perjantai 14. joulukuuta 2018

Joulu on melkein täällä


Groceries. Osa muille lahjaksi. Osa ihan vain itselle. En kerro, mikä on mihinkin tarkoitukseen. Mutta tuo Aussie conditioner Pure locksin ostin itselleni. Aivan ihanan ihana tuote ja tuoksu. Oon ihan hullaantunut Aussie-hiustenhoitotuotteisiin, enkä tällä kertaa tiedä parempaa, joten pitäydyn näissä. Hiukset ovat pehmeät, sileät ja helposti kammattavat. Nyt kokeilen tätä Pure Locksia hoitoaineena, shampoona on Nourish treatment. Näiden jälkeen kokeilen kosteuttavaa. Kokeilemalla selviää, mikä on paras ja mikä siis jää käyttöön vai ovatko kaikki niin ihania ja hyviä, että käyttää niitä jatkossakin sekaisin.


Äidille (joka sanoi, ettei tarvitse lahjoja - miten muutenkaan) mietin, josko olisin Lushista hänelle hankkinut Bath bombin eli kylpypommin, koska hänellä on kylpyamme, jota hän toisinaan käyttää. Minäkin muistan, miten en normaalisti kyllä tykkäisi, että omassa asunnossa olisi kylpyamme, mutta lapsuudenkodissa oli ihanaa, että oli kylpyamme. Ja jos saisin hienon lukaalin, niin voisin haluta kylpyhuoneen, jossa on sekä suihku, että kylpyamme erikseen. Kylpyamme luksushetkiä, itsensä hemmottelua, varten. Tottakai siellä hienossa paikassa olisi myös sauna.




Yhtenä päivänä, kun minulla oli iltavuoro, niin en jaksanutkaan mennä salille, koska käyn siellä melkeinpä joka päivä, niin menin vain Espresso Houseen äpöstelemään ja tutkin täydellä vatsalla Herkun antia. Silloin, kun tutustuin ensimmäisiä kertoja Espresso Houseen, ajattelin, että heidän makeansa ovat liian makeita makuuni. Niin oli tämäkin. Vaikka olenkin jokseenkin perso makealle (siis liian), niin jotkut makeat menevät yli, varsinkin jos alkavat muodostaa ellotuksen tunnetta vatsassa, niin ihan selvä merkki siitä, ettei se sopinut koko keholle. Kermavaahto hieman kompensoi tämän tortun liikamakeutta, mutta kermavaahtoa ei ollut niin paljon, että olisi riittänyt jokaiseen suupalaan. Söin tortun loppuun, koska en osaa jättää (jäänne lapsuudesta kai) ruokaa kesken.

Yhtenä päivänä tällä viikolla tosin en mennyt salille treenaamaan, vaan menin vain saunaan. Välillä täytyy pitää tankkaus- ja lepopäiviä. Ei sitä muuten jaksa eikä kuulemma kehitykään.


Kävin Tigerissa ostamassa kaunista lahjapaperia ja lahjanarua. Pyörittelin rullaa tapani mukaan (pyörittelen jostain syystä kaikkia pötkön mallisia ja leikin olevani Leonardo-kilpikonna tai muu ninja) ja odottelin ratikkaa salin jälkeen. Siinä yksi herttainen mummo tuli juttelemaan, että odotti, että teen kohta jonkun tempun siinä sitä pyöritellessäni. Naurahdin, tokaisin "en toki" ja esittelin hänelle kaunista lahjapaperia ja narua. Ihana hetki, vaikka se kesti vain minuutin pari. Mummojen kanssa on aina niin helppo jutella jostain syystä.

Hankkinut muutaman lahjan. Tänä vuonna tuntuu olevan vähän hankalampaa. Tai ainakin yhdelle. Monille voisin hankkia montakin lahjaa, mutta yhdelle en osaa keksiä, mistä tykkäisi. Minulle on tärkeää, että lahjan saaja oikeasti tykkäisi lahjastaan, hän arvostaisi sitä tai/ja siitä olisi hyötyä.

Kuuntelin Juha Itkosen kirjan Ihmettä kaikki, kun olin aina halunnut Itkosta kuulla tai lukea ja tällä kirjalla oli ihan miellyttävä lukijakin, mutta harmitti, ettei Bookbeatissä hänen toisella kirjallaan, jonka olisin halunnut kuulla, ollut hyvää lukijaa, joten se jäi kesken. Jospa jatkan sitä joku päivä. Anna-Leena Härkösenkin muutaman kirjan sain kuunneltua ihan mukiinmenevän lukijan takia ja sitten kiinnostuin itse kirjailijasta ja kirjan tarinastakin. Kuuntelen tällä hetkellä uudestaan Eve Hietamiehen kolmen kirjan sarjaa (Yösyöttö, Tarhapäivä ja Hammaskeiju) osaksi hyvien kirjojen takia, mutta varsinkin hyvän lukijan takia. Kuuntelen häntä tosi mielelläni. 

Mietin myös joskus, miltä tarina näyttäisi luettuna. Tuo kirjasarja kuulostaa juurikin siltä, että se olisi tarkoitettukin kuunneltavaksi vain. Ja juuri sillä lukijalla. Ainoa asia, mikä minua ärsytti toisen kirjan kohdalla oli sana tarha. Alan ammattilaisena sana tarha, joka on vanhentunut sana jo yli kymmenen vuotta sitten, jollei jopa 20 vuotta sitten, ärsyttää. Ei tästä aiheesta sen enempää. Olen siitä outo, etten siedä joidenkin sanojen käyttöä, jos niitä käyttää väärin/äärässä yhteydessä. Enkä varmaan koskaan totu joihinkin lyhenteisiin, mitä Helsingissä käytetään. I'm weird like that. Jokaisella on omat outoutensa. 

Jos satut kuuntelemaan Bookbeatia ja haluat hyvää kuunneltavaa, niin tuota kirjasarjaa suosittelen suurella lämmöllä. Innostuin katsomaan Yösyötöstä tehdyn elokuvankin ja jouduin pikkuisen pettymään, koska henkilöt eivät tulleet esiin tavalla, jolla he tulivat kirjassa esiin ja naurahdin ihan leffan alussa sitä, että vuodenaika oli ihan väärä. Leffassa pintaraapaistiin kolmen henkilön persoonallisuutta, mutta siinä oli oikeasti pitänyt olla ainakin kahdeksan henkilöä. Mutta eihän leffaan saada aina sitä, mitä kirjassa seisoo, vaikkakin aika hyvin on onnistuttu esimerkiksi Harry Potterissa saamaan todella hyvin ja vielä paremmin esille kaikki, mitä kirjassakin. Yösyöttö-leffa olisi mielestäni myös voinut olla pidempi, se oli tosi nopeasti ohi ja olisin toivonut siltä enemmän. Kirja toisaalta on aina pidempi kuin leffa.



Kannattaa käydä kuikuamassa Aleksanterinkadulla olevan Christmas Garage pop up - liike, joka oli tällä kertaa olisikohan ollut My oh my - nimen alla toimiva. Siellä on kaikenlaista hienoa, kivaa.


I just love this hat! It's so cute and fluffy (and even makes me cute and fluffy !).
Originally this was a gift from friend I haven't seen for two years but I'm still grateful.
Talvi on vihdoin tullut. Ilma kylmenee. Pitää pukeutua lämpimästi, ettei pakkanen puraise.


Huomenna maistan tätä Pauligin Cafe Havanaa. Haluan maistaa niitä kaikkia ja löytää parhaimman, josta tulisi vakiokahvini. Ostin myös neilikoita. Kukkia itselleni pitkästä aikaa. Ihana olla kotona. Itseään pitää hemmotella, jos ei ole ketään hemmoteltavaa tai hemmottelemassa. Ja voisi sitä muutenkin hemmottautua, vaikka olisikin. Käydä vaikka kylpylässä, illastaa ja rentoutua.


10.12.12.
Ihanaa ku pääsee iltamyöhäsellä pakkasesta kotio ja kotona odottaa sellainen suloisen lämmin kehruupaija, joka ei osaa irroittaa tassujaan omistajasta ennen ku pitäisi taas töihin lähteä. Sellainen tää ukkoseni

14.12.12
Hihii, tuli saunassa käytyä ja sen jälkeen aktiivisuusnappi aktivoitui Mielen täyttää ihana mielikuva siitä, kuinka vetäisi henkselihaalasit jalkaan, toppatakin päälle, kypärän päähän, monot jalkaan, hanskat käteen ja ulkona kiinnittäisi monot lumilautaan. Laskettelulasit suojaamaan silmiä lumelta ja auringolta ja sitten antaisi vain mennä. Lumi pöllyäisi ja kimaltelisi. Tunnin parin laskemisen jälkeen fiilis olisi aivan mieletön ja voisi mennä hyvässä seurassa juomaan kaakaota takkatulen ääreen Melkein naurattaa ihanasti tämä mielikuva. Oon aina halunnut lasketella...

Jos saisin kääntää aikanappia taaksepäin, niin menisin lapsuuteeni ja opettelisin. Nyt tarvitsisi tosi paljon keskittymistä tai oikeastaan sitä, että osaa päästää irti ja menee intuition mukaan, koska jos keskittyy liikaa, niin ei saa käännettyä lautaa tarpeeksi nopeasti ennen kuin törmää edessä olevaan.

And I have been thinking my family, wondered how they are. Wondered also where is snow and sunshine. Maybe those'll come tomorrow. I hope too to this weekend that everything would be wonderful. I hope it every day.

Mut juu. Ihanaa viikonloppua! Yrittää keksiä tekemistä: käydä salilla, juoda kahvia, etsiä lahjoja. Käydä paikoissa, joissa ei ole ennen käynyt. Valokuvata. Lukea. Kuunnella juttelua. Nauttia siitä, ettei ole kiire minnekään, mutta toivoo, että olisi edes kerran pari johonkin kiire. Kiire jonkun luo. Toivoa, että onni potkaisee. Nauttia hetkestä.

Winter is so dark
Reindeers running
Stars are shining
Bringing light

Will this night be
Worth for sight
Will there be light

2 kommenttia:

Pääsiäisen jälkeinen lenssu

Sitä vain toivoisi, että aivoista tietokoneelle olisi sanelukone, varsinkin kun kaikki hienot ajatukset blogia varten tulevat suihkussa, mut...