Aamuajatuksia

 

Keskiviikolta, kun käpystelin Sörnäisistä kotia.

Myöhemmin samana päivänä napsaisin vähän ennen kuin menin salille. Se oli juuri SE päivä.

Torstai-aamuna bussissa otin kuvan Vallilan kohdalla auringon noususta,

kun menin puoli seiskaan töihin.

Eilen bussissa jossain Käpylän alueella (ilmeisesti) otin kuvan tästä upeasta taivaasta, joka sinä päivänä antoi auringon paistaa kauniisti ja lumen sataa suurina hiutaleina vuorotellen. Pari kertaa näin ne jopa samaan aikaan, aurinko paistoi ja lumi satoi taivaalta kuin höyhenet.

Mihin aikaan mahdoin taas nukahtaa yksinäisen olusen juotuani vaatteet päällä (olovaatteet kylläkin) ja hampaat pesemättä. Ysiltä varmaan. Tarkoitus oli vielä eilen illalla lukea kirjaa ja siivota kämppä ennen nukkumaan menemistä, piti hetkeksi vain ummistaa silmät. No ummistin ne vähän yli kuuteen asti aamuun eli tuli ainakin yhdeksän tuntia nukuttua. Kai se oli tarpeen.

Nyt on unisaldo jälleen täysi ja heräsin ihan kamalaan uneen. Alitajunta käsittelee vielä asioita. Oli joku suuri Manhattan-kirppis - tyylinen paikka. Olin siellä isän kanssa. En ollut hetkeen nähnyt äitiäni ja hän oli pukeutunut mustaan ja hänellä oli selvästi pyöreä vatsakumpu, kysyessäni hän sanoi lasketun ajan olevan viides toukokuuta. Isä meni vessaan ja äiti jäi odottelemaan pissahätäisenä oven taakse. Isästä ei hetkeen mitään kuulunut ja kun menimme sinne (hyppään kamalimman yli) hän oli muuttunut televisioksi ja telkkarin ruudussa näkyi kiitossanoja. Sitten heräsin ja itkin. Unet ovat todella omituisia. Oikeastaan en muista, olisiko ollut yhtään unetonta yötä, kun siirsin tuon sängyn tuohon ikkunan viereen. Pitäisiköhän se siirtää takaisin tai alkaa käyttämään jotain uninaamiota.

Nyt pitäisi käydä suihkussa pesemässä tukka ja syödä aamupuuro. Keittää kahvia. Unohdin molemmat puurokipponi ja pari lusikkaa töihin, vaikka jo kahdesti laitoin ne valmiiksi odottamaan. Pitää yrittää syödä tuosta yhdeltä syvältä lautaselta, vaikka sen käyttöä karsastankin. Hyvä, etten ihan vielä ehtinyt heittää pois. Siinä on sellainen pinta, että jos metalli osuu siihen, niin se tuottaa kylmiä väreitä. Ei varmaan kaikille. Liitutauluefekti. Tai jos tahallaan on hinkannut haarukkaa ja veistä lautaseen ja tietää siitä kuuluvan äänen, niin sitten tietää, mitä tarkoitan.

Aamiaisen jälkeen pitäisi pakata ja voisi ehtiä katsomaan jonkin leffan Netflixistä. Mietin eilen, jos menisi tänä aamuna lenkille, muttei ole yhtään sellainen olo. Voisi ottaa lenkkitossut mukaan ja mennä huomenna aamulla Turun seudulla lenkille. Vähintään joka sunnuntain lenkki voisi olla hyväksi. Käyn ainakin kolme kertaa kuitenkin viikossa salilla. (Tiesittekö, että ainakin-sana tarkoittaa samaa kuin vähintään kun puhutaan määristä. Tiedän kaiken muun suomenkielen äidinkielestä paitsi näitä sijamuotojen määritelmäsanoja (allatiivi,adessiivi, essiivi), niitä en koskaan oppinut. Täydellinen ei voi olla missään - voi olla mahdollisimman hyvä ja kuitenkin koittaa parantaa.)

Aamuajatuksia. Jospa nyt menisin sinne suihkuun. Laittaisin puuron mikroon ennen ja se olisi valmis, kun tulen suihkusta. Voisi laittaa kahvinkin tulille. Mietin, mitä pakkaisi mukaan Turun reissulle isän luokse. Velikin tulee sinne. Pyysi ottamaan sakset mukaan, että leikkaisin hänen tukkansa. Sitä ennen vielä leffa täällä ja pitäisi nähdä tamperelaista kaveria ennen kuin nousen Onnibussiin Kampissa.

Lähtölaskenta alkaa N-Y-T. Nyt!

~ Lilja Lumi