Loman loppu

Eilen jo luulin, että huominen eli tämä päivä olisi maanantai. Ei kuitenkaan ollut, joten sai periaatteessa yhden ekstrapäivän lomaa. On se kyllä jännä, miten loman loppua kohden tuntuu, että aika vain yhtäkkiä nopenee ja päivät menevät hurjaa vauhtia, kunnes pitää taas mennä nukkumaan. En ole lomallani ehtinyt edes kuin kerran kirjastoon, vaikkei tässä ole ollutkaan muuta kuin aikaa. Poikkeuksena toki tämä päivä, jona olisin halunnut mennä kirjastoon, mutta lähikirjastoni on kiinni jonkin loppiaisen takia. Pitää käydä toinen päivä, sillä kirjastoon on nyt vuoden vaihtumisen ja uuden kuukauden tulon jälkeen tullut kaikki uudet numerot lehdistä, joita selailen tai luen. Kiirettä siis pitää, että saa ne kaikki selattua tai luettua. Kiire loman aikana ei tosiaan ole ollut, vaikka olisinkin toivonut tehneeni kaikenlaista enemmän. Toisaalta ennen lomaa mietin ja kerroinkin joillekin, jotka kysyivät, että aion vaan rentoutua ja käydä treenaamassa, nukkua pitkään. Ja niin tasan tarkkaan olenkin tehnyt! Ja vähän muutakin. Eilenkin tein tosi hyvän aerobisen treenin pitkästä aikaa ja olen tosissani alkanut nauttia treenaamisesta, siitä jopa että lihakset sattuvat.

Olen alkanut järjestellä kuvia koneellani, lajitellut kansioihin. Kuvia kun on tuhansia. Sen jälkeen, kun ne on saanut lajiteltua, niin alkaa niiden karsiminen. Kuvat, joilla ei ole mitään tunnearvoa, hienousarvoa tai muutakaan käyttöä. Olen järjestellyt myös runojani viiden eri otsakkeen alle, jospa ne joskus kehkeytyisivät kirjojen muotoon. Olen myös kuunnellut uusilla ihanilla kuulokkeillani Sophie Kinsellan Himoshoppaaja - sarjaa tällä hetkellä ja olen varmasti kuunnellut ainakin yhden niistä kirjoista kahdessa päivässä. Kuuntelen ne nyt, vaikka olenkin jokaisen niistä kirjoista lukenut. Kuunnellessa ja lukiessakin uudestaan sitä löytää ihan uusia asioita kirjasta. Sitä kuuntelee kirjoja vain ihan kaikkialla: ratikassa, metrossa, bussissa, junassa, kävellessä jonnekin, kaupassa, salilla ja kotona. Aina, jos ei ole jossain sosiaalisessa kontaktissa, katsele ohjelmia tai nuku, niin luultavasti kuuntelen kirjaa. On niin koukussa siihen kuuntelemiseen (Himoshoppaaja - sarjalla on Bookbeatissa tosi hyvä naislukijakin), että kerran meinasin tulla levottomaksikin, kun en päässyt kuuntelemaan. Aika hassua, koukussa kirjojen kuuntelemiseen. Ehkä ihan vain hyvä asia.

Tänään oli tosi hassua omasta mielestäni, kun herätessäni (kävin kyllä jossain välissä vessassa) kello oli lähes yksitoista. En ole niin moneen vuoteen nukkunut edes puoli kymmeneen, vaikka tämän loman aikana sinnekin asti, mutta lähes yhteentoista! Olen yrittänyt saada unirytmiä paikattua, mutta milläs paikkaat varsinkaan, jos nukut yhteentoista. Menin sentään JO puoli kahdelta nukkumaan. Joskus se on voinut mennä kolmeenkin asti. Joskus ei vain malttaisi mennä nukkumaan, kun saa nukkua kuitenkin. Haluaisi vain pidentää päivää jostain syystä, vaikka uusi päivä odottaa. Nyt kuitenkin, kun työt jälleen huomenna jatkuvat (tasan neljä vuotta tulee huomenna siitä, kun siellä aloitin) niin pitää saada unirytmi kuntoon ja ainakin yrittää mennä ennen kahtatoista nukkumaan, sillä herätykset ovat aikaisin ja ei olisi kovin mieluista kulkea puolitehoisena zombina työpaikalla. Se ei olisi toivottavaa kenenkään kannalta. Työssäni täytyy olla luova, tehokas, jatkuvasti läsnä, sosiaalinen, rakentava ja järkevä pientä hupsuttelua unohtamatta.

Yhtenäkin yönä meni kahteen tai kolmeen, kun yhtäkkiä sain keskellä iltatoimia ajatuksen, että pitää siivota vaatekaappi, kun olin katsonut Netflixistä pari jaksoa Tidying up - nimistä ohjelmaa, jossa ihastuttava Marie Kondo kävi perheissä juttelemassa ja neuvomassa aurinkoisena omana itsenään tulkkinsa kanssa. Hänen japanilaista puhettaan oli ihana kuunnella ja oli ilo seurata, miten hän ohjasi ihmisiä ja ihmiset saivat kotinsa siivottua ja seesteisempään kuntoon.

En ole ikinä pitänyt Konmari-hapatuksesta, mutta kun näin itse, mitä hän teki, niin ihastuin varsinkin hänen viikkaustyyliinsä, jolla nyt olen vaatekaappini sisällön pallannut. Ja heitin muutaman pesun kautta kierrätykseen ja ne suoraan roskiin, jotka olivat rikki tai parittomia. Jos tiedän, etten jotain käytä, niin sitten en käytä. En käy itseni kanssa läpi dialogia siitä, tulenko sitä joskus kaipaamaan vai en ja onko sillä valtavasti jotain tunnearvoa. Ja siinä käytiin muitakin asioita kuin vain vaatteita läpi. Voihan jotkut esineet olla ihmisille tunnearvokkaita, eikä niistä raaskisi luopua, ja sen takia ne halutaankin säästää, mutta eikö kaikkein tärkein tunne ja tunnemuistot ole kuitenkin sisällä. Jos jotain tavaraa ei oikeasti tarvitse, niin miksi sitä pitäisi säästää?

Itse olen muuttunut minimalistiksi, enkä tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi sellainen olla. Jokainen voi olla juuri sellainen kuin itse haluaa, mutta pitää muistaa ajatella itsensä hyvinvointia kaiken tavarapaljouden keskellä, että voiko silloin oikeasti hyvin. Itse voin kertoa voivani hyvin, kun on siistiä, puhdasta, eikä liikaa tavaraa.

En vain pidä siitä hapatuksesta, mitä esimerkiksi jotkut suomalaiset ihmiset konmarittamiseksi kutsuvat; jotkut kutsuvat nykyään ihan tavallista siivoamista konmarittamiseksi ja se on minusta periaatteessa väärin, koska konmarittamisessa on kyse siitä, että tekee kaiken Marie Kondon esimerkin mukaan. Muutenhan se on vain siivoilua ja järjestämistä eli normaalia. Konmarissa on kuitenkin ennen kaikkea kyse ilon löytämisestä, siitä että jokaisella tavaralla on paikkansa ja kaikki on helposti saatavissa.

Toinen asia, jota en tajua (en edes puutu vertismiin, koska en pidä ihmisten lokeroimisesta ja koska edustan molempia ääripäitä rippuen millä tuulella olen - siksi en usko siihen) on nykyajan toinen hapatus, jota kutsutaan hyggeilyksi. Siis mitä ihmettä, eikö sitä voi sanoa vain suoraan nauttivansa kotona olemisesta, miksi sitä pitää kutsua hyggeilyksi. Ihan kuin se olisi jokin harrastus. Tässä tämän kertaiset paasaukset. Jos jokin kertoo, että menee kotiinsa konmarittamaan, niin olen vain "Ahaa, menet siis kotisi siivoamaan, järjestämään ja heittämään ylimääräisiä tavaroita pois. Siinä menee kai koko loppuilta, onnea peliin!"

Kuitenkaan kaikkea, mitä täällä sanon ei oikeasti tarvitse ottaa tosissaan. Pilke silmäkulmassa aina. Minulla on vahvat mielipiteet ja nykyään yritän ottaa asioista selvää ennen ennakkoluuloja. Olen kuitenkin helppo innostumaan ja kiinnostumaan asioista, joten hyvin perustein voi tämänkin mielen saada muuttumaan edes yksittäistapausten kohdalla. Hyggeilystäkään en ole innostunut ja sitä kohtaan on epäilyksiä ja ennakkoluuloja, koska en ole siihen tutustunut sen koommin.

Ehdinpä sittenkin uuden vuoden vaihteen ilotulitukseen. Yritin Senaatintorille, kun oli sanottu, että siellä olisi ilotulitus ja ohjelmaa, muttei sinne päässyt. Oli vartijoita estelemässä tuloa, omituista. Sain kuitenkin hyvän paikan kuvaamiselle, vaikka raketteja olikin hyvin vähän ja viisi yli puolen yön ne olivat jo loppuneet. Kaupunki tosiaan on pommitellut yhdestä sun toisesta tuntemattomasta syystä ja tuntui, ettei paukkuja oikein enää riittänyt uudelle vuodelle, missä oikeastaan ainoastaan pitäisi paukutella.

Näin pitkästä aikaa yhtä ystävääni ja menimme katselemaan Sea lifeen, jossa olin käynyt kolme vuotta sitten 2015 ja mielestäni se oli jollain tavalla muuttunut. Siellä oli kuitenkin tosi hienoa. Olimme sattumalta haiden syöttöaikaan paikalla, joten iso allas kuhisi. Harmi kyllä, ettei sinne altaaseen laskeutunutkaan sukeltajia niin kuin luulin, kun puhuttiin, että hait ruokitaan niin, että niille annetaan kaloja suoraan suuhun. Kylläisinä ja kuulemma laiskoina estetään se, ettei hait koko ajan altaassa saalistaisi muita siellä olevia kaloja ja pistäisi niitä suihinsa.

Uuden hammasharjani kaunis kuva ja mietelause. Harjan nimi on Humble Brush.

Ja uudet kullanmuruni. JBL:n Pure bass - teknologian omaavat ihanat suloisen vaaleanpunaiset kuulokkeet ovat aivan huikeat äänentoistollaan, hykerryttävällä bassollaan ja langattomuudellaan. Näiden kanssa olen kokeillut jopa juoksumatolla juoksemista (raksi ruutuun uuden tavoitteen kohdalle tälle vuodelle siis lisää juoksemista) ja pysyi tosi hyvin päässä.

Rakastan rakastan rakastan tätä huivia, jonka olen saanut. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, joten se pitää kietoa kaulan ympäri. Aivan ihana. Toisessa olen ulos lähdössä ja päivittäistä porkkanaa mutustamassa. Enää ei tee niin paljon mieli makeita, kun puputtaa omenaa, porkkanaa, kurkkua ja ties mitä vihannesta ja hedelmää välipalaksi tai pieneksi purtavaksi. Maha pysyy tyytyväisenä, eikä verensokeri ole kovastikaan heitellyt, vaikka olenkin ihmetellyt sitä tämän aamuista nukkumista.

Olen ihastunut Matchaan tai oikeastaan matcha latteen. Tämä on mix, joka on valmiiksi sekoitettu, mutta vielä teen matcha latten ihan alusta asti. Kerran tässä olin tällä viikolla Espresso Housessa ja kieltäydyin leivonnaisista uuden elämäntavan takia, joka on lähtenyt loistavasti käyntiin, ja toisaalta tietäessäni, miltä ne maistuvat ja ovat tällä hetkellä liian makeita makuuni, niin en ottanut niitä. Siispä kokeilin Vanilla matcha lattea.

Viimeksi, kun kerran kokeilin matcha lattea Espresso Housessa, niin en tykännyt lainkaan, jätinkö jopa kesken, mutta tällä kertaa olin ihan sen lumoissa. Tuntuu muutenkin, että jokin haju- ja makuaistissa on muuttunut. En tiedä, johtuuko se lisääntyneestä hedelmien ja vihannesten käytöstä vai mistä, tuntuu jopa, että hajuaisti olisi huonontunut, mutta olen tyytyväinen tällä hetkellä siihen, mitä haistan ja maistan ja mistä uusista mauista tykkään. Kokeilen uusia makuja tosi usein epäröimättä, koska sittenpä tiedän, kannattaako sen makustelemista jatkaa.

Olen aivan ihastunut myös tähän Madaran purifying foam syväpuhdistavaan suloiseen vaahtoon, joka poistaa meikin ja puhdistaa ihon hellästi. Säätelee öljyisiä alueita ja rauhoittaa kuivia. Iho tuntui oikeasti sen jälkeen raikkaalta ja pehmeältä. Siinä on myös Madaralle tyypillinen hieno tuoksu.

Eilen päätin käydä käyskentelemässä Punavuoressa ja Ullanlinnan alueella räpsimässä kuvia, kun oli joku kummallinen kiintymys Bulevardiin. Näin pari puotiakin, joissa olen ajatellut käyväni ja Roobertin Herkussa ja Relovessa piipahdin. Harmi ettei Behnford's ole niin iso kuin ennen.

Eilen salin jälkeen kävin kuikuilemassa Lux Helsinkiäkin, jossa en ollut käynyt ennemmin. Se on Helsingissä näytillä 5.-9.1. ja tiedän nähneeni vain osan siitä, koska matkalla pois kylmästä tuli esiin kyltti, jossa luki LUX ja nuoli kujalle. Pitää käydä, jos ehtisi käymään loputkin LUX Helsingin pisteistä läpi. Reitille on karttakin esillä netissä. Sinne vain jos kiinnostaa, mutta kannattaa pukeutua lämpimästi.

Nyt on tämän viikon jutut höpisty. Työt jatkuvat huomenna. Mieli on kumman rauhallinen, mutta silti siellä kuhisee kuin muurahaiskeossa. Tekisi taas mieli venyttää tätä päivää yöllä, mutta pitää yrittää kyädä ajoissa nukkumaan, ettei olisi huomenna väsynyt.

Tästä tulee hyvä vuosi!

Ihanaa huomenna alkavaa uutta viikkoa!

Ja hyvää yötä.