Vein pyykit koneeseen alakerran pesutupaan ja olin tekemässä puuroa, kun haistoin maitopurkkia ja sitten katselin sisälle purkkiin, kun maidon rakenne muistutti enemmän jogurttia kuin puuroa, niin jouti purkin sisältö vessanpönttöön ja purkki pesuun ja kuivumaan. Päädyinpä sitten kauppareissulle ja ostin maidon sijasta mantelijuomaa, joka ei mene niin helposti pilalle ja taitaa olla parempi ihollenikin. Olkapäihin on alkanut muodostua ihme näppyä, joita siinä oli viimeksi teini-iässä.
Ostin pitkästä aikaa suodatinpussejakin. Keitin kahvia ja totean pian mielessäni, onko se hyvää vai ei.
Ja sitten herkuttelen eilen Ison Omenan Prismasta ostamallani appelsiini-hasselpähkinäleivällä. Etsin toisessa Prismassa myytävää cashew-karpaloleipää, mutta sitä ei ollut, joten otin toisen yhtä eksoottiselta kuulostavan. Kun käy kerran parissa tai kolmessa kuukaudessa Prismassa, niin välillä saa tuhlata neljä euroa herkkuleipään. Olisin mielelläni halunnut jakaa tämän makuelämyksen, mutta nautinpa sitten kokonaan itse. Paperipussileivät kun menevät hyvin helposti koviksi parissa kolmessa päivässä.
Edellispäivänä tuli tutustuttua uusiin naapureihinkin. Minulla oli kymmeneltä pesuaika ja tulin vartin yli, koska pesuohjelmani kestää 45 minuuttia, mutta hepä olivat jo laittaneet pyykkinsä koneeseensa, kun olivat laittaneet oman aikansa puoli yhdeksitoista. Ei siis mitään järkeä! Mikään pesuohjelma ei kestä puolta tuntia ja on ihan hölmöä laittaa puolesta toiseen puoleen ajan ja vielä kolme tuntia, niin silloinhan koneet ovat varattuina viisi tuntia.
Pyykkiä laittanut puhui vain englantia ja töksäytin vain suoraan, että on minun vuoroni. Sekuntia myöhemmin mietin, että olisin voinut huomauttaa nätimminkin, mutta olin harmistunut. Hänen suomea puhuva kaverinsa jutteli puhelimessa viereisessä rappukäytävässä ja kutsui hänet selvittämään asiaa ja ohimennen huomautin, ettei puolelta voi ottaa aikoja. He olivat varanneet molemmat koneet ja yrittivät tarjota konetta numero kaksi, mutta en halua käyttää sitä konetta koskaan ja sitten sirkutin ihan ystävällisesti puhuen välillä englantia ja välillä suomea, että voin kyllä ottaa toisen ajan samana päivänä iltakahdeksalta ja rustasin ovinumeroni varausvihkoon. Kauheasti toki olivat pahoillaan, mutta sattuuhan noita. Kaipaan kyllä sitä aikaa, kun sai laittaa pyykin pyörimään milloin tykkäsi, kunhan oli hienotunteinen naapureita kohtaan, eikä 22-09 sitä pyörittänyt.
Tänään pyöräytin parit pussilakanat, tyynyliinat ja halityynyn koneessa muutaman pikkarin ja sukkien kaverina. Pitää pestä toinen koneellinen huomisaamuna, kun pyykkikoriin jäi vielä pestävää. Pussilakanani halusi kovasti pyykkiin, kun siihen suklaan ja punajuuren lisäksi kaatui eilen vähän teetäkin. Olin edellispäivä ystäväni kanssa Ikeassa pyörimässä ja ostin pussilakanasetin veljelleni, tiskinpesumaton äidilleni, pari tyynyliinaa ja pöytäliinan. Ikea oli jälleen muuttunut ja sinne oli rakennettu jopa lisäseiniä. Ihastelimme huoneita ja kävimme röhnöttämässä muutamissa tuoleissa ja sohvilla. Unelmoin siinä sohvia koittaessani isommasta asunnosta...
Ikean jälkeen käyskentelin kaupungilla ja kävin Stockmannillakin katsomassa ihanan sinisiä astioita, mutten hankkinut sieltä mitään, koska tiesin, etten tarvitsisi niitä tai käyttäisi niitä mihinkään. Ne olivat vain niin kauniita. Jäivät kauppaan. Yhdet lasit meinasin hankkia, mutta kassi oli aika täynnä. Jospa sinne jokin päivä eksyn ja ne ovat siellä vielä niin sitten. Kulutin aikaa ennen kuin menin kuudeksi Pauligin kulmaan, otin raakakakun ja jääteen, vaikka olin vielä täynnä ikea-ruoasta, eikä tehnyt oikein mieli, mutta siellä kun olin. No ensi kerralla kun tiedän ja tunnen, että masu on täynnä, niin en osta herkkuja, vaikka kuinka tekisi mieli, koska siitä ei silloin nauti samalla tavalla. Kuudelta Mikko Harju lauleskeli tunteroisen Pauligin edessä ja kun sitä mainostettiin, niin halusin mennä katsomaan, mistä on kyse. Ilmeisesti nouseva laulaja.
Kävelin kotiin tapani mukaan. Ihana aurinkoinen päivä. Nyt on muutama päivä ollut tosi ihania oikein kesäisiä aurinkoisia päiviä. Niistä pitää nauttia täysillä.
Torstaina kävin heittelemässä ja juoksemassa koripallon perässä tunnin verran ja alkoi hieman ripottelemaankin. Loppupäivä oli aika sateista. Piti mennä ensin kirjastoon, mutta meninkin suoraan pelattuani salille, kun oli jo alkuhiki päällä. Salilla vedin koko kehon treenin ja pari seuraavaa päivää pidin lepopäiviä, koska kädet sattuivat olkapäistä, kyynertaipeista ja toisesta ranteesta. Ilmeisesti pieniä rasitusvammoja. Mutta tosi hyvä treeni! Tuli niin raukea olo salin ja suihkun jälkeen. Sitten kävin kirjastossa vähän lukemassa. Treeni tekee niin hyvää. Mietin vain, miksen ennen siitä niin kovasti innostunut kuin vasta parin viime vuoden aikana. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Eilen aurinko paisteli ja oli ihan kivainen päivä. Ainakin sen ajan, kun olin Isossa Omenassa. Ajattelin, että miten pääsisin Omppuun ja katsoin reittioppaasta mennä oikeaan bussiin Espooseen lähtevien bussien laitureilta. Bussin sisällä ei näkynyt taululla pysäkkejä, joten yritin kuikuilla ulos aina pysäkkien nimiä, kunnes seuraava pysäkki olisi Piispansolmu. Siinä pysäkillä vasta huomasin, että kyllä olenkin kerran ennen matkustanut bussilla Isoon Omenaan, en vain muistanut sitä.
Tapasin siellä ystäväni ja hänen kolmevuotiaan tyttärensä. Menin ensin etsimään jotain aamiaista, kun heräsin aika myöhään ja kotoa lähtiessä söin vain banaanin. Halusin ehdottomasti juoda Starbucksin kahvia, mutta Starbucksiahan siellä ei kuitenkaan ollut. Pyörin hetken ympyrää, kunnes menin Coffee Houseen, joita ei ole enää kovin montaa missään. Harmi. Join vaihtoehtoisen cold brewn ja söin tuorepuuron, jossa oli vähän liian makeaa hilloa. Äärettömän ystävällistä palvelua kyllä siellä. Täytyy antaa propsit sille ihanalle lämmön, iloisuuden ja huolettomuuden tunnelmalle.
Leikkipaikka, jossa näin ystäväni ja hänen tyttärensä oli aika hieno ja monipuolinen kiipeilypaikka putkineen, kiipeilyseinineen ja hauskoine peleineen. Kävimme katsomassa ja viihtymässä Ison Omenan kirjaston lastenosastolla hetken aikaa ja voi kuinka paljon siellä onkaan kirjoja! Sellaisia kirjoja ja kirjailijoita, joista en ole koskaan mitään kuullutkaan. Olisikohan Helsingissä yhtä suurta kirjastoa kuin Espoon Sellossa ja Isossa Omenassa.
Muutenkin bussimatkalla Isoon Omenaan ajattelin, että onpa Espoo iso paikka. En tiedä, onko Espoo vai Helsinki oikeasti isompi, mutta Espoo vain tuntuu isommalta, kun sillä on moottoritie ja sen varrella isoja kauppakeskuksia. Onhan Helsingissä paljon paikkoja, missä en ole koskaan käynyt ja omallekin työpaikalleni menee bussilla 25 minuuttia, mutta se kulkeekin kaupungin läpi monilla hidastuksilla ja pysähdyksillä. Puhuimme ystäväni kanssa siitäkin, miten helppo Isoonkin Omenaan on tulla sitten, kun länsimetro joskus valmistuu.
Kävimme vielä Prismassa tekemässä ostoksia ja voi että se oli iso. Sieltä ostin appelsiini-hasselpähkinäleivän ja vadelmarasian, jonka sisällön pistelin suihin kolmevuotiaan kanssa. Oikeasti hän oli nopeampi syömään niitä vadelmia kuin minä, vaikka ne olivat todella suuria!
Kun he olivat lähteneet kotio, niin kävin vielä etsimässä Glitterin ja löysin juuri ihanat sateenkaariaurinkolasit, joita jo ennen viimeksi hukkuneita (missä hitossa ne voisivat olla) ajattelin. Ainoa ostokseni ruokaostosten lisäksi. Bundle of joy.
Takaisin Helsinkiin tultua kävin kotiin viemässä leivän ja vähän syömässä, tsiipailin vähän ja möhköilin, kunnes menin kävelemään Tähtitorninmäelle ja sieltä Kaivopuistoon, kunnes aurinko laski. Kivoja katuja, ovia ja taloja sielläkin. Lähdinpä sitten ratikalla kotio. Purkasin repun.
Nyt pitäisi vielä vähän väritellä ja vaihtaa vuodevaatteet, koska en saanut vielä vaihdettua uusia, kun pesin viimeksi käytetyt. Jospa laittaisin pandapussilakanan. Pitää ensi viikon aikana saada unirytmi takaisin kuntoon. Ja huomenna taas salille, kun lihakset eivät sattuneet tänään lainkaan. Jospa teen vielä pienen iltajumpan. Tänään oli tämän kesän tähän asti lämpimin päivä.
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti