Karkkia

Havahduin siihen, kun ihmiset alkoivat taputtamaan kirjakaupassa. Katsahdin sinnepäin niin kuin vierustalla istuva japanilaismies ison matkalaukkunsa kanssakin. Ilmeisesti oli jokin kirjailijantapainen tms ollut puhumassa, vaikka kahvilaan ei ollut mitään kuulunut, koska siellä soi leppeä musiikki ja keskittyminen oli kirjassa, jota luin. Eppu Nuotion kirja on lopulta edennyt siihen vaiheeseen, miksi se on löytänyt tiensä kirjaston jännitys-osastolle.

Töiden jälkeen oli keveä mieli ja olin ottanut lähijunan keskustaan. Piti ostaa mobiililippu, kun bussikorttia ei näkynyt mailla halmeilla - myöhemmin toki löysin sen (mokoma) salikassin etutaskusta, kun olin eilen ollut salilla. Eilen salin jälkeen olin ollut niin väsynyt, että kävin ostamassa hampurilaisaterian ja irtokarkkia ja söin ne hyvillä mielin. En halunnut muuta kuin kotiin vällyjen väliin.

Tämän viikon alussa olin ollut niin väsynyt, että vetelin kymmenen tuntia hirsiä ensin nukahtaen kahdeksan paikkeilla valot päällä. Toki herättyä ja hampaat pestyä kesti hetkisen taas saada unen päästä kiinni. Tohdin seuraavana iltana valvoa pitkään, kun oli myöhemmin herätys, mutta kas kummaa, kun sitten pitääkin herätä kaksi tuntia ennen kellon soittoa. No mikäs siinä lukiessa aamua aloitellen ja puuroa sekä kahvia sängyssä syöden.

Ostettuani paperisen lipun akun loputtua kännykästä seuraavaa julkista kulkuvälinettä varten suuntasin rautatieasemalta Stockmannille, mutten viihtynyt siellä kuin hetkisen ja kävelin tien toiselle puolelle Starbucksiin. Mieli teki mennä sinne. Ynnäilin porkkanakakun ja uutukaisen vadelma-suklaa-juustokakun kesken ja kysyin myyjältäkin mielipidettä: "Nytpä pistit kyllä aika pahan. Varman päälle voi aina pelata porkkanakakulla". Siispä otin porkkanakakun, vaikka olin hilkulla valitsemassa juustokakun. Ehkä joku päivä. Kakun kaveriksi otin pienen latten.

Oli ilo ottaa repussa oleva kirja esiin luettavaksi samalla kakkua syöden ja erikoiskahvista nauttien. Olin kolme tuntia ilman kännykkää ja mieluummin kirjaa luenkin kuin katselen kännykkää. Nostaessani katseeni näin niin monella kännykän, jopa äidillä ja tyttärellä. Ilokseni näin myös kaksi nuorta naista höpöttämässä ja nauramassa keskenään katse toistensa silmissä, eikä pöydällä ollut kuin heidän juomansa. Tykkään kulkea myös kaupungilla ilman kännykkää. Siellä on valtavasti paljon mielenkiintoisempiakin asioita, mitä pitää nähdä, kuulla, kokea, ja useimmiten kännykkä onkin mukana kuvien ottamisen takia.

Päästyäni kirjassa luvun loppuun nousin ja suuntasin kirjakauppaan. Tunsin sydämen sykkivän hetken lujempaa ja kofeiinin suonissa. Haistoin uusien kirjojen tuoksun. Hymyilytti liikkeen uusi järjestys ja kevään uudet kirjat. Katselin ja kiersin kirjahyllyjen välissä. Katselin kansien kuvia, silitin pintaa, mietin sopivia luettavia, jotka laittaisin mieleni muistioon. Joistakin kirjoista aukaisin summittaisen sivun tarkistaakseni, minkälaista kieliasu on: jotkut hyväksyin, toiset hylkäsin.

Katseltuani koko ensimmäisen kerroksen kirjat pikaisesti läpi astelin takaisin Stockmanniin ja Herkku-osastolle. Sieltä ostin leivän, 5dl maidon ja skyr-juotavan sekä muuta kosmetiikkaosastolta. Olen ajatellut juovani pienen  purkin laktoositonta maitoa joka kerta, kun iskee joku makea herkkuhimo sillä maito itsessään maistuu lähes vaniljajäätelöltä ja ainakin hieman makealta. Se on tepsinyt jo pari kertaa. Kerran viime aikoina söin jäätelön ja kinder-munan ja tuli överimakeus-olo, niin se riitti joksikin aikaa pysymään erossa makeista herkuista. Irtokarkkeja nyt oli vain muutama ja ne söin täysin hyvällä omallatunnolla. Silloin niitäkin valitessa ei tehnyt lainkaan mieli suklaata tai supermakeita karkkeja.

Huomasin seinäkellosta, että oli kulunut jo se aika, että olisi päässyt paperilipulla julkiseen, joten päätin ottaa ja kävellä sillä enää ei tuullut eikä satanut niin kuin aiemmin päivällä ja ilmakin oli pari astetta tuntuen lempeältä. Tulipa samalla lisää liikuntaa siinäkin matkassa. Lähtiessäni kävelemään oli kulunut parisen tuntia porkkanakakusta (josta jätin makean ulkoreunan syömättä) ei tehnyt mieli mitään: ei makeaa, alkoholia, ei edes hedelmiä, ei tehnyt mieli katsoa elokuvaa tai kuunnella musiikkia. Ei ollut kiire minnekään. Katsoin vain, miten taivas oli täysin sininen ja autoista ja rakennuksista näkyi valoläikkiä. Olisin hetkeksi vain voinut pysähtyä nuuhkimaan tunnelmaa kulkiessani Ateneumin edestä. Puoli seitsemän tunnelma.

Viime aikoina aika on kyllä kulkenut niin sukkelaan, että lentää viikonlopusta viikonloppuun ja yhtenä päivänä havahduin siihen, että menen taas nukkumaan, vaikka juuri äsken vielä olin laittamassa päätä tyynyyn.

Matkalla kotia huomasin Eurokaupan, josta olen monta kertaa ohi mennyt ja vähintään yhtä monesti miettinyt, mitä kaikkea se pitää sisällään. Nytpä päätin mennä katsomaan, kun se oli vielä auki. Kiertelin, enkä meinannut ensin ottaa mitään, mutta sittenpä löysinkin muutaman kivan jutun, kunnes myyjä huikkasi, että ovat sulkemassa.

Ihastuttava söpö sammakko toi mieleen täytetyt liskot, joihin lapsena ihastuin.

Eurolla seitsemän korttia ja vaaleanpunaiset (pop!) sukat. Olisi ihana löytää jokaiselle kortille vastaanottaja syystä jos toisesta :)

Uusi ripsiväri, kun vanha katosi teille tietämättömille. C-vitamiini + sinkki (jospa kynsien liuskoittuminen parantuisi, en löytänyt opti-mitälietä.  Ihastuttava vaaleanpunainen kynsilakka. En arastellut edes sen pääkallo-ulkomuotoa, se on hieno. Punainen huulipuna huuliin :) Vaaleanpunaista en laittaisi omiin huuliini - not my style.

 Ihanat kookokselta ja kahvilta tuoksuvat kynttilät <3

Kasvoja ja itseä pitää helliä. Aion vielä tänään käyttää tuon saunanaamion (tai jospa vasta aamulla) ja kahvimutanaamion ostin tulevaisuuden varalle.

  

Kävin vielä K-kaupasta hakemassa kauneutta kotiin. Kyllä, vaaleanpunaisia tulppaaneja - en tiedä, miksi juuri se väri iskee tällä hetkellä todella kovaa. En ole lähes koskaan omistanut mitään pinkkiä tai vaaleanpunaista. Eka kasvi on traakki nimeltään. Oli niin mieleen, etten raaskinut jättää sitä sinne kauppaan, vaan toin kotiin kotia koristamaan ja omistajalle hymyä tuomaan.

  

 

Keskiviikkona töiden jälkeen lähdin Selloon ystäväni kanssa. Tarkoituksena oli vain käydä Prismassa katsomassa, jos löytyisi uutta paistinpannua, kun vanha ei suostunut enää jynssääntymään. Löysimmekin sopivan ja se lähti mukaan ja kulki repussa kahva ylhäällä. 

Prismaa ennen piipahdimme Stadiumilla ja Intersportissa, jossa katsoin kenkiä, eikä pitänyt alunperin edes sellaisia ostaa, vaikka olivathan ne mielessä tulevaa kevättä ja Naisten Kymppiä ajatellen, ja muutaman sovittelun jälkeen löytyi juuri sopivat ja niin hienot (!). En muista, milloin viimeksi olisin Adidaksia käyttänyt, mutta nämä ovat kyllä upeat. Adidas PureBoost Xpose W oli nappivalinta, vaikka myyjämies painottikin, että nämä ovat paljasjalkakengät, että olethan juossut sellaisilla ennenkin, muuten näitä ei kannata ottaa. Kerroin, että viimevuotiset kenkäni olivat Nike Free Run flyknitit, joten hän vakuuttui asiasta.

Mitään tämän suurempia hankintoja ei pitäisi enää tehdä ennen seuraavaa tilipäivää, vaikka edelleen mietin sitä kampaajalla käyntiä. Saapa nähdä.

 

Ostostelujen jälkeen ystäväni sai taivuteltua minut vielä syömään RAXissa, vaikka ruinasin vastaan, koska olin jo aika väsynyt. Ruoka piristi kuitenkin tarpeeksi, että pääsin kotia asti pesemään hampaat ja nukkumaan.

Huomenna nokka kohti GoExpo-messuja. Lippu on jo hankittu!

Mukavaista viikonloppua!

~ Lilja Lumi

Olen männä aikoina rumsteerannut asunnon uuteen uskoon, mitä olen täällä tehnyt vain pari kertaa ennen. Vaihdoin kirjahyllyn vastakkaiselle seinälle "ruokailutilasta" olohuoneeseen ja nostin television sen päälle ja vedin yöpöydän sen viereen. Jos kuvaa venyttäisi vasemmalle näkyisi sänky, joka tuli ruokapöydän tilalle ikkunan viereen. Siinä vieressä ikkunalaudalla nököttää aiemmin kuvassa näkyvät vaaleanpunaiset tulppaanit.

Kirjahyllykön neljä lokeroa järjestelin uusiksi ja kirjat sekä leffat löysivät paikkansa yöpöydän alalaatikosta, että yleisilme näyttäisi siistimmältä. Ensin mietin niitä tuohon väliin, mutta eivät olleet nätit omaan silmään siinä.

Mummin tekemä maalauskin pääsi esille.

Ruokapöytä tuli näppärästi seinällä olevan hyllyn alle ja sopii siihen aika hyvin.

Aluksi epäilin tätä järjestystä ja ajattelin vain koittaa, miltä se näyttää ja tuntuu, mutta tämä tuntuu oikein toimivalta ja näyttää kivalta varsinkin, kun tänään sain viimein järjestettyä sotkun pois lattialta ja maton päältä. Piti saada vietyä kaikki roskatkin pois ennen kuin pystyi ottamaan kuvan. Puhdas ja siisti koti on kiva asia. Nyt täällä vallitsee ihan hyvä zen, vaikka unet ovatkin vähän hassuja välillä.

P.P.S. Nyt olen kokeillut hampaidenvalkaisupulveria ja toimii kyllä paremmin kuin se tahna. Myös ikenet saavat kyytiä. Mushroom coffee mixikin maistuu täysin kahvilta :) Eikä edes tee mieli oikeaa kahvia, kun voi juoda sitä :)