Heti viime postauksen jälkeen oli saunomusaika, kuten meillä sanotaan. Saunan jälkeen nautimme jouluruoasta (emme syö lounasta ja päivällistä erikseen), katselimme elokuvaa ja illemmalla vaihdoimme lahjoja. Äiti taas ylitti itsensä, mutten ala tässä kertomaan, mitä sain. Olen tyytyväinen kaikkiin saamiini lahjoihin, vaikken ymmärräkään, miksi veljeni mielestä minusta tulisi hyvä taikuri. Hän antoi tähän tarkoitukseen taikuriksi tulemisen harjoitteluavaimen.
Kuvassa on leipä, jonka päällä on margariinia, juustoa, kanamunaa, suolakurkkua ja sinappia. Vai mahdoinkohan tuohonkin leipään laittaa maksamakkaraa, joka on ainoa osa siasta, jota voin syödä, mutten hanki sitä itse kotiin. En siis syö kinkkua jouluisin. Olen ollut pienenä nirso syömään mitään muuta kuin maksalaatikkoa ja perunalaatikkoa. Tällä kertaa vähän enemmän, mutta lanttulaatikko, joka varmasti jakaa mielipiteitä, ei vain uppoa, ei lapsena, ei nyt eikä varmaan ikinä. Onneksi ei tarvitse pitää kaikesta ruoasta tai edes kokeilla kaikkea, jos ei halua (vaikka tykkäänkin kokeilla uusia makuja ottaakseni selvää, ovatko minkälaisia).
Joulupäivänä veimme veljen kotiinsa ja menimme äidin kanssa katselemaan Maija Poppasen paluu - nimistä elokuvaa, joka tuli juuri sinä iltana ensi-iltaan. Ihan mukava pätkä, vaikken ollutkaan ensimmäistä nähnyt, enkä aavistellut, että se olisi niin musikaalimainen, mitä oli. En ihan heti katsoisi uudestaan, mutta ehkä joskus. Tulipa koettua Turunkin Scape-sali, vaikken huomannut siinä äänessä paljonkaan eroa. Ihan liian kovalla se oli kuten aina leffateattereissa.
Leffaelämyksen jälkeen menimme kuvaamaan Turun tuomiokirkkoa, joka oli aikomuksena jo ennen kuin menimme teatteriin tai oikeastaan jo ennen kuin tulin Turkuun. Ihmisiä sattumalta oli kuvassa, kun siihen aikaan illalla alkoi juuri sopivasti jokin ohjelma siellä kirkossa. Jouluaattona oli asteita viisitoista pakkasen puolella ja kirkon kohdalla laskenut aika paljon ylemmäs, muttei siltikään mitenkään lämmin ilma. Se huvituttikin, että miten yhden päivän aikana lämpötila voi vaihdella aamusta iltaan viidellätoista asteella, muttei se varmaan tavatonta ole.
Tapaninpäivänä ennen kuin isä haki luokseen minut (veli istuskeli jo etupenkillä), niin tällaisena auringonpalvojana piti päästä nauttimaan ihanasta ilmasta Littoisten rannalla, kun edeltävänä päivänä ei ehtinyt nauttimaan auringosta, vaikka joulukävelyllä äitini kanssa aattona olinkin (veli oli kippi).
Isän luona on pari kissaa, joita pitää aina tervehtiä. Tervehdin myös isäntäväestä toista. Pelasimme erijännää korttilautapeliä ja maistelin vähän alkoholia suklaan ja sipsien lisäksi. Isälle tullessa tuntui jo vähän heikohko olo, mutta illalla katsellessamme yhdessä joululeffaa pyysin kuumemittarin ja olihan se kuume noussut, olo heikonlainen ja nenä vuosi. Taisin napata veljeltä flunssan.
En yleensä nappaa flunssia, mutta olen sen asian joskus kertonutkin. Jotkut eivät usko teoriaani siitä, että makean puputtaminen ja alkoholin juominen alentaa immuniteettia. Ei se välttämättä sitä muilla ihmisillä tee, mutta minä, joka en juo lähes ollenkaan alkoholia, toimii näin. Eräs ystäväni on huomannut sen yhdestäkin oluesta, että minulla alkaa silmien väli kutista ja nenä vuotamaan.
Ja kun puputan sokeria, niin tietäähän se, että sokeri ruokkii bakteereja eli teoriana on, että kun puputtaa liikaa sokeria, niin immuniteettina toimiva seinämä kaikkia huonoja bakteereja ja viruksia vastaan laskee niin paljon, että se päästää jonkin iskemään. Näin kävi tässä joulun aikana.
Kestän kymmeniä tartuntoja ympärilläni jatkuvasti niitä sairastamatta, mutta tällä kertaa nauttiessani joulusta ja herkutellessani liikaa pääsi ilmeisesti jokin yleisesti jylläävä pöpö, joka myös veljelläni oli, iskemään minuunkin. Ei se sinällään haittaa paitsi sillä tavoin, että haluaisi päästä jo treenaamaan, muttei viitsi riskeerata terveyttään ja kehokin kertoo, että nyt pitää vain parantua rauhassa.
Olen aina kiitollinen hyvästä terveydestäni ja arvostan sitä suuresti, mutta joskus kun jokin pöpö iskee, niin sitten se iskee ja tuntuu terveenä olo taas monin kerroin paremmalta, kuten tämänkin jälkeen parannettua. En yritä sen suurempia poppaskonsteja kuin olla nyt syömättä sokereita, juoda vettä ja nauttia c-vitamiinia sekä normaalia terveellistä ruokaa. Ei kannata flunssassakaan paljon muuttaa elämäntyyliään, ettei keho järkyty yhtäkkisestä vaihtelusta. Suuret muutokset elämässä kannattaa tehdä hiljalleen totutellen, jollei sitten kaipaa ns. ravistelua tai herätystä.
Torstai-aamuna otin matkan takaisin kantamuksineni Onnibussilla ja nukuin bussissakin tämän flunssan ja huonosti nukutun yön takia. Kaupan kautta kotiin neljän ja puolen päivän poissaolon jälkeen ja ruoan jälkeen nukuin jonkin aikaa. Loppuilta meni jonkinlaisessa horroksessa äänikirjaa kuunnellen ja youtubea katsellen, kunnes laitoin yöpuulle.
Eilisen kulutin kokonaan kotosalla. Alunperin piti tehdä kaikenlaista, mutta päätin kuunnella kehoa ja pysytellä kotona. Se oli helpompaa kuin kuvittelin, vaikka kovin monena päivänä en ole onnistunut olla poistumatta asunnosta jonnekin paikkaan X. Kerran kävin jopa ruokamyrkytyksestä toipuessa hakemassa kaupasta jotain tyhjään vatsaan, kun ei kukaan ollut tuomassa. Tänään laskeskelin, että ruokatarpeita on kaapissa tarpeeksi aamua varten, joten katsoin sopivan ravintolan ja annoksen Woltin kautta ja tilasin sieltä kotiin viiden aikoihin alkuillasta (on se jo ilta, kun aurinko laskee neljältä). Tilasin Töölön nepalilaisesta ravintola Luklasta annoksen, jossa oli kanaa kastikkeessa, riisiä ja muita lisukkeita sekä naan-leipänen. Tilaus tuli nopeasti perille ja ruoka oli maukasta.
Nämä ovat eilispäivältä pari vuotta sitten täältä Helsingin Uunisaaresta otettuja kuvia. Oli aika kirpakka päivä, mutta aurinko valaisi pilvettömältä taivaalta ihanasti. En ole tänä vuonna käynytkään Uunisaaressa, vaikka se on muutaman kerran käynyt mielessä. Lähiaikoina pitää ehdottomasti käydä Uunisaaressa ja siinä vieressä Kaivopuistossakin. Sielläpäin ei ole nyt syksyn ja talven aikana tullut liikuttua. Ihania paikkoja molemmat. Joskus kun en vielä tiennyt, että tulen asumaan Helsingissä ja istuin ystäväni kanssa Cafe Ursulan terassilla katselin ihaillen siitä ohitse lenkkeileviä ihmisiä ja ajattelin, kuinka hienoa olisi joskus lenkkeillä siellä. Ihan vieressä ei voi asua, mutta jonkin matkan päässä kylläkin. Olen siitä viime kesänä kulkenut ainakin yhden kymmenen kilometrin kävellen tehdyistä päivälenkeistäni, jospa joku päivä hölkätenkin.
Tämä seuraava teksti on eiliseltä illalta, ihan ensimmäiseksi kirjoitettu, vaikka tulikin viimeiseksi:
Olen kuluttanut muutaman tunnin brightside-sivustolla imemässä tietoa
kaikenlaisesta terveysjutuista, kauneuteen ja kehon hyvinvointiin
liittyvistä jutuista (ehkä juuri sen takia, että joulun aikana ja sitä
ennen syödyt herkut (suklaa) on altistanut ihon hyvinvoinnin (mokoma
kukkii) ja myös laski sen verran immuniteettia, että nappasin veljeltä
flunssan. Sitten ollut siellä vain katselemassa inspiroivia asioita
maailmalta, sisustuksesta, eläimistä ja hassuja kuvia. Ja kuunnellut
samalla Netflixiä oikeastaan kuin katsonut sitä.
Tänään laitoin muutaman sivun kirjanmerkkeihin ja pistin jo tänään käytäntöön nämä asiat ihonhoidossa:
1) pese kätesi ennen kuin peset kasvosi, koska käsiesi lika tällöin kulkeutuu naamallesi pesun kautta
2) vaihda viikon välein tyynyliinasi (pitäisi ruksata kalenteriin "tyynyliinanvaihtopäivä")
3) syö vähemmän makeaa (tiesin sen, mutta se on se vaikein toteutettava; tämän vuoden viimeisessä postauksessa siitä enemmän)
4) vältä hieromasta naamaasi, vaan taputtele kuivaksi (hieron aina nopeasti kuivaksi)
5) yhdessä jutussa kerrottiin jopa, että kasvoja pitäisi kohdella kuin vauvaa eli välttää painamasta siihen liikaa painetta ja käyttää mieluummin vain sormia tuotteiden levittämiseen kuin koko käsiä. Huomaan aina käyttäväni koko käsiä, koska se tuntuu miellyttävämmältä
6) kun olet pyyhkinyt kasvosi misellivedellä, niin huuhtele misellivesi pois sillä se poistaa myös ihon normaaliöljyn (tästä en tiedä, mutta voihan sitä kokeilla ja kertoa, toimiiko) ennen kuin laitat kosteusvoiteen
7) juo enemmän vettä (aina ollut minulle vaikeaa, mutta siitä on muitakin hyötyjä kuin vain iholle)
Tässä vain muutama asia jo tiedettyjen asioiden lisäksi, kuten
- syö tarpeeksi hyödyllisiä rasvoja ja öljyjä
- käytä kasvoille tarkoitettua aurinkorasvaa aina tarpeen tullen
- käytä juuri omalle ihotyypillesi tarkoitettuja puhdistustuotteita
- vältä käyttämästä ihoa tukkivia tuotteita
- syö terveellisesti ja monipuolisesti...
8) vältä rasittamasta liikaa ihoa ja anna mielellekin lepoa ja rauhaa silloin tällöin. Stressi kun on suuri vaikuttaja siinä, millaiseksi tunnemme olomme kehossamme ja voi näkyä myös ulospäin ja tuntua fyysisesti sisällä esimerkiksi suolistossa, kykyyn suorittaa erilaisia toimintoja ja vaikuttaa verenpaineeseen.
Tässä kohtaa tulee kyllä mieleen se, että kehosi on temppeli - hoida sitä niin kuin se ansaitsee tulla hoidetuksi. Kun hoidat kehoasi sisältä ja ulkoa, niin tällöin hoidat myös itseäsi. Iho ja keho, joka pitää huolta ja suojaa sinua ansaitsee myös tulla hoidetuksi ja huolletuksi.
Tänään piti rumsteerata, mutten viitsi tähän aikaan enää häiritä naapureita.
Ihanaa lauantaita ja viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti