Eka viikko takaisin töissä

Tämä viikko on mennyt huimaa vauhtia! Keskiviikkona melkein koko päivän luulin olevan tiistai ja olin lievästi hämmentynyt, kun olikin keskiviikko. Ei kyllä yhtään haitannut, kun tuli perjantai.  Jälleen on sunnuntai ja toivoisi, että olisi lauantai. Kellokin on jo yli puolen päivän. Pitäisi varmaan alkaa nousta vapaapäivinäkin samaan aikaan kuin työpäivinä ylös. Toisaalta koko työviikon yritti korjata unirytmiä ja viikonloppuna sitten tuli korjattua univajetta, joka syntyi siitä, ettei unirytmiä tullut korjattua.

No pitkään nukkuminen on ihanaa.

Se on hassua, miten se unirytmi joululoman aikana muuttui. Että tänäänkin nukuin vähän yli puoli kymmeneen. Toisaalta vapaapäivinä ei tee mieli mennä aikaisin nukkumaan. Tai oikeastaan minään päivänä. Haluaisi vain pidentää päivää jostain syystä (iltakukkuja, ristiriidassa aamuvirkkuuden kanssa). Jos olisi jotkut kuumat treffit seuraavana päivänä, niin silloin varmaankin menisi aikaisin nukkumaan, että tulisi seuraava päivä nopeasti.

Joka päivä sitä tapaa ihmisiä, jos haluaa. Ei kyllä välttämättä tunne niitä ihmisiä, koska kaikilla on omat menonsa. Minulla on aina aikaa ystäville. Niin paljon aikaa, että joskus mietin jopa voivani lahjoittaa aikaa sitä tarvitseville. Valitettavasti se ei ole mahdollista. Pitää vain toivoa, että ystävillä olisi aikaa nähdä. Ketään ei voi pakottaa mihinkään.

Olisi toki ihana saada uusia ystäviä; ihmisiä joiden kanssa viettäisi upeaa laatuaikaa rupatellen ja nauraen. Tällä viikolla oli ihana tavata kahvilla ystävä, jota en ollut nähnyt muutamaan kuukauteen. Totuus on, miksi haluaisin teleporttivoimat, että pääsisin ystävien luokse milloin vain muiden maiden lisäksi ja nukkuakseni vähän pidempään työpäiväaamuina, kun voisi vain ilmestyä työpaikalle, eikä käyttää 45 minuuttia matkaan. Perheenjäsentenkin kanssa voisi käydä kahvilla Turussa ja viivähtää tunti pari, tulla Helsinkiin takaisin treenaamaan tai käydä lempikaupassaan Lontoossa. Minulla on tämä mahdoton unelma teleportaatiosta ja olen ihminen, joka jaksaa uskoa ihmeisiin. Minkäs sille voin, olen sellainen kuin olen.

Minullakin on joskus tapana höpöttää ihan päättömiä ennen kuin oikeasti tutustun toiseen ihmiseen, joten sitten nappaa alussa aiheita ties mistä juurakosta ja toivoo vain, että juttu luistaa, vaikkei ymmärrä, miksi höpöttää juurakosta. Toiseen tutustuminen on helppoa, mutta kuitenkin vaikeaa. Pitää olla avoin ja olla valmis ottamaan itsekin selvää toisen mieltymyksistä ja tavoista, löytää yhteinen sävel. Yksi tämän vuoden lupauksista/toiveista olikin minulla viettää enemmän aikaa ystävien kanssa. Minulla on kyllä aikaa. Toivottavasti ystävillänikin.

Rautatientori. Eilen äitini tuli ystävänsä ja työporukkansa kanssa käymään Helsingissä ja kävivät katsomassa jonkun teatteriesityksen tuossa teatterissa. Sitä ennen kävimme Burger Kingissä, kun äiti halusi. Onneksi olin leikannut mainoksen takaosasta sinne tarjouskupongin.

Löysin sydämen katukivetyksestä.

Yhtenä yönä tuli hyvin paljon lunta. Harmi kyllä lumi aina välillä sulaa ja sitten on kaikkialla myös jäätä ja pitää kävellä kuin pingviini ympäriinsä. Metrotkin olivat nyt viikonlopun pois käytöstä. Pitää toivoa, ettei ole huomenna, etten myöhästy töistä.

Näissä maisemissa vietän päivittäin myös paljon aikaa. Paitsi Kluuvissa. Kluuvin Espresso Housessa kävin ystäväni kanssa juomassa matcha latten, joka ei harmikseni ollut ollenkaan niin hyvä kuin Stockmannin Espresso Housessa. En tiedä, unohtivatko vaniljan siitä vai mitä. Ehkä kahviloissa pitäisi tyytyä tavalliseen latteen tai johonkin ihanaan kaakaoon, missä on kermavaahtoa päällä.

Ystäväni tässä yhtenä päivänä kysyi, että onko mulla joku kunnon saliohjelma.

Kerroin itse keksineeni. Tässä se on:

Ensin aerobista 15-45 minuuttia.

- 15 jos olen crosstrainerilla, 30-45 minuuttia, jos olen juoksumatolla.

Käsilihakset vapailla painoilla.

- 5x3 toistoja hauiskääntö/ 5x3 nosto ylös. Nostan seuraaaksi 9kg painon 10kg:hen, koska eräs sanoi, että sen pitää sattua. Nyt se tuntuu ehkä liian helpolta, joten eihän kehitystä silloin tapahdu. Toisinaan jos kyseinen paikka on vapaana, niin nostan käyrää kahden käden painoa (en tiedä nimeä).

(joskus himmailen pienemmillä painoilla, jos tekee mieli vain olla salilla, mutta väsyttää tai lihakset ovat kipeinä, niin sitten teen vain sitä, mitä kutsun hallinta/liikkuvuustreeniksi)

Selkälihakset "ylätaljalla" 10x2 40kg. Pitäisi tehdä enemmän alaselkäliikkeitä, ovat vähän jääneet.

Pylly ja jalkalihakset joko ylös työnnettävällä jalkaprässillä 10x2 60kg (mutta ajattelin nostaa painoa, koska periaatteessahan minun pitäisi jaksaa nostaa oma painoni, enkä tosiaan paina 60kg, enkä tule koskaan painamaankaan, vaikkei olisi yhtään rasvaa jäljellä) tai sitten kahdella liikkeellä 12 kg 3x10 kahvakuulalla.

Sivuttaisvatsalihaksia voin samalla tehdä kahvakuulalla, kun jalkalihaksiakin, mutta yleensä käytän siihen vastuskuminauhaa, jolla voin tehdä myös kolme yläselkälihasliikettä, joilla voin korvata ylätaljan käytön. Joskus teen ne liikkeet enivei. Vastuskuminauhaan kuuluu myös allintuhoamisliike.

Suorat vatsalihakset ovat jääneet vähän huomiotta viime aikoina, vaikka tuleehan niitä jonkin verran harjoitettua sivuvatsalihasliikkeissä sekä aerobisella liikkeellä. Tykkään toisinaan käyttää myös trx-nauhoja, jotka ovat tosi hyvät varsinkin vaikeimman alavatsalihasten harjoittamiseen.

Lopuksi saatan venytellä, jos siltä tuntuu. Aina pitäisi tosin venytellä, vaikkei tuntuisikaan siltä. Ja sitten kuljetan putkirullaa selän alla ja kuuluu ihanasti riks raks, kun jokin menee paikoilleen ja saa pientä selkähierontaa siinä samalla. 

Treenin jälkeen useimmiten menen saunaan rentoutumaan. Vaikka joinain päivinä ei ole tehnyt mieli mennä saunaan jostain syystä, vaan kotiin. Mieli alamaissa tai jotain muuta vastaavaa. Toisinaan taas menee tosi mielellään saunaan. Yhtenäkin päivänä, kun piti pitää lepopäivä ja kauhean väsynyt huonon unirytmin takia töiden jälkeen ja piti mennä vain saliin saunaan nauttimaan ja pesulle, niin tullessani salille ja ollessani pukuhuoneessa ajattelin, että kun minulla oli treenitavarat mukana, niin kävin kävelemässä matolla 45 minuuttia äänikirjaa kuunnellen ja lopuksi venyttelin. Kävin kyllä saunassa sen jälkeen.

Sitä seuraavana päivänä pidin oikeasti lepopäivän, kävin Itiksessä ja tapasin ystävän kahvilla Kluuvissa. Kävimme samalla kuikuamassa XXL:ää, jossa ei ollut footbägejä. Sellainen olisi kiva. Kivempi heitellä sellaista kuin pientä koripalloa sängyllä. Ja sen voisi ottaa mukaan kaikkialle. Tietääkö joku, mistä voisi löytää footbägejä vai tuleeko ne vasta keväällä myyntiin?

Käytin eilen aamulla kotona aamusuihkussa tätä ihastuttavaa Palmoliven suihkusaippuaa, joka tuoksuu kahvikarkilta (äiti rakastaa niitä, laivalta ainakin on joskus saanut kiekon muotoisia kovia karkkeja joissa on tomusokeria päällä, tällä hetkellä myös Kampin K-marketista). Sillä oli ihana pestä. Ihokin nautti ja oli sen jälkeen pehmeä ja kosteutetun tuntuinen. Näissä nestemäisissä saippuoissa täytyy pitää vain huoli siitä, että huuhtelee sen myös huolellisesti pois iholta.

Eilen oli niin huippuilma! Ihanan aurinkoista!

Aurinko on ollut kovin harvinainen viime päivinä, joten siitä nauttii ihan täysillä silloin, kun se on näkyvillä. Ja tuntuu muutenkin, että se lämmittää. Ajatus keväästä on myös alkanut hiipiä mieleen. Ajattelee jo keväisiä kauniita vaatteita, ne ovat niin pirteitä, ilmavia ja kevyitä. Ajattelee, miltä kävelylenkkari tuntuu lämpimän asvaltin päällä siitä kohtaa, kun lumi on sulanut. Hyppelee kuivissa paikoissa, joissa maata on näkyvissä.

Muistaa sen, miten lumi sulaa, kun kevät tulee. Tippuu pisaroina ränneiltä tip tip tip. Pisarat kimaltelevat auringon valossa. Pieniä puroja valuu alas mäkeä jääuomissa uiden. Ottaa käsineen kädestään ja jääpalan käteensä. Katselee, kun se nopeasti sulaa auringon valon ja ihon lämmön aikaan saamana.

Eilinen aamiainen: Kahvia maidolla (kauramaito aina loppu kaupoista), pari kauraleipää kalkkunaleikkeleellä ja rehuilla sekä rahkaa pähkinäsekoituksella ja hunajalla. Voila! Ja klementiini.

Mietin, onko tämän uuden ruokavalion ansiota se, että kun huomaan katsovani jotain ihan pähkähullua  komediaelokuvaa, jossa on jopa roisia huumoria, josta en ole ennen pitänyt, että nauran sellaisille asioille, joille en ole ennen nauranut. On huvittavaa huomata nauravansa ja ajatella sen jälkeen "tämä on tosi tyhmää" ja jatkaa innokkaana leffan katselua, että mitä älytöntä ne seuraavaksi tekevät. Nauran joskus jopa ihan ääneen äänikirjalle. Olen miettinyt, että jos tulisi julkisessa tai salilla kirjassa sellainen kohta, että alkaisin vain nauramaan tyhjästä, niin katsoisivatko muut oudosti. Toisaalta sillä ei ole mitään väliä. Saahan ihminen nauraa. Nauraminen on ihanaa.

Lisäksi huomaan esimerkiksi töissä hidastavani enemmän. Tai siis luultavasti teen asiat samalla nopeudella ennenkin, mutta tuntuu, että on niissä hetkissä enemmän läsnä ja pysähtyy esimerkiksi tarkastelemaan ja ihastelemaan jonkun reaktiota tai ilmettä, ihan kuin ajattelisi nopeammin ja myös puhuu samalla kun ajattelee, eikä tule sanoneeksi jotain ja ajattelevansa jälkikäteen, että tulipa sanottua fiksusti. Niinkin on käynyt, että olen ajatellut vasta jälkikäteen. Teininä vielä ajattelin etukäteen ja jäi kaikki sanomatta, mitä olisi halunnut sanoa.

Nykykeskusteluissa aikuisten kanssa huomaan mieleeni tulevan jotain näpsäkkää sanottavaa, mutta kun toiset juttelevat, niin pitäisi vain rohkeasti pysäyttää ennen kuin siirtyvät seuraavaan aiheeseen, kun se näpsäkkä aihe on siitä. Usein valitettavasti huomaa, että vaikka on esimerkiksi aloittanut aiheen ja on kolme jutustelijaa, niin yhtäkkiä ne kaksi juttelevatkin keskenään, katsovat vain toisiaan ja ovat unohtaneet minut. Se ei ole kivaa. Joten minun pitää avata suuni ja kertoa olevani enemmän läsnä, jos toiset eivät huomaa, vaan pölöttävät sen kanssa, jonka kanssa muutenkin pölöttävät enemmän. Yleensä ottaen kaikki keskustelussa olleet pitäisi huomioida loppuun saakka, kunnes joku kertoo itse poistuvansa keskustelusta. Niin se olisi reilua kaikin puolin.

Nyt kohti seuraavaa työviikkoa, mutta sitä ennen nautitaan sunnuntaista.

Lopuksi aivan ihana ja upea Merrick Hanna, jonka elämäniloa ja tanssitaitoa olen ihastellut tällä viikolla. Ihastunut myös näihin musiikkeihin ja esityksiin, joita olen katsonut monta kertaa.