maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannusmatka Turkuun

Pitäisitsitsit... No ei mitään pitäisi! Mie oon lomalla. Siispä otan kulauksen kuvitteellisesta punaviinilasillisestani ja heittäydyn pitkäkseni kuvitteelliselle sohvalleni. Tekisi mieli tehdä jotain muuta kuin tätä kirjoitella, mutta kyllähän tässä ehtii. Voi huoletta valvoa vaikka aamuun asti, jos siltä tuntuu. Jos tätä ei nyt tule tehtyä, niin ei ollenkaan. Aina on valtavasti ideoita ja tekstiä, minkä saisi vain suollettua tähän näytölle, mutta aina kun tietokoneen ääreen istahtaa, niin joku pyyhkii valkotaulusta tussin jäljet, eikä jätä edes puolia lauseita näkyville. Tarvitsisi jonkun sanelijan.



Mitä teit juhannuksena? Perjantaina kävin katselemassa nukkuvaa kaupunkia. Oikein mikään paikka ei ollut auki, joten mie vaan käppäilin ympäriinsä keskustassa, kävelin takaisin ja kävin salilla.

Mitä tein juhannuksena? Siinäpä kysymys. En tehnyt juhannuksena, mutta juhannuksen aikana. En sinänsä sitä viettänyt. Ei ollut tällä kertaa mökkiä, mihin mennä. Sanotaan, että perjantaina sitä vietetään, mutta omasta mielestäni juhannus ei ole sama kuin Suomen joulu ja sitä voi viettää edelleen lauantainakin ja vaikka koko viikonlopun niin kuin varmasti moni on tehnytkin. Vietin juhannusta menemällä äidin luokse kylään. Meillä oli mukavaa.


Lauantaina aamulla puoli yhdeksältä suunnistin metrolla Kamppiin ja kävin R-kioskilta hakemassa Pauligin kahvin. Ilokseni huomasin, että siinä oli kahvin kanssa tarjolla Oatlyn kahvimaitoa. Nappasin sen mukaan. Pieni perinne, kun lähtee bussilla Turkuun päin. Yleensä saatan ottaa Starbucksilta tai terminaalikioskista kahvin (juujuu, olen edelleen teenlipittäjälinjalla), mutta nyt kumpikaan ei ollut auki joten R-kioski.

Yhdeksän aikaan lähti Pohjolan liikenteen bussi Kampista kohti Turkua, kun Onnibus ei liikkunut sinä päivänä siihen suuntaan. Onnibussilla tulin tänään kahden aikaan takaisin. On kyllä harmitus, että nykyään Onnibusseissa määritellään istumapaikat, eikä istumapaikat ole enää saman hintaisia. Voi, mihin tämäkin maailma on menossa, jos kaikesta "muka-luksuksesta" (suurempi jalkatila, ei ketään edessä) pitää maksaa enemmän. Ennen sitä meni siihen paikkaan, mikä sattui olemaan vapaana ja kaikki olivat tyytyväisiä, vaikka se jalkatila saisi kyllä olla jokaisen penkin kohdalla suurempi. Vanhoissa Helsingin busseissa on pitänyt ahtaa itsensä yhtä pieneen tilaan ja tuntenut matkustavansa laatikossa. Miettii, miksi käyttävät vanhoja busseja ja tekevät uusia ratikoita.


Perillä äiti tuli hakemaan ja kävimme Prismassa. Ajatella, että Helsingissä oli vain R-kioski auki, ei edes K-market. Ja Turussa on suuretkin kaupat auki. Heti perillä äidin luona sain siivota jääkaapin ja siitä tuli siisti, äiti pesi lasihyllyt ja mie ladoin vielä hyvät ainekset takaisin kaappiin. Sitten söimme uusia perunoita. Pääsin saunaankin, kun kävimme mamman luona kylässä. Ja oli niin kuuma sauna, että korvat meinasivat palaa. Pidin äidille jumppatuokion ja kahtena päivänä piti mennä lenkille, mutta sitten satoi vettä, joten jumppasimme. Pitää ottaa samat jumpat kotiinkin. Puuttuu vielä vaan käsipainot. No sali ei ole kaukana. Voisi kaksikin kertaa päivässä jumpata ihan hyvin. Jaksamisen mukaan tottakai, mutta aina edes kerran päivässä sellainen 15-30 minuutin ohjelma.

Mietin joskus, mitkä muut ammatit sopisivat minulle. En koskaan kyllästy paasaamaan hyvistä elämäntavoista ja miten voisi paremmin lukeman ja kokeman perusteella.
Äidin luona tuli vähän herkuteltua, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Nyt alan jälleen vesikuurille eli juon ainakin sen pari litraa vettä päivässä. Pitää kuitenkin muistaa kuunnella kehoaan ja juoda se vesi pitkin päivää. Jos on tarve, esim jos juo kuivattavia nesteitä tai hikoilee, niin juo enemmän vettä. Omaa kehoaan pitää kuunnella senkin takia, ettei mene suolatasapaino sekaisin. Jos tuntuu, että tekee mieli makeaa, mieti milloin viimeksi söit ja söitkö tarpeeksi ja riittävän useasti päivässä. Makean himo on usein kiinni siitä, että verensokeri on alhaalla ja keho haluaa sen äkkiä takaisin ylös.

Minulla ei kovin monesti tee mieli suolaista, mutta kerran kun teki treenin jälkeen, niin ajattelin, että keho kyllä tuntee suolan tarpeensakin, vaikkei voimakassuolaisia ruokia suositellakaan nautittavaksi. Normaalisuolaisuus on ihan ok. Äidillekin höpötin, jos jostain löytyisi merilevähiutaleita.
Nälkä (ei makean nälkä) voi olla myös piilotettua janoa. Jos on nälkä vielä hyvän monipuolisen aterian jälkeen, niin keholla saattaa hyvinkin olla jano, eikä uusi nälkä. Pitää ottaa myös huomioon, että ruoalla kestää jonkin aikaa täyttää vatsa. Kaikkea tällaista.

Olisi mieletöntä olla vaikka ravintoterapeutti, ravinto/hyvä elämä - luennoitsija, personal trainer tai toiminta-/fysioterapeutti. Haaveilen myös kirjailijan, kahvilanpitäjän ja maalaajan ammatista, mutta ne olisivat vain harrastuksia. Ja vielä jonain päivänä opettelen soittamaan viulua. Ihan varmasti! Vaikka nautin näistä asioista ja aiheista vapaa-ajalla, niin en silti kuitenkaan nauttisi niistä yhtä paljon kuin nykyisestä työstäni, jossa saa myös toteuttaa itseään ja mitä parasta saada ihan huikeita ideoita ja kokemusta muilta kanssatyöntekijöiltä ja oivaltaen itse ihan joka päivä.


Sunnuntaina äiti oli kolmeen asti töissä, joten kun aamusta ei ollut seuraa, niin miepä avasin äidin koneen ja nörttiydyin päiväksi koneen ääreen. Äidin tultua töistä söimme uusia perunoita. Emme lähteneet sinäkään päivänä lenkille, söimme jäätelöä. Menin kylpyyn ja otin vesilasin ja kirjan mukaan. Niin kuin yleensäkin. En ottaisi omaan kotiin kylpyammetta, mutta silloin tällöin kylpyhetki on oikein mukava ja hieman ylellinenkin.


Tänään aamulla heräsin puoli seiskalta ja ajattelin, etten nukahda uudestaan, mutta olinkin nukahtanut ja heräsin seuraavan kerran puoli yhdeksältä ja olin omissa ajatuksissani, kunnes huomasin äidin kuikuilevan ovesta sisään. Tein äidille ja minulle puurot ja keitin teet. Pakkasin laukun ja lähdimme kymmenen aikoihin kohti Turkua. Näin Turussa asuvan ystäväni tällä kertaa enemmän kuin 20 minuuttia. Kävimme Tuomiokirkkoa lähellä sijaitsevassa Fabbes Cafessa, jossa oli oikein mukavat hinnatkin. Sää oli hyvin vaihtelevaa koko päivän. Turussa satoi ja paistoi, eikä osannut päättää, kumpaa. Helsinkiin tultua sää asettui auringon puolelle.





Matkalla Turusta Helsinkiin satoi ja paistoi ja suurimman osan matkasta kuvailin pilviä, aurinkoa, katselin maisemia ja juttelin kännykällä kavereille ja lähettelin kuvia ja otin muutaman videonkin matkalla. Perillä Helsingissä päädyin ihmisvilinään. Jälleen kaikki paikat olivat auki. Juhannus oli tampattu ja ihmiset olivat mökeiltään palanneet kaupungin hulinaan.




Kun kerran olin Kampissa, niin päätin vihdoin käydä katsomassa, miltä se Date and kale - paikka näyttää ja olin ihan äimistyneen kummastunut. Tiedän, etten ollut käynyt Kampin yläkerroksessa vähään aikaan tyyliin 2-3 kuukauteen, mutta se oli ihan kokonaan muuttunut. Siis ihan kokonaan! Täysin! Täynnä ravintoloita ja uusi kerroskin! Missä vaiheessa ne ovat sen tehneet? Tunsin oloni samaa aikaa ällistyneeksi ja ihan pölhöksi, etten ollut tiennyt ja että montako kuukautta siitä oikeasti onkaan, että olen käynyt siellä. Käyn ainakin kerran viikossa Kampissa siellä alakerrassa, mutta yläkerrassa ei ole ollut mitään jännää, joten ei ole tullut siellä käytyä. Nyt varmaankin tulee käytyä vähän enemmän. Vähän akvaario-olo oli kieltämättä. Kävin rappuset ylhäälläkin katsomassa, millainen näkymä sieltä on.

Kävelin Kampin takaata ja Kluuvikadun läpi ja kävin kahvilassa matkalla ja höpöttämässä niitä näitä baristan kanssa. Tällä kertaa en käynyt soitinliikkeessä. Kävelin kotio, kun ihana aurinko paistoi. Kävin kaupasta hakemassa ruokaa ja kotona söin, kunnes oli aikomuksena lähteä kirjastossa käymään ja sen jälkeen salille. Tietokone pläjäytti yhden jännän uutissivuston sankarikoirista sun muista, joten jämähdin niitä katsomaan yli puoleksi tunniksi, joten menin suoraan salille. Kyllä sitä ehtii kirjastossa käydä muunakin päivänä. Voisi joku päivä käydä katsomassa, minkälainen Töölön kirjasto on. Ja tehdä retkiä kaduille, joissa en ole käynyt. Etsiä Helsingin salaisuuksia.


Tämä ihana laulu on soinut koko päivän päässä :)

Nauttikaa kesästä ihanat!

~ Lilja Lumi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuulumisia kolmelta viikolta ja Katajanokan arkkitehtuuria

Töihin paluu flunssaviikon jälkeen oli hieman väsynyt. Tuntuu, ettei vieläkään ole oikein voimat palautuneet, vaikka siitä on jo kolme viikk...