Uusi sänky

Tänään on vähän avattu solmuja töissä ja nyt on taas helpompi hengittää - jos näin voi sanoa.

Enempää en asiasta avaudu kuin että asiat ovat nyt vieläkin paremmin, kun ei vallitse kireää ilmapiiriä. Ja hei jee, huomenna on perjantai! :)

Tänään tuli sänky kotiin vihdoin ja viimein. Jyskistä oli yritetty ennenkin soittaa, mutta eivät vastanneet kun takaisin soitin ja kun yritin katsoa Jyskin sivuilta numeroa ja soitella, missä sänkyni on, niin huomasin, että siitä numerosta on monesti yritetty soittaa. Ei siis kyseessä ollutkaan puhelinmyyjä. Tosin aina töiden aikana, jolloin en voi vastata soittoihin paitsi tauolla.

Tänään kotimatkalla töistä kotiin ennen kuin bussipysäkille pääsin, niin kuljetuspalvelusta soitettiin kipakalla äänensävyllä, että pääsisinkö ennen neljää kotio. Selitin, että mehän olemme sopineet neljän jälkeen, enkä millään pääse aiemmin kotiin, kun 20 yli kolme oli neljä minuuttia bussin tuloon ja sillä kestää puoli tuntia päästä Hakaniemeen. Sitten langan toisesta päästä sanottiin vaan, että "No odotetaan täällä sitten puoli tuntia!" ja suljettiin puhelin.

Mietin siinä, että millä oikeudella kotiinkuljetuspalvelutyyppi voi olla vihainen, etten ole ennen sovittua ajankohtaa paikalla. Sehän on ihan hölmöä! En voi sanoa bussikuskille, että kiirehtii ja ajaa kovempaa. En voi pyytää ihmisiä olemaan poistumatta omilla pysäkeillään. En voi ohjata joka ikistä valoa pysymään vihreänä bussin tullessa ja jalankulkijoita olemaan ylitämättä tietä. Miksi pitäisi olla aina niin kauhea kiire, itsepä he ovat aikatauluttaneet päivänsä ja sopisimme, että voivat tulla neljän jälkeen, jolloin olen kotona.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin soittivat uudemman kerran rauhallisella äänellä ja kysyivät, josko kertoisin ovikoodin, että pääsisivät viemään sängyn ylös. Siellä sitten odottivat autossa ja tulivat mukaan, kun saavuin kotiovelle. Ojensivat takuukuitin ja kantoivat sängyn sisälle. Nyt se on tuossa könöttämässä patjan tilalla ja patja sen alla. Vaihdoin vuodevaatteetkin :)

Oikein kiva nyt, kun on oikea sänky. Nyt on ensimmäinen yö edessä. Taidan heivata pahvilaatikonkin tietokoneen alta ja laittaa sen tuohon pöydälle. 

Kuuntelin bussissa parin tai kaverien keskustelua ja mies koko ajan alkoi riidellä ihan pikkuasioista ja nainen pysyi rauhallisena. Olisin kilahtanut sen miehen puheille jo aikaa sitten. Ei sillä tavalla kuulu puhua toiselle. Sen miehen äänensävyssäkin oli pelkkää halveksuntaa ja inhoa. 

Ajattelin kirjoittaa siitä, miksi jotkut ihmiset ovat niin kiireisiä, riidanhaluisia ja vähästä ärsyyntyviä. En ole luultavasti oikea ihminen kirjoittamaan siitä, koska en tiedä siihen vastausta. Olen aikamoinen pasifisti ja välttelen riitaa aina kun mahdollista - onneksi ei ole ollut aiheitakaan sellaisiin. Mutta jotkut löytävät mistä vain aiheen riidan alkuun. Olen ehkä luonteeltani enemmänkin sovittelija. Minulle tulee riitelystä vain paha olo ja surku. Kinastelu on toki aina hyvästä ja pieni naljailu, mutta riitelyssä ei ole mitään pointtia. Pitää vain löytää yhteisymmärrys. Tai jotain.

Tänään kävellessäni kirjastoon edessäni käveli vanha mies, joka tuprutteli vesipiippua. Siitä tuli piparkakun tuoksuinen haju. Hymyilytti. Ehkä voin aina ajatella niitä satoja tuntemattomia, jotka ovat tietämättään aiheuttanut hyvää oloa muissa vain olemalla omia itsejään. Eikä mitään muuta.

~ Lilja Lumi