Beauty and the beast

Aamulla blogin kirjoittamisen ja aamiaisen syömisen aikana katsoin Uuden Sherlockin loppuun. Jännä, miten sen tarinankerrontatapa jossain vaiheessa sarjaa muuttui ja rikosten selvittämisen sijaan alkoivatkin selvittää omia sisäisiä demonejaan.

Kun olin blogin kirjoitellut, niin huomasin, että Beauty and the beast on sittenkin tänään elokuvateatterissa, vaikkakin vain yksi näytös. Luulin sen jo loppuneen teatteriesityksestä, kun arkipäivinä ei näkynyt sitä ohjelmistossa, mutta olin hyvin iloinen, että pääsisin sittenkin katsomaan sen teatterissa.

Meinasi tulla ensin tänään murmutus, mutta sitten ajattelin, että kun kerran tai pari kesässä käytän korkeita korkoja, niin tänään olisi sellainen päivä. En kovin usein sellaisia tarvitse ja hassua, kun niiden kanssa ei tuntunut olevan yhtään korkeammalla kuin tavallisestikaan. Kai sen olisi huomannut sen viiden sentin korotuksen vasta, jos olisi seissyt jonkun tutun vieressä. Kirjoitin tänään sellaisen päivityksen kuin Today is high heels - day. Every summer there has to be one. Because else this day would be pissed off. Olen hyvin kaunopuheinen kuten huomaatte.

Pakkasin repun matkaan, tarkistin säätilan, että pitäisi olla tarpeeksi lämmintä yhdelle ohuelle varavillatakille (jota kuitenkin tuli pidettyä lähes koko ajan tuulisuuden takia), puin korkokengät jalkaan ja lähdin ratikkapysäkille. Kolmonen tuli muutamassa minuutissa, joten matkustin kolme pysäkin väliä sillä, kunnes olin Kaisaniemen toisen pysäkin kohdalla eli hyvin lähellä Kinopalatsia.

Kävin ostamassa lipun automaatista ja kävin syömässä Mikonkadun Espresso Housessa kalkkunacroissantin, mustikkapiirakan kermavaahdolla ja juomassa ison (siis normaalin) latten. Vitsailin uuden työntekijän kanssa hetken kupin koosta, kun kerran olin tilannut normaalin luullen sen olevan se pienempi, mutta se olikin normaali se, mikä luokitellaan jossain isoksi. Thank goodness siellä ei ole olemassa isoa mukia, se olisi varmaankin kolpakko.

Etsin itselleni istumapaikan ja kaikessa rauhassa söin ostamani tarpeet. Elokuvan alkuun oli 45 minuuttia. Se alkoi puoli neljältä. Sillä aikaa ehdin syödä, selata muutaman kerran nettiä ja lukea kymmenen sivua Shauna Reidin kirjaa. Voi että se on juuri niitä kirjoja, jotka tempaavat mukaansa ja jota voisi lukea kaikkialla. Onkohan Shauna Reidillä lisää kirjoja? Haluaisin lukea lisää hänen käsialaansa.

Kahvilassa ollessa pisaroi ihan hiukan, vaikkei sadetta ollutkaan luvattu kännykkäni sääsovelluksessa, vaikka naamakirja muistutteli sateenvarjosta - too late, olin jo ulkona. Ripeksi ihan hiukan vaan ennen leffaa, mutta kuitenkin sen verran, että kahvilatyöntekijät toivat matot sisälle ulkoa. Leffan aikana taisi tiputella vähän enemmänkin sillä ulkona tuon ihanan auringon ja pilvien lisäksi maassa oli pieniä vesilätäköitä siellä sun täällä. Voi että se taivas on niin mielettömän ihana aina sateen jälkeen, kun paistaa aurinko. Ja ilma raikas. Tämän nappasin tullessani Mikonkadulla teatterista ulos.

Mutta itse elokuvaan Beauty and the beast (linkistä avautuu traileri). Tämä elokuva oli minulle siitäkin erityinen elämys, koska olen nähnyt lapsena muutaman kerran sen alkuperäisen piirretyn version ja tykännyt paljon. Tiesin siis, mistä siinä on kyse ja mietin, mitenköhän sellaiset ihmiset sitä katsovat, jotka eivät koskaan ole nähnyt alkuperäistä. Luulenpa, että alkuperäisen nähneet saavat siitä enemmän irti, kun näkevät, miltä sen "elävä versio" on tehty. Noudattaako se alkuperäisyyttä vai mennäänkö täysin pöpelikköön. 

Oli kyllä äärettömän miellyttävä elämys musikaalielokuvasta, vaikka ainoa harmitus elokuvan aikana oli muutaman kerran saliin tullut tupakan haju. Elokuva noudatti todella hyvin alkuperäistä versiota, vaikkakin muutamia kohtia oli toki lisätty niin kuin laulujakin, mutta tarinallisesti kulki ihan täysin alkuperäisen mukaan ja kaikki alkuperäiset laulutkin olivat mukana. Hienosti oli löydetty näyttelijät, jotka pyrkivät näyttämään alkuperäisiltä ja puvustuksenkin huomasin noudattavan hyvin piirrettyä. Toki "elävänä" kaikki oli paljon hienompaa. Huomasin muutamia kohtia myös, jotka olin unohtanut, mutta ne palautuivat elokuvan myötä mieleen. Muistan piirretyssä, että lempikohtaukseni oli se, kun Bellelle tarjoillaan ruokaa ja lauletaan Be our guest. Samanlaiset kohdat kuin oli alkuperäisessä säväyttivät ihan samalla lailla.

Siis aivan huikea leffa, jos musikaaleista tykkää! Suosittelen lämpimästi.

Jos satun olemaan rautatieaseman seutuvilla niin en koskaan ota ratikkaa siihen parin kilometrin kotimatkaan. Ehkä sitten kovilla pakkasilla, mutta niin hienolla ilmalla kävelin tarkoituksella vähän hitaammin, että voisin nauttia kuultavasta ilmasta ennen kuin menin salille.

 

Pilvet olivat oikeasti paljon hienomman näköisiä kuin kuvassa. Elokuvan jälkeen lauleskelin Aladdinissa olevaa laulua Whole new world, kun yhden laulun melodia oli samankaltainen. Salin jälkeen lauloin Sommaren är kort - kappaletta. Kotona lauloin Pocahontasin Colors of the wind ja suihkussa tuli päähän soimaan tuon Kaunottaren ja hirviön Be my guest.

Salilla on kivaa. Tulin laskeneeksi, kuinka montaa eri liikettä teen ja niitä on parikymmentä. Saan ne tehtyä puolessa tunnissa, mutta on hyvä venytellä treenin jälkeen ja heilutella vähän keppiä. Käsien treenaamisen jälkeen menin rintalihasten treenauslaitteeseen ja kuului kiva rutina yläselästä. Ihan kivasti siis asettaa selän takaisin paikalleen, vaikkei edes tiennyt sen olevan rutsauttamisen tarpeessa, kun yleensä ei ole, mutta oli kivempi olo selässä kyllä sen jälkeen. Ennen vähän vierastin rintalihasten ja selkälihasten tekemistä, mutta niissä ei ole mitään kummastuttavaa tai pelättävää. Tosi tärkeää, että tasapainottaa koko keskikropan treenaamalla etu- ja takapuolta.

Salin jälkeen minulla on aurinkoisina kiireettöminä päivinä tapana kulkea tämä hevosenkengän muotoinen kaistale ympäri ja mennä sitten kauppaan tai kotiin. Kaupasta ostin proteiinivanukkaan, vadelmia, pilttejä ja banaaneja. Kotona kävin rentouttavassa suihkussa, kunnes meinasi alkaa tulla kiire, kun vatsa ilmoitti yltyvästä nälästä. Palautusruoan aika. Nyt hiukset ovat letitettyinä, kun en jaksa puristella niitä kuivaksi. Tarpeeksi kuivat nukkumaan ja muutenkin aina sanotaan, että pitäisi nukkua hiukset letitettyinä. Tulee kiva pehko huomiseksi.

Nyt kuitenkin hyppään takaisin Dieettitytön seikkailujen ihmeelliseen maailmaan!

~ Lilja Lumi