpa kahvikoneeni aamuksi.

Kaupungilla liikkui opiskelijoita porukoissaan ja hetken olo tuntui hyvin yksinäiseltä ja ulkopuoliselta, mutta takaisin kotiin päästyä ei ollut enää sellaista oloa.

Tänään aloitin blogia, mutta tiesin ystäväni istuvan kahvilassa. Sanoin että kirjoitan blogin ensin loppuun, mutta ystävän näkeminen voitti, koska en ole varma, milloin viimeksi olemme nähneet. Liian kauan sitten, vaikka on ihanaa, ettei aikaväli ja näkemättömyys vaikuta väleihimme mitenkään. Kirjoittelemme kuitenkin silloin tällöin.

Siksi tämä blogipostaus on ollut viimeiset kuusi tuntia kesken, kun on joka välissä yrittänyt jatkaa, muttei ole ollut mahdollista ja sitten tuli uusia kuviakin.

Menimme toiseen kahvilaan kuin missä hän oli hetken opiskellut, Robert's Coffee Jugendiin, jonka sisällä erehdyin yhä sanomaan sitä kerran Aschaniksi. Mietin ensin ottavani karjalanpiirakan ja viheramoothien, mutta sitten näin ihanan muffinsin vitriinissä ja se oli herkullinen, vaikka tänään pitikin alkaa herkuttomuus. Mutta jos ystävää näkee pitkästä aikaa,  on vähän nälkä ja olemme kahvilassa, niin minkäs teet. Olisi kyllä pitänyt ottaa se smoothie karjalanpiirakan sijaan. Se ei ollut yhtä hyvää kuin miltä näytti.

Höpisimme niitä näitä ja kävimme parissa putiikissa katsomassa juhlatamineita hänelle. Menimme Amos rexin vierestäkin ja tuli todettua, ettei ole pitkään aikaan keskustassa tullut käveltyä, kun ei ollut sitä huomannut. Siinä oli aika pitkään rakennustyömaa-aidat ympärillä.

Kävin pitkästä aikaa myös Sokoksella, kun kävimme sieltäkin kuikuamassa juhlavaatteita. Huomasin asusteosaston, jossa kävin kokeilemassa pipoja ja ihastuin todella paljon vaaleanpunaiseen tähtipipoon, joka oli ihan täydellinen! Kaunis väri, kuvio, pehmeä materiaali, juuri sopivan löysä ja sopi hienosti. 5/5 pistettä!

Kävimme Mikonkadun Da Vincissä syömässä pizzat ja olen vieläkin ruokalevolla, vaikka siitä on jo melkein pari tuntia kulunut. Eipä tarvitse kovin kummoista enempää syödä tänään.

Syöminkien jälkeen saatoin ystävän hotellille ja jatkoin bulevardia pitkin summanmutikassa mihin suuntaan teki mieli. Siellä suunnalla on kyllä kauniita taloja ja Bulevardi on yksi Helsingin kauneimmista kaduista.

Nyt olen kotona ruokalevolla ja voisi hetken päikkäröidä. Toivottavasti ilta tuo jotain kivaa tullessaan. Tai sitten lähden lenkille.

Mukavaa lauantaita!