Juhannushöpöttelyä

Kolmea teemukillista, puurolautasellista, vähän suklaata ja muutamaa How I met your mother - jaksoa myöhemmin. Vasen korva ollut lukossa jo viisi päivää. Vielä se ei ole iskenyt, mutta vasta kahden päivän jälkeen sitä tajuaa, ettei olekaan viikonloppu, vaan kesälomalla. Eilen suljin talon kesäksi niin kuin viimeksikin suljin.

Maanantaina töiden jälkeen piti mennä salille, mutta olin niin rättipoikki, että menin kotia nukkumaan puolentoista tunnin päikkärit.Tunsin flunssan lähestyvän (seuraavana päivänä pitikin vähän niistellä tuhisevaa nenää). Ja sen jälkeen koin neljän seinän - syndroomahetken.

Onneksi se meni ohi.

Nappasin itseni taas kiinni siitä, mitä kaikkea tekisin, jos saisin mennä muutaman vuoden taaksepäin ja elää sieltä asti uudelleen, mutta paljon nopeammalla vauhdilla. Hölmöjä asioita mietin, miksi pitäisin kaiken mielessäni. Kyllä jotkut tietävät, minkälaisia ajattelen ja sanovat, että haaveilen turhia, kun unelmoin myös lottovoitosta. Se on ihan yleinen unelma. Minulla on myös muita unelmia, mutta kerron niistä sitten, kun ne toteutuvat.

Miksi kertoa niistä unelmista ääneen, joiden tietää tapahtuvan vain erittäin pienellä maagisella todennäköisyydellä. Haluaisin perustaa kahvilankin: sisustaa sen, valita työntekijät ja tuotteet, kirjanpitäjän, mutta olisin vain sen kahvilan omistaja. Nyt on avattu jo kolmas yhden kivan, mutta liian monena turhan kahvilaketjun kahvila sellaiseen paikkaan, missä sitä ei kaivata. Kolme samanlaista on 100 metrin säteellä, joten minusta se on aika pöhelöä.

Maistoin pitkästä aikaa maanantaina töissä kahvia ja se maistui pa(sk)halta. Kahvilakulttuuriin rakastunut tyttö, joka ei tykkää enää suodatinkahvista. Erikoiskahvi käy harvoissa tapauksissa, kun se on tehty oikein hyvin. Pauligin kulmassakin olen juonut mantelimaidolla lattea ja se oli ihan hyvää. Muuten mennään teellä. Tänään join valkoista appelsiiniteetä, valkoista sitruunateetä ja vihreää aloe vera&sitrus - teetä. Kahvia ei pysty juomaan niin paljon peräjälkeen. Joskus ihmettelin, miten joku voi juoda 5 kupillista tai enemmänkin teetä päivässä, mutta oma average - mittani on kolme kuppia teetä päivässä. Silloin, kun ihmettelin, en juonut päivittäin yhtäkään, ehkä pari kahdessa kuukaudessa.

  

Minulla on jokin juttu tästä kirjasta, että pitää saada lukea se. En ymmärrä. Vihdoin löysin sen vanhan version kirjastosta, mutten saanut lainattua sitä. Tällä viikolla on ollut 2-3 sateista päivää. Jopa ukkonen jyrissyt. Todella hauskaa ajatuksena - pelottavaa, jos tulee liian lähelle.

Kävin keskiviikkona töiden jälkeen Stockmannin Espresso Housessa ja join pitkästä aikaa latten, joka oli ihan jees. Menin Herkkuun ruokaostoksille, kunnes kahvihuurut iskivät aivoihin ja tulin pieneen höpsöön inspiroivaan kofeiinihumalaan. Ostin pussillisen paraguayoja ja klementiinejä katsellessani ja tunnustellessani ajattelin, mikä kaunis perimä se on ihmiseltä ihmiselle, että me opimme tunnistamaan hedelmien tuoreuden ja kypsyyden niiden kovuuden ja pehmeyden, tuoksun sekä ulkonäön eli useimmiten värin perusteella. Tätä ei opita kirjasta, vaan sillä, että joku sen meille joskus opettaa ja että opimme sen itse. Niin ainutlaatuisen yksinkertainen asia, mutta niin mahtavan hienoa mielestäni. Tätä taitoa ei pidä vähätellä, vaikka luulemmekin sen olevan normaalia ja arkipäiväistä.

Yksi aurinkoinen aamu ennen töitä. Ihme, etten ollut ennen huomannut, miten kukoistava pensasrivistö siinä kohtaa komeilikaan. Aina menee niin vauhdilla ohi tai katsellen puhelimesta vielä muutamia kuvia tai auringonloistetta tai yrittää päästä sateelta sisälle. Eilen istuin illalla kotona parvekkeen ovi raollaan ja kuuntelin, mikä suhisee. Menin ovelle katsomaan ja se oli kaatosateen suhina. Alhaalla vanhempi mies sateenvarjonsa alla katseli veden liittymistä alaspäin virtaaviksi puroiksi asvalttiin.

Saatuja juttuja. Herkut ehdin jo syödä. Haluaisin opetella käyttämään oliiviöljyä ja saada serveteille käyttöä. Kutsua ystäviä kylään, tarjoilla hienosti ruokaa, vaikka vain jäätelöä. Sipaisisin servetin kolmesti taiteltuna lautasen alle iloa tuomaan ja somistamaan.

Sain myös tämän erikoisen näköisen kukkasen. Ystäväni ajatteli sen olevan nimeltään Verenpisara. Hyvin mahdollista. Muistan nähneeni näitä Turussa asuessani Petreliuksen luonnontieteellisessä puistossa. Sen läpi tuli aina välillä käveltyä kotiin. Siellä oli paljon erilaisia kukkia, liljojakin.

Tällä viikolla tuli jostain yksi runokin mieleen:

Heijastus

Et ole kiltti
Huomaavainen
Kohtelias
Ei, et ihan aina
Eikä sitä aina huomaa
Silti pitää hymyillä
vaikka hampaat irvessä

Vain koska sinun täytyy

Myöhemmin voit nauraa
Miten kevyeksi tehty
voi toisinaan olla niin raskasta
Naura omalle peilikuvallesi
kun se sinulle virnuaa

Vain koska sinä voit

Nämä valkoiset neilikat ostin tällä viikolla, kun piti heittää pari muuta kukkasta roskikseen. Tämän viikon väri on jostain syystä valkoinen. Suurin osa kukista ovat kauniita ja on ihana saada kukkia, mutta voi niitä myös omaksi ilokseen ostaa. Mistä löytäisi pioneja?

Katselin facebookissa vanhoja muistoja tältä päivältä. Muistoja, jotka toivat hymyn huulille. Tämä on vuodelta 2013: "Oltiin isotädin luona ja siellä oli yksi sukulainen Raahesta käymässä. Isotädillä on hauskoja sanontoja: hän puhui, miten uni-ihmiset jaksaa nauraa turhalle ja miten joku mies oli puolen maailman kokoinen (2m ja kookas). Tänä viikonloppuna on kyllä tullut niin paljon syötyä, että pumppaan pyörän päälle ja lähden ajelemaan."

  

Kuvia viime juhannuksen tienoilta. Pääsin kivaan saareen, jossa ei ollut yhtään hyttysiä ihanan ystäväni kanssa. Saunoimme ja pulahdin uimaan. Oli aurinkoista ja lämmintä.

Nyt on kuulemma "juhannus" ja olen Helsingissä kotonani. Tai asunnossani. Miten tämän nyt ottaa. Helpompi puhua kodista kuin asunnosta tai kämpästä, vaikka sydämeni koti olisikin muualla.

En välittäisi muutamasta juhlasta. Pari niistä on ilmiselvästi ryyppyjuhlia, kuten vappu ja uusi vuosi. Mitä turhaan. Miksi ihmiset juovat alkoholia päihtyäkseen, metelöivät ja tekevät typeriä asioita? Pari viinilasillista silloin tällöin on ok ruoan ja miellyttävän seuran kanssa. Hyvä olut aurinkoisella kivellä merta katsellen kivan ihmisen kanssa.

Olen jopa huomannut, että alkoholia pitäisi vähentää senkin takia, mitä se tekee hammaskalustolle ja ikenille. Toisinaan, kun on vaikka olusen juonut (tai pienen pullon coca cola zeroa niin kuin eilen) huomaan seuraavana päivänä ikenieni sattuvan ja ientulehduksen syntyneen. Ostin tällä viikolla, kun teki mieli ja pizzan seuraksi pienen pullon J.P. Chenetiä, join yhden lasillisen tiistaina ja toisen keskiviikkoiltana. Keskiviikkona kurkku tuntui karhealta ja vähän yskitytti, mutta torstai-aamuna, kun työkaveri kysyi, mikä on vointi, niin totesin punaviinin (ehkä) vieneeen flunssan pois (onhan siinä flavonoideja) ja on paljon parempi olo. Ostin kyllä flunssanpoikasen huomattuani lisää tehoshotteja ja appelsiinimehua teki kehon mieli, joten sitäkin. Samana aamuna, kun teki mieli appelsiinimehua, niin miniluumutomaatteja söin muutaman jääkaapista ja voi että miten ne olivatkin juuri silloin herkullisia. Keho tuntee, mitä haluaa, joten sitä pitää kuunnella. Olin viikonloppuna kyllä vähän vääränlaista ei-tonton - herkkuja syönyt, saattoi johtua siitäkin flunssainen, mutta onneksi ei kestänyt kuin muutaman päivän.

Moni lähti tänään tai eilen mökille juhannukseksi. Olisin halunnut mukaan. Enpä siis oikeastaan vietä juhannusta, vaikka tiedänkin sen olemassaolon. Lähden kohtapian kaupungille katsomaan, mitkä paikat voisivat olla auki tänään. Toivottavasti edes jokin. Tarvitsen ruokaa tänäänkin. Huomenna aamulla lähden äidin luokse pariksi yöksi. Hän yrittää raahata minua johonkin tanssipaikkaan, mutta huvittaa kuin kukkakeppiä. Juhannustanssia en tanssi, kun en voi tanssia sen kanssa, jonka kanssa haluaisin tanssia.

Täällä Helsingissä sanoilla juhannustanssit pyörii vain bileyökerhot, joissa on muutamaa vuotta nuorempaa sakkia ja tuntisin oloni siellä vain tyhmäksi, enkä muutenkaan viihdy yökerhoissa. En sen jälkeen, kun täytin 24. Sellaiset paikat ovat nykyään vain uuvuttavia, enkä ymmärrä sitä menoa, kun ihmiset voisivat bilettää vaikka aamuun asti. En silti kutsuisi itseäni vanhaksi.

Voin valvoa aamuun asti, mutta mieluummin vaikka vähäprosenttista olusta siemaillen laiturinnokassa yöttömänä yönä, kun auringonlaskun jälkeen se jo kohta nouseekin. Sosiaalihumala ja kofeiinihumala vaikuttavat minuun paljon vahvemmin kuin alkoholi, joka oikeastaan alkaa vain väsyttämään. Eipä siitä sen enempää.

Olisi ihanaa olla jossain mökillä jonkun erityisen kanssa, käydä saunassa, höpötellä, pulahtaa veteen ja valvoa aamuun asti istuen laiturinnokassa sen toisen kanssa. Katsella tyyntä vettä ja horisonttia. Kuunnella aamulintujen laulavan.

~ Lilja Lumi