Herään ja annan uudelleen nukahtaa. Yöllä pidin kännykkää kädessä yhden aikaan ja heräsin edelleen se kädessäni kahdelta. Pientä lihasjännittyneisyyttä ilmassa.
Pilvinen sää. Harmaa taivas. Unohdun vartiksi tuijottamaan seinää, kunnes huomaan mikron kilahtaneen ja puuron valmistuneen aikoja sitten. Otan kulhon pois mikrosta ja laitan teeveden tulille. Jumitun uudelleen. Hämmennän puuroa, lisään marjat ja jogurtin. Puuro ehtii jäähtyä ja mikro täyttyy vesihöyrystä. Pudotan veteen teepussin ja annan hautua.
Hitaat aamut, ne pilvien peittämät, ovat useimmiten pysähtyneitä. Lomalla ei ole kiire mihinkään, vaikka kaipaan kiirettä. En kiirettä, vaan verkkaista toimintaa. Että pitää lähteä johonkin. Vaikka aamukahville kaupungille. Brunssille näkemään ystävää ja sen jälkeen pyöräilyä puistoon. Lukemaan kirjaa, kuuntelemaan musiikkia. Pieni jumppa: muutaman kerran portaat ylös ja alas, kunnes kehon täyttää raukeus. Illalla menisi saunaan ja pyyhe päällä istuisi laiturin nokassa katsellen peilityyntä järveä kevyt huurteinen kädessä. Varpaat vedessä.
Joka päivä suunniteltu ohjelma, kun ei voisi vain jäädä katselemaan kattoa, vaan pitäisi mennä ja tehdä. Ei siinä auta muu kuin vetää itsensä niskasta liikkeelle, eikä jäisi koneelle jumittamaan. Ei jäisi päiväunia koisimaan, jollei niitä voisi koisia ruohikon päällä riippumatossa aurinkovarjon suojassa, kun lämpöä olisi ainakin 20 astetta ja joku toisi nukahtaneelle kevyen viltin päälle.
Tänään lämpöä oli 15 astetta ja auringosta ei tietoakaan, kun kävelin salille. Valo silti sattui silmiin ja treenin aikana ihmettelin, miksi jatkuvasti meinaa niskasta levitä päänsärky takaraivolle. On heinäkuun kolmas päivä ja lämpötiloja viisitoista. Eilen ihmettelin, milloin se kesä tulee: se kesä, jolloin voisi olla hellemekko päällä tai bikineissä ja shortseissa. Missä ovat helteet? Missä kesäaurinko? En ole kertaakaan käynyt tänä kesänä uimassa ja se surettaa.
En muista, kävinkö viime kesänäkään. Viime kesä oli surullinen, toivottavasti tämä ei ole surullisempi. Ajattelen toisinaan töitä, syyskautta ja harmittelen, miksen ottanut viimeistä viikkoa lomaa vaan suostuin kesätöihin viikoksi. No ei se ole pitkä aika, nopeastihan se menee ohi. Nyt on vielä kolme viikkoa lomaa, joten ei pitäisi vikistä. En kuvitellut lomalla pukeutuvani joka päivä takkiin, väisteleväni lätäköitä ja miettiväni sitä, mihin voisin käyttää pari euroa.
Viime viikolla oli kesä muutaman hetken, pari päivää. Onneksi senkin verran. Ja toisinaan herään miettimään, että miksi minä joidenkin muiden mukana suren tätä tapaa elää, kun monilla maailman ihmisillä on asiat toisin. Ei sen pitäisi tehdä murheelliseksi, ettei joka päivä tapaa jotakuta, eikä joka päivä saa mahaansa täyteen ruokaa. Ettei aina ole iloinen. Mitä silloin pitäisi tehdä? Pitää etsiä metsä. Ennen kun asuin Munkkivuoressa löysin metsän heti, koska se ei ollut sataa metriä kauempana.
Luonnossa oleilu poistaa stressiä ja vedessä oleilukin. Jos ei pääse luonnon veteen, niin pitää löytää jostain uimahalli, vaikka sen kloorivesi saakin silmät kutisemaan. Jonain päivänä ihan varmasti tänä vuonna menen Flamingo Spahan. Olen odottanut sinne menoa jo kaksi vuotta. Sama juttu huvipuiston kanssa. Ihan varmasti menen kivan seuran kansa sinne ennen huvipuistokauden loppumista. Miksi se on niin tärkeää? Mennä laitteisiin, jotka pelottavat? Ehkä kaipaan adrenaliinia, veren pumppaamista nopeasti verisuonissa, sydämen kiihtyvää sykettä. Sitä että tuntee jotain suurempaa välillä, mitä ei normaalisti tunne. Se tunne, mitä jotkut etsivät tuntevansa vielä elävänsä, ettei tapahdu niin, että elääkin unessa - että jollain asioilla oikeasti on merkitystä.
Viime viikolla piti mennä kaverin kassa Linnanmäelle, mutta oli aika koleaa ja tuulipäivä, joten kävimme vain kaupasta hakemassa pizzat ja jäätelöt ja katselimme leffan.
Kävin kuikuamassa, mistä löytyy Töölön kirjasto.
Yhtenä päivänä menin aamupäivästä lenkille, otin pikku päikkärit ja iltapäivästä salille. Hyvä, etten vielä illalla tehnyt pientä kotijumppaa, vaan tyytysin äpöstelemään ja lepäämään. Töölön lahtea kiertäessäni huomasin paikan, josta voi vuokrata sup-lautoja. Yksi goal siinäkin, sitä on tehnyt jo viime vuonna mieli kokeilla. Jospa joku päivä.
Tuli toinen päivä, kun oli leppoisa päivä ja olin juuri käymässä salilla, kun kaveri otti yhteyttä, että on Helsingissä ja jospa tänään sinne Linnanmäelle. Menimme vain kiertelemään ja ihmettelemään, mitä uusia laitteita oli parissa vuodessa tullut ja pääsihän sitä ilmaiseksi käymään Panoraamassakin, jossa tuntui navan seudulla kummia, kun ylitimme tietyn korkeuden (kunpa tietäisikin, mistä se johtuu). Jospa jonain päivänä laiteranneke kouraan, kuten mainitsinkin aiemmin adrenaliinihalusta.
Keskellä viikkoa kävin toisen kaverin kanssa Helsingin kaupunginmuseossa.
Sekä nautiskelemassa Pauligin kahvilassa. Oli ihana höpötellä niitä näitä ja ihmetellä kaikenlaista jälleen kerran. Sovimme, että ensi viikolla eli tällä viikolla menevämme, kun kuukauden ensimmäinen perjantai pääsee muutamana tuntina ilmaiseksi Luonnontieteelliseen museoon, mutta valitettavasti se on juurikin 14-17. Jos olisi ollut 10-14 olisin ehtinyt loistavasti. En vain pääse, koska lupasin äidilleni meneväni veljen synttäreille perjantaina ja olevani Turussa viimeistään klo 16, joten pitää lähteä viimeistään klo 14 bussilla. Kyllähän se harmittaa, mutta tuleehan näitä kuukausia. Seuraava mahdollisuus olisi 4.8. omana synttäripäivänäni, jolloin olen jo palannut töihin, mutta toivottavasti saan aikaisen vuoron, niin pääsisin sinne, ettei tarvitsisi kahta kuukautta odotella.
Muutamana päivänä tuli käveltyä keskustasta kotio. Eihän se ole pitkä matka. Mukava kävellä.
Viime viikolla tunnin miettimisellä päätin lähteä Turkuun katsomaan isääni, avopuoliskoa ja paria kisulia. Päätin lähteä käymään kotosalla. Ja tunsin hetken kesän. Ja halusin nähdä myös käsityöläismarkkinat ja keskiajan markkinat. Paavo Nurmenkin maratoni oli parhaillaan käynnissä tullessani.
Harmi kyllä, että perille päästyä, kun piti yksi kaveri nähdä, niin ajatukset olivat menneet sen verran ristiin, ettei nähtykään ihan heti, joten päätin yksikseni kävellä markkinat läpi. Alkoi kyllä sen verran tuskastuttamaan odottelu, ihmispaljous, markkinoilla oleva savu ja mieliala laski kuin lehmänhäntä, joten löysin itseni Cafe Artista, kun tunnistin verensokerin myös osaltaan tuovan kärttyisyyden mieleen. Otin mango-suklaakakkua, kun mietin sen ja valkosuklaa-vadelmakakun kanssa ja valitettavasti päädyin väärään lopputulokseen. Mango-suklaajuustokakku ei ollut mieleeni, mutta onneksi kaakao oli todella herkullista.
Vihdoin näin kaverin, rupattelimme jonkin aikaa ja pääsin isän luokse. Söin kanaa, perunaa ja salaattia, kun isäntäväki oli jo ehtinyt syödä, höpöttelimme ja paijasin kisuja, jotka nukkuivat koko illan ja olivat silitettävinä. Jälkiruoaksi söimme herkullista jäätelöä. Lämmitettiin sauna ja saunassa oli hikistä ja mukavaa. Yhden huurteisenkin join.
Kun oli aika käydä nukkumaan, niin kesti ihan vain hetken, kun kissat aloittivat yöjuoksunsa ja nukuin niin ja näin. Aamulla heräsin kuudelta vessaan ja onneksi kissat olivat taas rauhoittuneet, joten nukuin 2-3 tuntia lisää ilman häiriöitä.
Seuraavana päivänä nautimme aamiaisen, kävimme kaupassa, söimme wokkia ja kävimme vielä ennen lähtöä Kuralan kylämäessä rapsuttamassa lampaita ja yritimme saada hepat luokse, mutta ne vain seisoivat niityllä, eivätkä korvaansa lotkauttaneet. Ja sitten lähdin takaisin Helsinkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti