Eilen teki mieli pomppia hatun päällä ja sen jälkeen syödä se. Turhautumista. Tuulta kohtaan ja tilin sisältöön. Tuossa mielikuvassa hattu on tuuli, joka olisi saanut haistaa pitkät eilen. Tuuli viekas vei päästä hattuni ja minulta pääsi muutama ärräpää suusta ja huusin ne tuulelle. Ärsyttävä pirulainen!
Eilinen ei ihan kauheasti sisältänyt ohjelmaa. Aamulla pelailun lomassa avasin vihdoin Yle Areenan ja huomasin siellä muutaman jakson Lontoossa tehtävän ruokaohjelman, joten katsoin putkeen kaikki saatavilla olevat jaksot Rachel Khoon (nätti on) kokkailuista. Harmi ettei niitä ollut kuin neljä viimeistä. Jos jostain netistä näkyisi Britain's best bakery niin katsoisin sen ehdottomasti.
Ennen kaupungille lähtöä leikkasin otsatukan uuteen uskoon ja halusin vähän laittautua. Oli suht koht lämmin ilma, mutta se pirun tuuli ärsytti koko ulkoilukokemusta. Olisi pitänyt vetää vain pipo päähän, niin sitten ei olisi harmittanut. Käväisin kaupungilla hetken käppäilemässä.
Nousin Stockmannin edessä ratikkaan ja huomasin Tuomiokirkon kohdalla, että saatan olla väärässä ratikassa. Ei se mitään. Menin nelosella päätepysäkille, jossa kävin Alepasta (olin muutenkin menossa ruokaostoksille Sörnäisiin, joten Alepa kävi ihan hyvin, kun sattui olemaan hollilla) ostamassa päivän lounaan, söin sen ratikassa matkalla takaisin.
Ennen seiskaan nousemista huomasin tien toisella puolella pop-up store Summer Garagen siinä Aleksanterinkadulla, joten päätin käydä piipahtamassa siinä, kun seuraava ratikka tulisi kymmenen minuutin päästä. Kiersin myymälässä ja katselin pikakelauksella ympärilleni. Aika lapsipainoitteinen sisältö sanoisinko tällä kertaa, vaikka olihan siellä muutama ihan kivakin tuote. Kävin siellä viimeksi, kun se oli pop-up jouluputiikki. Tai sitten pääsiäisenä. Kivaa, kun olivat tuoneet hylkeitä sinne. Olen joskus kirjoittanutkin, miten tykkään näistä hylkeistä aika suuresti.
Sitten lähdin salille jumppailemaan.
Illalla koin kotonakin turhautumista ja olin parille vähän murjotellutkin viestien kautta, mutta vihdoin kävin toimeen, käytin pyykit pesussa, laitoin imurin laulamaan loput pölypallerot ja muruset lattialta sisuksiinsa, käärisin hihat ja tiskasin kaikki tiskit altaasta. Ja se rauhoitti mielen! Piru olkapäällä varmasti meni tiskiveden mukana viemäriin. Hyvä, sinnepä se kuuluukin hermojani raastamasta!
Oii että! Tänään ei ollut jälkeäkään eilisestä turhautumisesta. Nytkin vain hymyilyttää, kun katselen näitä kuvia ja kirjoittelen tätä. Aurinkokin on jossain tuolla kattojen korkeudella.
Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen. Menin jopa melko aikaisin nukkumaan eli puoliltaöin (mikä siinä illassa valvottaa) ja heräsin kahdeksan vai puoli yhdeksän aikoihin. Jossain vaiheessa taisin käydä vessassakin. Tulikin mieleen, kun eilen koko päivän vähän kiukutti, että olisiko sillä edellispäivän hyvin myöhään nautitulla pizzalla ja kismetillä olla mitään osaa tai arpaa asiaan.
Tein aamupuuron ja teen. Pelailin ja katselin yhden leffan. Laittauduin kuntoon ja kuuntelin musiikkia. Laitoin ihanan vaaleanpunaisen pitkän kevyen villatakin, kun katsoin, että neljällätoista asteella pärjää pitkähihaisella ja sillä. Lisäksi laitoin farkut, joita en kovin usein käytä. Päähän musta samettilippis, kuulokkeet korville ja menoksi. Kuuntelin CMX:ää ja Kotiteollisuutta, Viikatteeltakin pari kipaletta. Muutaman kerran mm. Satu peikoista, joita ennenkin olen toistona kuunnellut. CMX:n Vallat ja väet soi päässä, niin piti saada korvamato pois sieltä kuuntelemalla ja aika usein soi Ainomieli. Hassu pää, kun tykkää nyt tällaista kuunnella. CMX:ää kuuntelin enemmän joskus teininä. Huomasin Spotifystä, että siltä on tullut muutama uusi albumikin sen jälkeen. Alkukesästä tykkäsi kuunnella naislaulajia ja nyt näitä. Mitähän alkusyksyllä. No kai sitä aina saa kuunnella sitä, mitä tekee mieli kuunnella. Tunnustan kuunnelleeni lähiaikoina Robinia ja Antti Tuiskuakin. Miten siinä nyt näin pääsi käymään.
Pidin ihan tarkoituksella välipäivän salilta, kun on rehkinyt muutaman päivän, enkä taida edes kotijumpata tänään ollenkaan - josko aamulla vähäsen ennen lähtöä. Piti lähteä puoliltapäivin kävelemään keskustaan tapaamaan ystävää, mutta aika jälleen tapansa mukaan humpsahti ja olin puoli yhdeltä ratikassa katselemassa, mitä kummaa pari paloautoa miehistöineen kaivelee kallion kolosta. Oli siinä ihmisiäkin ympäristössä seuraamassa tilannetta.
Olin kymmenen minuutin päästä paikalla, jossa meidän piti nähdä puolen jälkeen, mutta ei se mitään, koska ystäväkin oli vielä matkalla, mutta tuli piakkoin paikalle ja kävimme SIS. cafe + delissä, joka sijaitsee Kalevankadulla, Forumin vieressä. Laskin rahojeni riittävän riemastuttavaan latteen ja herkulliseen murupiirakkaan, josta tokaisin ystävälleni haluavani toisen samanlaisen heti perään, että saisiko sellaisen santsina. Aikamme siinä turistiin ja jaettiin kuulumisia, kunnes päätimme lähteä kävelemään, kun iso rekkakin oli päättänyt pysäköidä pöytämme eteen. Oli muutaman sentin päässä, ettei matkustajan puoleinen ovi osunut pöytäämme.
Lähdimme summanmutikassa ristiin rastiin kulkemaan kohti Punavuorta aikomuksenamme löytää ilman karttaa tai navigaattoria Healthinki ja kyllähän me siihen törmäsimmekin jonkin ajan päästä.
Siinä oli hieeno pyörä edessä ja ikkunassa taisi lukea pienellä "Yes, we like unicorns" tms. (so cute!)
Mielettömän hienoja rakennuksia näkyi matkalla, annoin kameran räpsiä kuvia mieleni kikattaessa riemusta ja taisin siinä vähän hypellä ja pyöriäkin. Vakuutin itselleni ja ystävälleni, että ihan ihan varmasti käyn tutkimassa niitä katuja, joita en ole ennen nähnyt nyt kesällä. Helsingin kauneimpien paikkojen ja rakennusten etsimislöytöretki.
Ja se oli ihan lähellä Roobertinherkkua ja Cafe Brooklyniä. Punavuori on niin kiva alue! Ullanlinnakin varo, kohta tulen herkuttelemaan sinullakin - tai ainakin silmilläni ja kuvilla, joita saan.
Tulimme kolmosratikalla takaisin, ystäväni hyppäsi Stockmannin lähellä pois ja minäkin jatkoin vielä matkaa yhden pysäkin verran, kunnes muistin, ettei kirjastossa ollut vessaa käytössä viime kerralla ja mikäs kiire siinä muutenkaan on, joten menin myös käymään Stockmannilla, muttemme sattuneet törmäämään toiste. Seuraavaan kertaan.
Kävin fiilistelemässä oikein iloisena ensin vessassa, sitten kauneusosastolla, jossa hetken istuskelin ja sitten kiipesin sisustuskerrokseen, jossa ilahduin monesta jutusta ja ajattelin, mitä kaikkea kivaa seuraavaan asuntoon ostaisi. Onhan seuraava asunto pyörinyt jonkin verran mielessä, siitä haaveilu.
Siellä oli ale käynnissä ja huomasin aivan ihastuttavia kuppeja ja lautasia, joiden toivon olevan siellä vielä ensi viikolla. Kävin katselemassa kiehtovia lamppuja, haistelemassa hurmaavia tuoksukynttilöitä ja laitoin instagramiin videonkin noista ihanista pomppivista/tanssivista/nyökyttelevistä hoptimisteista, joita aion joku päivä ostaa bumblen ja bimblen eli ison ja pienen. Ajattelin keltaista ja pinkkiä, jollei satu olemaan vaaleanvihreää. Sininenkin on kiva.
Kävin kaupasta ostamassa kalaa ja banaania. Sen jälkeen kirjastossa selaamassa Kotivinkin ja Dekon haaveillen samalla ihanasta asunnosta ja runokirjasta. Minun piti lukea Vauva-lehden pari lukematta jäänyttä juttua, mutta huomasinkin upouuden Meidän perhe - lehden, voi ei! Luin siitä pari juttua, kunnes alkoi harmittamaan ympäriltä kuuluva jatkuva puheen pulputus, joten luen sen loppuun joskus muulloin. Jospa perjantaina toisessa kirjastossa. Lähdenkin päivän etukäteen Turkuun, kun saan kyydin. Eipä tarvitse ahtaassa bussissa istuskella. Harmi kyllä, että sen matkan ehti jo maksamaan. No ei voi mitään. Kivempaa näin.
Meidän perhe - lehden avausartikkelissa oli kyllä mieleen jäävä lause, kun kirjoittaja puhui, miten keskimmäisensä kanssa oli jäänyt saunaan viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa muiden mentyä ja lapsi oli huomannut viimekesäisen kimallesaippuan. Äiti saippuoi lapsen, jolloin lapsi kysyi äidiltään "Äiti, kimallanhan mä aina sun sydämesi katseessa?" Voi vitsi, miten ihanasti ja kauniisti sanottu. Voisin taiteilla seinälleni tai johonkin vaikka Kimallanhan aina sydämesi katseessa tai Kimallat aina sydämeni katseessa. Oon kyllä niin rakastunut suomenkieleen ja ihmisiin. Mitä ihmiset voivatkaan ajatella ja puhua, niin mahdottoman (ja silti mahdollisen) kauniita ja suloisia asioita.
Think positive <3
~ Lilja Lumi
Nyt on kasvonaamio naamassa ja kohtapian suihkuun. Voisi käydä läpi papereita, lukea kirjaa ja värittää vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti