Mitä taide on?
Mitä huominen tuo tullessaan?
Jokaiselle se on erilaista
Jokainen käsittää eri tavoin
Se on jotain kaunista
Toiset eivät siitä mitään ymmärrä
Pitääkö huomista aina ymmärtää
Kun on tänään
Tämä päivä
Taulut seinillä
Köyhä kadulla almuja anellen
Aika joka kulkee
Joka päivä syntyy uutta
Köyhä vaan ei rikastu
Mutta se ei silti tarkoita
Ettei hän voisi olla onnellinen
Ihan tuulesta temmattu. Eikä edes hyvä. Salilta kun menin ratikalla kodio päin, niin yhdessä gallerian ikkunassa oli tämä kyltti Oodi taiteelle ja tiedonjanolle ja tuli heti mieleen kääntää se huomiselle. Ja sitten tuli mieleen nämä oodit. Tommy Tabermann harrasti paljon oodien kirjoittamista. Sehän on jonkin asian ylistämistä niin, että siitä pitää tehdä runokin. Voisin tehdä oodeja, mutta ne eivät ole tyyliäni. Piti jossain vaiheessa laittaa jokaisen blogitekstin loppuun yksi runoni, mutta se vain jäi. Voisin ehkä välipäivinä, kun en mitään muuta keksi, niin laittaa vain yhden runon tänne - se voisi ehkä olla hyvä tai sitten ei.
Ken tykkää mistäkin.
Blogia kirjoitellen nykyään tältä näkökulmalta.
Punaviini kaverina.
Olin tänään töissä eri ryhmässä. Oli mukavainen päivä, vaikka ainahan vähän häsää päiviin liittyy, mutta voin silti sanoa, että oli mukavainen työpäivä, koska siitä jäi hyvä mieli, vaikka kommelluksia olikin. Milloinpa niitä ei olisi. Ei ole elämää ilman kommelluksia. Tai jos on, niin sehän olisi aika tylsää ja tasapaksua eikö niin. Ei kommellusten aina tarvitse olla huonoja, kunhan on vain kommelluksia, sellaisia asioita, mitä ei normaalisti tapahdu ihan joka päivä. Ex temporea ja spontaania. Tuulesta temmattua.
Töiden jälkeen kävin Stockmannilla ja kesti hetken löytää oikea kerros. Siellä kun on niitä välikerroksiakin, mutta vihdoin löysin tämän miinus ties mikä puolikas ja päädyin ns. hygienia/suklaaosastolle. Voi että oli taas Stockmannilla ihmeteltävää, vaikka en jäänytkään ihmettelemään sen enempää. Joulu on tullut kauppoihin ja se näkyy. On virkistävää kyllä, että vähän väliä kaupoissa vaihtuvat tuotteet, tulee uusia tilalle ja tuotteiden paikat ja sijoittelu esimerkiksi vitriinissä muuttuu. Se on kaupoissa perusideana, eihän kauppa olisi muuten vaihteleva ja virkistävä. Tosin olisi mieleistä, jos jokin pikkuputiikin tai kahvilan ikkuna pysyisi aina suht koht samanlaisena, juuri sellaisen vähän vanhanaikaisena, koska sellaisen ei haluaisi edes muuttuvan.
Haluaisin nähdä edes tunnin tai pari Helsingin tai Turun vanhassa loistossaan esimerkiksi, minkä näköisiä kadut ja putiikit olivat joskus 20-50-luvulla.
Anyways, halusin ostaa jotain parempaa hävinneiden tavaroiden tilalle.
Madaran tilalle ostin tämän.
Kokeilen nyt tätä ja sen jälkeen varmaan palaan Madaran vitality-saippuaan. Ehkä.
Klippoteketit ostin hiustenpesuaineiksi. Klippoteket on valmistettu i Sverige.
Menin Stockmannin jälkeen salille ja tein perustreenin:
juoksumatolla 12 min
rinta + kädet
selkä + kädet
vatsalihakset + vinot vatsalihakset
jalkojen loitontajat
jalkojen lähentäjät
jalkaprässi (etu-/takareidet + pylly)
Nuo teen joka ikinen kerta. Ja kaikkein kivointa perjantaina tai lauantaina salilla käymisessä on se, ettei tarvitse arastella painojen kanssa, että seuraavana päivänä kipeät lihakset haittaisivat työntekoa. Käsittelen työssäni paljon asiakkaitani fyysisesti olemalla heidän lähellä, nostamalla, pitämällä kädestä tms, niin en halua, että silloin lihakset ovat hellinä, että pystyn luottamaan omaan kehooni, ettei se petä tai ala ote täristä rasituksesta tai muutakaan. Ja on kiva ylittää itseään aina välillä: laittaa vähitellen enemmän painoa, vaikka se 2,5 kiloa ja sitten vielä vetäistä viisi ylimääräistä toistoa verrattuna siihen, mitä yleensä tekee. Sillä tavalla sitä kehittyy ja voimistuu.
Ihanaa kylläkin vahvistaa omaa kehoaan ja tuntea olevansa voimakas. Niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Pienenä minulla saattoi olla pientä häikkää hienomotoriikassa, kun kaadoin maitoa, niin käteni siinä kohtaa tärisi ja muutenkin lihaksissani tuntui hassua tunnetta ja tunsin olevani lähes vieras omassa kehossani, etten olisi mahtunut siihen, mutta kaikki se on hävinnyt viimeistään siinä vaiheessa, kun on alkanut käymään säännöllisesti kuntosalilla ja syömään paremmin eli terveellisemmin ja monipuolisemmin.
Ties mistä keripukista sitä kärsi.
Back to products: En ole mitään nuista kolmesta ennen kokeillut. Ostin myös uuden L300-kasvosaippuan, koska se oli hävinnyt kuntosalilta, johon sen unohdin, eikä oltu palautettu edes vastaanottoon, muttei siitä sen enempää.
Vartalosaippua Beauticologyn mango&mandarin gently exfoliating shower scrub tuoksuu hedelmäisen makealta ja tuntui iholla aivan ihanalta, todella silkkisen sileältä ja siinä oli hierovia kiteitäkin. Sitä oli ilo levittää koko keholle ja se jätti ihon kosteutetun, pehmoisen ja sileän tuntuiseksi.
Klippoteketin shampoo ja hoitoaine tuoksuivat todella suloisilta. Tuli ensin mieleen suklaan, vaniljan ja hunajan liitto, mutta sitten tuoksutin lisää ja tuli mieleen toffee ja karamelli.
Shampoon tuotetekstissä sanotaan: Tasapainoinen formula, jolla erinomaiset hoitavat ominaisuudet. Antaa runsaan puhdistavan vaahdon, tuuheuttaa. Ravitseva ja kosteuttava. Hunajauute suojaa sekä vahvistaa. Upea kiilto ja raikas tuoksu.
Hoitoaine: sisältää mm. oluthiivauutetta. Helpottaa kammattavuutta ja poistaa staattisuutta. Suojaa ja vahvistaa antaen kiiltoa ja raikkaan tuoksun.
Voin suositella. Shampoo ja hoitoaine olivat alle neljä euroa puteli ja saippua alle kuusi euroa.
Salilta raitistuneena ja puhdistuneena kävin kaupassa, ostin salaattiainekset ja leipää sekä viinin. Kämpillä tein salaatin, paistin munan ja laitoin leivän päälle. Maistoin tätä espanjalaista viiniä. On hyvää. Olen melko uusi punaviinien maailmassa, varsinkaan kun eivät maistu kesäaikaan, mutta mielestäni ainakin tällä hetkellä parhaimmat punaviinit ovat chileläisiä tai espanjalaisia. Haluaisin kokea ja maistella monia viinejä, mutta päivä kerrallaan tai oikeastaan viikko kerrallaan. Vai viini kerrallaan? Tällaista perjantaita. Toivottavasti ei ketään epäonni vaivannut.
~ Lilja Lumi
P.S. Sänky on oikein kiva, vaikkakin tämä keskikova on aika kova vielä. Kyllähän selkä ja keho tottuivat todella pehmeään lattiapatjaankin, niin nyt on tämän vuoro. Kyllähän tämä tästä vielä muotoutuu ja tähän tottuu selkäkin. Jos ei totu, niin hankin toisenlaisen sijauspatjan tai välikerroksen. Who knows.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti