Nousen ratikasta pois, olin ollut ystäväni kanssa kahvilla. Olin saanut jo tiedon, mutta ihmisten joukossa pystyy pidättämään sen, mitä ei yksin pysty. Muutama sata metri vielä olisi pitänyt jaksaa, mutta kyyneleet ehtivät ensin. Sumensivat silmäni, vierivät poskilta maahan. Ensimmäinen reaktio kahvilassa, kun tuli soitto uutisesta, oli ymmärrys ja pian en pystynyt enää puhumaan, vaan purskahdin itkuun. Onneksi ystäväni oli vieressä lohduttamassa ja kuuntelemassa. Vatsa meni ympäri. Se tunne oli kuin keuhkoista olisi puhkaistu ilmat pois ja jokin olisi puristanut lujaa sydäntä.
Eilen rakas isoäitini, äitini äiti, mamma-kulta... on nukkunut pois. Elettyään 84 vuotta.
Naurahdin ajatusta, ettei olisi voinut parempaa päivää valita kuin 13.2. Se päivämäärä muistuttaa jostain, mutta mistä, mikä siitä tekee niin sopivan.
Olin suunnitellut jo kaksi viikkoa matkaa Turkuun, kun tiesin, että mamma, jolla oli jokin aika sitten todettu vatsasyöpä ja laihduttuaan sen takia liian laihaksi, ihan reppanaksi, oli päässyt terveysasemalta pois kotisairaanhoitoon. Tarkoituksena oli käydä hänen luonaan tietäen, että se vierailu saattaisi olla viimeinen vierailu. Olisi viimeinen kerta puhua hänen kanssaan, pitää kädestä, tuntea hänen lämpönsä, sinisten silmien katse, kuulla raikuva nauru, eikä haittaisi vaikka olisi kuullut samat jutut jo ennenkin. Ja olisi viimeinen kerta halata niin, ettei haluaisi päästää irti, ei haluaisi päästää lähtemään. Mammalla oli aina tapana sanoa ennen lähtöään, kun halusin halata heipat, että "Näin me sun kanssa aina tehdään, halataan lähtiessä". Päälle silmät rypistävä hymy ja silmien tuike. Toisinaan hänen silmänsä kyynelehtivät, kun vierailu oli päättymässä. Eikö voisi vielä hetkeksi jäädä? Miksi otit varaslähdön, kun en ollut vielä ehtinyt hyvästellä sinua?
Mammani oli voimakas nainen. Hän kertoi, miten oli tehnyt ruumiillista kovaa työtä ja kasvattanut vielä monta lasta, välillä yksinkin. Eikä häntä pysäyttänyt mikään, vähän rääväsuinenkin saattoi joskus olla. Hänellä oli aina aikaa lapsenlapsilleen sekä vieraille, sukulaisille, ystäville, kuorolle ja tanssiharrastukselle. Hän ei tykännyt olla yksin. On hyvä, että hän asui lähellä päiväkotia, koska hän rakasti lapsia yli kaiken. Hän tykkäsi seurata heidän puuhasteluitaan pihalla ja kertoi aina nauraen, mitä hassua jokin lapsi oli tehnyt. Hän on myös sellainen ihminen, jolla oli aina vierasvaraa kaapissa varmuuden vuoksi ja hän keitti pullakaffet. Kun meille hän tuli käymään, niin hän toi aina molemmille sisaruksille smurffilimpparipullon ja perheen yhteiseksi syötäväksi pikkupullapussin. Synttäreille hän toi ruusukimpun, fazerin sinisen suklaalevyn ja sadan markan setelin. Hänelle oli tärkeää pukeutua hienoksi ja laittaa tukka rullalle, että olisi siisti kampaus.
Hän kuunteli uutisia ja Kauniita ja rohkeita ihan liian kovalla äänellä telkkarista, koska hänen kuulonsa ei ollut enää entisensä. Hän tykkäsi aina saunasta ja käytti vielä sähkösaunassakin kerrostalossa vihtaa. Kaupassa käydessään hän kävi ostokset maksettuaan pelikoneilla, laittoi kukkarostaan kolikoita masiinaan ja piti peukkua pystyssä, kun kuvat pyörivät ympäri omille paikoilleen, josko jotain sattuisi voittamaan.
Pienenä kävimme yhdessä uimassa läheisessä rannassa. En voinut mennä yksin,
joten otin hänet mukaan. Ja hän otti mehupullon ja viltin mukaan. Hän ei asunut kaukana, vain kolmensadan metrin päässä lapsuuden kodistani viimeisinä vuosinaan ja aina samassa kaupungissa. Kun hän asui omakotitalossa ja hänellä oli oma piha ja pelto, niin hän kasvatti monia kasviksia ja marjoja. Kesäisin hän paistoi räiskäleitä ulkopannulla. Pihassa oli keinu, jossa oli hyvä kiikuskella. Lempiruokaani oli hänen tekemänsä kalakeitto ja hän tiesi sen. Hän oli aina tyytyväinen, kun sai kestitä vieraita.
Hän tykkäsi nauraa ja oli seurallinen ihminen. Olin aina iloinen, kun sain hänet hassuilla jutuillani nauramaan. Hän ehti käymään muutaman kerran Teneriffalla ja hän harrasti paljon: kuoroa, päivätansseja, kalastamista. Eniten hänellä oli kuitenkin aikaa sukulaisilleen, ystävilleen ja tuttavilleen. Ja hän sai helposti uusia tuttavia, koska hän vain alkoi aina helposti puhumaan tuntemattomille.
Eilen minulla oli outoja tuntemuksia. Huvitti, kun metroportaissa sain hengityksen huuruamaan. En ehtinyt oikeaan bussiin, joten yritin vieraalla bussilla, jonka pitäisi olla perillä tarpeeksi ajoissa. Menin pari kertaa ympyrää, eksyin ja löysin vihdoin perille. Illalla unen saanti kuitenkin kesti. Mietin, miksen saa unta, ei väsyttänyt ei unettanut, kunnes viimein möyryämisen jälkeen nukahdin. Ja heräsin puoli viideltä, kun en saanut enää unta. Jokin asia piti hereillä, enkä tiennyt mikä. Kai ihminen aina sisimmässään tuntee jotain, kuudennen aistin avulla. Ja niin syvä kytkös minulla oli häneen.
Tänään pää on sattunut koko päivän, muttei sillä ole tällä hetkellä mitään merkitystä. En tiennyt siihen syytä, mutta nyt tiedän, eikä satu enää. Ja tänään ilma oli lämmin, ajattelin jatkuvasti tulevaa Turun reissua ja kerroin siitä ties kelle.
Työpäivän jälkeen astuttuani bussiin kohtasin edustalla istuvan vanhemman naisen kapsäkkeineen ja hän hymyili suoraan minulle katsoen silmiin. Hymyilin takaisin hänelle ja minulle tuli hyvä mieli koko matkan ajaksi. Ajattelin mammaa. Ja käydessäni kahvilassa vessassa ennen puhelinsoittoa vessan oven takana odotti vanhempi nainen, jonka kanssa katseemme kohtasivat ja hän hymyili minulle ja vastasin hänenkin hymyynsä. Ihan kuin ne kaikki olisivat olleet merkkejä. Ei hänen lähdöstään, vaan siitä, että kaikki on hyvin hänellä nyt. Hän ei enää tunne kipua. Ja ikään kuin hän hymyilisi minulle toisten ihmisten kautta. Niin on helpompi ajatella. Ihmiset harvemmin hymyilevät varsinkaan tässä maassa tuntemattomille.
Olen ollut aina iloinen ja ylpeä mammani, isovanhempiemme aikaisesta sukupolvesta, kun ihmiset olivat vielä hyvin avoimia ja puhuivat suoraan asioista. Eli aina, kun näen vanhemman ihmisen hymyilevän minulle, ajattelen hänen hymyilevän minulle heidän kauttaan ja hymyilen takaisin.
Sinä olet aina läsnä ja vielä tapaamme monta kertaa.
Muistosi ei lähde täältä pois.
Elät sydämessäni.
Lepää rauhassa, rakas isoäiti.
Vielä me tapaamme.
Olet sydämessäni se samanlainen ilo ja valo,
jonka vauvan nauru sai sinussa aikaan.
Rakastan sinua ikuisesti
<3
VastaaPoista<3
Poista