Jalkoja pakottaa. Ei haittaa. Olen ollut korkokengillä liikkeellä tämän päivän, kunhan itseni sain ulos asti tänään. Korkokenkäpäivä numero kaksi tänä kesänä. Olin siis yhteensä kolme päivää tällä viikolla töissä. Sain anottua lomaksi vielä pari päivää eli tämän jälkeen vielä kolme päivää lomaa ennen kuin palaan töihin ja näen kaikki kivat työkaverit. No osan kyllä vasta tiistaina ja jotkut vasta ensi viikolla mutta silti.
Tänään nukuin ensin seiskaan ja sitten pidensin sitä puoli ysiin. Katsoin Elementarya Netflixistä syöden samalla aamiaista - nykyään puuron sekaan sekoitan yosa-purkin ja banaania (voi pihkura, unohtui ostaa se yosa kaupasta) - ja mietin blogin kirjoittamista. Tiskasin astiat puuroa odotellessa. En jaksanut kirjoitella, vaan miettiessäni lähtöä katselin edelleen sarjaa ja menin sängylle loikoilemaan.
Siinä vähän sängyllä loikoillessa sirppasin uudestaan ja heräsin katsoen, kun Sherlockilla oli kantoside, oli saanut jostain luodin käteensä. Jätin hiukset kikkuroille ja pakkasin repun. Puin ylleni viininpunaisen minimekon, koska pitäähän mekkoja pitää, kun ne omistaa, ja puin korkokengät jalkoihin. Ilmasta ei koskaan voi olla varma ja epäilytti mekon pituus, joten vedin vielä ohuen harmaan pitkän villatakin mekon kaveriksi. Sipaisin ripsiväriä ja lähdin ulos tavoittelemaan ratikkaa. Hyppäsin kolmoseen ja jäin parin pysäkin kuluttua pois. Menin Espresso Houseen ja oli aikomuksena lukea muutama sivu kirjaa, mutta huomasin, että ainoastaan kirja oli jäänyt matkasta pois. No ei se harmittanut kuin pari sekuntia. Söin eväitäni ja katselin katua, kun ihmiset kulkivat edestakaisin.
Kahvittelun jälkeen kävelin salille ja tein oikein hyvän ohjelman. Parissa laitteessa kävin parikin kertaa. Saa nähdä, sattuuko mikään paikka huomenna. Salilla kului puolitoista litraa vettä, kun siellä oli normaalia lämpimämpi ja ilman lämmittelyäkin alkoi pieni hiki puskea pintaan, mikä oli mukavaa. Salilla hikoilusta ja tekemisestä tulee hyvä olo. Pitäisi kyllä palata alkulämmittelyiden pariin, jos niin hikoilusta tykkäilee. Hikoiluhan on hyvä asia, silloinhan lähtee kuona-aineita ja keho puhdistuu. Vaikka onkin kirjoitettu, että hikoilu on kehon tapa viilentää itseään, niin se tekee paljon muutakin hikoillessaan. Ei mikään ihme, että niin haluaisin omaan asuntooni saunan tai miksi kaipaan saunaa kuntosalillekin. Hikoilu tekee niin hyvää!
Puoli kuudelta lopettelin salilla, vaihdoin takaisin mekkoon ja kävin kaupassa tekemässä salaatin salaattibaarista ja otin mukaan myös palautusjuoman. Lähdin 502 - bussilla Töölön kirjastoon. Selasin siellä muutaman lehden ja menin katsomaan yläkertaan, josko siellä olisi Nemin uusin kirja ja kävin samalla kuikuamassa maisemaa terassilla.
Olin kahdeksaan asti kirjastossa ja tulin 502:lla myös takaisin. Aurinko paistoi niin ihanasti ja ilma oli lämmin ja pehmeä, joten kävin vielä hetken kävelemässä Hakaniemen rannalla. Siellä istuskeli ihmisiä ihailemassa myös kesäiltaa.
Maanantaina menin seitsemän vuoroon töihin ja hyvä jos olin nukkunut edes kolme tai neljä tuntia. Muuten on nukahtanut ihan sievästi puoli yhdeltä tai kahdeltatoista, mutta ilmeisen jännityksen takia kello tuli ainakin kaksi ennen kuin sain unta ja yö meni pyöriessä. Joten en tiedä, kuinka paljon oikeasti tuli nukuttua. Herätys oli puoli kuudelta. Kaunis auringonpaiste ainakin bussimatkalla.
Töiden jälkeen menin nykyiseen lempikahvilaani Espresso Houseen Mikonkadulla ja tilasin ison latten lukukaveriksi. En edes muista, kävinkö salilla ennen. Saatoinpa käydä tai saatoinpa olla käymättä. Pari kolme tuntia sitten kahvilassa istuessani ystäväni Turusta oli laittanut viestiä, että lähtisi Helsinkiin tyttöystävänsä kanssa ja näkisimme pian.
Talsimme ja höpöttelimme. Mietimme, mihin mennä kahville ja olimme kävelleet Esplanadin läpi Kauppatorille, kun päätimme kääntyä ja mennä matkalla näkemäämme Robert's Coffeehen. Siinä matkalla on muutama kahvila, joista valita.
Mistähän se Robert's Coffeekin siihen oli ilmestynyt ja se oli vielä Jugend - lisänimikkeellä. Todella vaikuttava ja hieno sisältä sekä ulkoa. Viihtyisä, elegantti, kaunis, puhdas, sekoitus uusia tuulia. Kysyin myyjältä, niin hän kertoi sitä ennen siinä olleen Aschan's cafe, joka harmi kyllä tuntuu vähitellen häviävän koko Suomesta. Robert's Coffee Jugend on aloittanut toimintansa toukokuun alussa eli hyvin tuore tapaus kyseessä.
Ystävä tilasi jogurttikombon ja tavallisen kahvin. Mie meinasin ensin tilata samanlaisen jogurtin, mutta sitten muistin, mitä se mahassani viimeksi sai aikaan, joten maistoin kahvilassa olevia jäätelöitä, raparperia ja mitähän se toinen mahtoikaan olla sekä tavallisen kahvin kauramaidolla. Sain sievän kaatimen tarjottimelleni. Ihana tarjotin ja astiat kyllä, upeat tekstit ja hauska hahmo puhekuplineen kupin sisällä. Muistaakseni Sellon Robert's Coffeessa on eri teksti, kun tämän lautasessa luki Fresh roasted coffee.
Oli kyllä ihana nähdä ystävääni ja hänen tyttöystäväänsä. Tuli nähtyä uusia pikkukauppojakin ja käytyäkin yhdessä, kun kolmas liittyi seuraan. Kävimme Tuomiokirkolla, kävelimme Aleksanterinkatua ja kävelin heidän kanssaan Vapianon kohdalle, kunnes vilkutimme moikat ja jatkoin kävellen kotiin.
Tämän viikon aikaansaannos.
Tiistaina menin vähän yli kahdeksaksi töihin, mutta oli silti aika väsynyt päivä. Maanantaina oli juotava lounas, joten kun oli aikaa, niin kävin hakemassa kaupasta paremman evään ja mokkakaakaon. Oli syksyinen tunnelma, eikä se haitannut. On tuttua lapsuudesta, että koulu alkoi aina, niin alkoi syksykin, vaikka oikeastihan silloin on vielä kesä, mutta elokuuhun on jäänyt syksyn tuntu. Ja nyt on vielä heinäkuu. Ei voi väittää, että olisi kovin lämmin kesä ollut, vaikka muutama viime päivä ovatkin olleet oikein kivoja.
Parasta syksyssä kuitenkin on pukeutuminen,
asusteet ja värikkäät lehdet. Kun vielä on lämmintä. Ja se että
lämpötila laskee alemmas öisin. Tänä kesänä suurin vaikeus nukkumisen
kannalta on ollut se kuumuus. Tiistaina heräsin tunti ennen kelloa ja
näin vain valveunta siitä, kun yrittää saada takaisin unen päästä
kiinni. Syksyssä on myös kivaa ensi viikolla töihin paluu (tätä
viikkoa en laskenut) kun on kaivannut rutiinia. Vaikka joskus ihan varmasti
aion tehdä nelipäiväistä työviikkoa, niin sen aika ei ole ihan vielä.
Työpäivän jälkeen tiistaina menin Stockmanniin. Sieltä menin etsimään ongelmasekaihonaamalleni helpotusta (kuumat yöt, kaipaa viilennystä), niin löysin tämänlaisen tuubin. Siellä oli kolme erilaista, mistä valita ihan niin kuin aiemmista versioistaan, kasvonaamioista. Hetken niitä katseltuani päädyin tähän Pure clay purifying cleansing geliin : Sisältää kolmea tarkoin valittua savityyppiä sekä eukalyptusta joka on tunnettu puhdistavista ominaisuuksistaan. Geelimäisen voiteen koostumus vaahtoutuu ja syväpuhdistaa ihoa. Koostumus poistaa epäpuhtauksia ja ylimääräistä talia.
Tulokset: Ihosi näyttää kauniin puhtaalta ja raikkaalta päivästä toiseen. Ihosi syväpuhdistuu. Iho koetaan mattapintaisemmaksi, kirkkaammaksi ja kauniimmaksi.
Mietin myös Pure clay exfoaliating cleansing geliä . Hankin myös kurkkunaamion sekä Freemanin Mint & Lemon clay mask - controls oil & breakouts: Sitruunainen savinaamio rauhoittaa epäpuhdasta ihoa. Savi imee itseensä öljyä vähentäen kiiltoa sekä pienentää laajentuneita ihohuokosia. Minttu ja sitruuna viilentävät ja virkistävät. Sopii hyvin rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle.
Kahta kasvonaamiota en kuitenkaan vielä koittanut, koska Pure clay sisältää savea ja tuntuu joka kerta siltä, kuin kasvoille olisi tehty kasvonaamio. Samana päivänä, kun tämän ostin niin koitin sitä illalla. Kasvojen ihosta tuli niin pehmoisen, sileän ja unen puhtaan tuntuinen, ettei tehnyt mieli pestä myöhemmin loppuvartaloa tai laittaa edes kasvovoidetta päälle. Seuraavana aamuna totesin kuitenkin, että kannattaa se kosteusvoide laittaa, vaikka olisi kuinka pehmoinen. Kosteusvoide tekee ihmeitä yön aikana.
Kauneudenedistämistuotteiden ostamisen jälkeen menin Espresso Houseen tilaamaan kahvin. Olin ehkä hieeman väsynyt koko päivän. Siitä hetkestä, kun istuin, muodostui päähän ajatus, jonka rakensin runoksi:
Jokin on vaimentanut kuuloni,
vaikkei kuulossani
ole mitään vikaa.
Olen täydessä kahvilassa,
missä ihmiset puhuvat,
kilistelevät kuppejaan,
kahvikoneet surisevat,
enkä kuule mitään.
En voi keskittyä tekstiin.
Kuulen vain hurinaa.
Olen puoliunessa.
Mietin, että ilmeisesti kun jatkui työt niin iski väsymys. On tässä jotain muutakin
taustalla. En usko arkirytmiin palaamisen itse aiheuttavan väsymystä ja
haluttomuutta treenata. Saattaa olla yhteys leivonnaisiin ja juotuihin
latteihin luulen ma, kun keho yrittää etsiä keinotekoista piristystä,
vaikka kyllä se arkikin väsyttää. Jos ei helpolla treeneihin niin sitten
vähän pakottamalla. Muuten jumittunee sohvaperunaksi. Luulen tosiaan, että viime aikoina lisääntyneet kahvilakäynnit ovat lisänneet vyötärön ympärystä ja varsinkin mahan ympärystä.
Vehnä, maito ja sokerikin vaikuttavat jonkin verran ja lisääntynyt kahvinkäyttö. Miehän jokin aika sitten lopetin kahvinkäytön ja siirryin kokonaan teehen ja nyt kun aivot alkavat jälleen tottua siihen, niin mieli alkaa kaipaamaan kahvia. Tosin lattetkin ovat aina tehty täysmaitoon, enkä sano, että olisin juonut vain latteja kahviloissa. Pitää laittaa itseni takaisin ruotuun. Arkirytmiin takaisin totuttautuminen vie kyllä aikaa, mutta se on mukavaa sitten, kun siihen on tottunut, niin vapaasta ajasta ja viikonlopuista nauttii tuplasti enemmän, kun nyt se on ollut arkipäivää ja joka päivä on vain yrittänyt keksiä kaikenlaista tekemistä. En kyllä valita siinä mielessä, koska rakastan työtäni. Työ kuuluu elämään ihan niin kuin vapaa-aikakin työssäkäyvillä ihmisillä.
Riittävä unensaanti on myös todella tärkeää, jos tykkää laihduttaa ja se, että syö järkevästi ja liikkuu tarpeeksi. Turvotus on myös luultavasti merkki nurkan takana olevista kuukautisista, jotka välillä tiedostan olevan tulossa, vaikka välillä ei tunnu ollenkaan. Leivonnaisten ja lattejen parista olen kuitenkin palannut jo liikuntataipaleelle niin kuin tästäkin päivästä kerroin. Tein koko treenin myös eilen ja luulenpa että syksyn mittaan lisään vielä lämmittelyä jälleen crosstrainerilla ja juoksumatolla sekä aina kerran viikossa tai parissa kävisi uimassa. Voisi enemmän lenkkeilläkin. Jos loppuviikosta on hyvä ilma, niin voisi käydä juoksemassa jätemäen portaita.
Selailin nettiä ja tuli tämä teksti vastaan, mikä on ennenkin tullut vastaan, joten vähän taiteilin. Tämä sanoma on niin kaunis ja niin moninainen, että meinasin, jos jokin päivä voisin saada tatuoitua tämän joltain taitavalta tatuoijalta ihooni. Se olisi toinen teksti. Saa nähdä, milloin nämä tatuoinnit alkavat vai alkavatko ollenkaan. Varmaankin kymmenen tatuointia mielessä ja olen miettinyt, miten ne kaikki yhdistäisi jollain tavalla. Tämä teksti tulisi nätisti ihoon vähän kuin seuraavassa kuvassa.
(kuva netistä)
Että näin. Hetki vielä kirjan lukua ja hyvät yöunet :)
Nukkukaa hyvin ja vaalikaa unta.
Sekä itseänne.
Läheisiänne.
Maailmaa.
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti