Third time I'm missing
This is still absurd
If I knew better
I didn't think about you every day
But I thought about you some way
I let myself sorrow
And hope there's better tomorrow
I hope it's better there where you went
This is a prayer my heart to you sent
I miss you more than I knew
Rest in peace
<3I believe angels will guide your way <3
Tämä tapaus tuntui avaavan enemmänkin haavoja sisälläni, joita en osaa kaikkia edes nimetä.
23 tuntia sitten kirjoitin tuon runon. Runossa kerron itkeneeni kolmannen kerran, siitä syntyi runo. Itkin eilen kuitenkin vähintään kymmenen kertaa, kyyneleet eivät lopu. Kolme kertaa itkin suihkussakin maistaen kielelläni suolaisia kyyneleitä läpi veden. Suihkussa lauloin kovempaa kuin koskaan ennen ja ajattelin, jos laulaisin Suojelusenkelin hänen hautajaisissaan. Hän varmaankin pitäisi siitä.
Toissayönä isäni äiti, isoäitini, mummini, nukkui pois.
Se on niin absurdi ajatus. En osaa sitä käsittää. Hän on aina ollut olemassa, vaikkei olekaan ollut niin läheinen kuin olisi toivonut. Enemmän näin häntä lapsena, kun asuimme vierekkäisissä kaupungeissa. Hän asui Turussa metsän keskellä kaupungissa, talossa, jonne johti tie, josta pystyi menemään vain yksi auto kerrallaan. Nykyään se metsä on hakattu pois ja siinä on kerrostaloja. Sen jälkeen mummi asui muutamassa kaupungissa lähellä Turkua.
Muistan parhaiten kuitenkin tämän asunnon metsän keskellä. Siellä oli kaksi koiraa ja kissa, taisiko olla useampikin kissa. Näin aikuisena unta tästä puretusta paikasta ja siinä unessa oli paljon kissoja. Muistan myös, kuinka mummille tuli juuri sinä päivänä, kun olin kerran 10-12-vuotiaana käymässä, 6-viikkoinen koiranpentu.
Muistan mummin talosta myös sen, että siellä oli salapirtti: portaat tai tikkaat menivät ylös yläkaappiin, joka oli minun ja veljeni maja. Mummi oli maalannut Lumikin ja seitsemän kääpiötä seinälle. Mummi oli taitava maalaamaan. Hän maalasi monia hienoja tauluja.
Muistan mummin asunnosta myös, että siellä oli aina paljon kasveja. Hän piti niistä huolta. Hän tykkäsi myös kutomisesta. Häneltä saamani villasukat ovat aivan ihanat ja niissä on sydän. Luulenpa nähneeni sanaristikon joskus. Hänen pöytänsä alta myös löytyi Valitut palat ja horoskoopeista kertovia kirjoja. Hän aina tykkäsi kertoa horoskoopeista.
Ainoa asia, josta en mummissa pitänyt oli hänen tupakointinsa.
Ulkona hän tykkäsi mietiskellä, kuunnella luontoa ja katsella ympäristöä.
Aina jos jollekin kerroin mummistani, niin sanoin, että ekana tulisi mieleen Nalle Puh tai Muumipeikko. Hänellä oli ihan samanlainen ääni kuin niillä kahdella (muumien alkuperäisessä suomalaisessa versiossa) ja muutenkin hän oli luonteeltaan niin kuin ne: pohdiskelija, keskustelija, lapsia ja eläimiä rakastava, lempeä ja rauhallinen ihminen. Hän tykkäsi kestitä vieraita ja nautti siitä, kun perhe oli ympärillä. Ja luultavasti perin taiteellisuuden häneltä.
On paljon asioita, joita en tiennyt hänestä. Edellispäivänäkin mietin, että olenko koskaan kuullut hänen toista nimeään. Olen luultavasti ja tiedän tietäväni, kun näen sen uudelleen.
Ja muistan hänen naurunsa. Sellaista ei ollut kenelläkään muulla. Hän nauroi usein.
27.9.1938 - 22.3.2017
Hän eli 78 vuotta 6 kuukautta ~13 päivää
Enkelit vartioikoon polkuasi
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti