Ikkunaostoksilla

Tänään on ollut ikkunaostostelupäivä. Muuten tämä päivä on ollut todella tylsä.

Ratikoin itseni keskustaan ja nälissäni ajattelin mennä Starbucksiin kahville. Päivän toiselle kahville. Kämpillä join kahvia, söin pari leipää ja puuroa samalla kun katsoin Maleficent-leffan Netflixistä. 

Ennen kun saavutin Stockmannin ja sitä vastapäätä ja yhteydessä sijaitsevan kahvilan maailmalla kuulun ketjukahvilan, niin huomasin Habitat-nimisen myymälän. Nimi soitti kelloa joltain sisustuslehden sivulta, joten kipaisin katsomaan, mitä se sisältää. Kolusin paikan nopeasti ja tulin ulos. Ei mitään minulle. Ehkä joku toinen kerta.

Pysähdyttekö koskaan katsomaan kaivonkansia tai katukivetyksiä? Nämä kaksi viimeisintä erikoisuutta löytyvät Aleksanterinkadulta, joka taitaakin olla lempikatuni keskustassa. Toinen on tuo Pohjoisesplanadi. Niin nätti. Kolmas on Kluuvikatu, johon tänään eksyin. Helsingissä on vaikka mitä kivoja katuja, kunhan osaa vain etsiä ja tutustua :) 

Turussa lempikatujani olivat Läntinen ja Itäinen rantakatu, Kauppiaskatu, 

Aurakatu, Kupittaalla yksi katu, Hämeenkatu ja Humalistonkatu. 

En ehtinyt tuijotella näitä kauaa, kun jono takaa pönkitti menemään eteenpäin

Söin porkkanakakun ja Gingerbread-latten, mutta vaikka kyse onkin kahdesta noinkin harmittomasta asiasta, niin tuntuu, että makea pursuaa jo korvista ulos. On jo niin tottunut pois makeasta, ettei sitä osaa enää kaivata kuin silloin tällöin suklaan ja piparin muodossa. Makunystyrät tykkäävät nykyään enemmän happamasta, kirpeästä ja tulisemmasta ruoasta.

Aleksanterinkadulla löytyy myös tällaisia. Kannattaa tutkia, jollei ole huomannut.

Näitä löytyy oikeastaan sieltä sun täältä.

Hienojen herrojen pukuliike.

Helsingin vanhat ja uudemmatkin rakennukset ovat täynnä pieniä yksityiskohtia

  

Nämä kaksi kuvaa ovat Kluuvikadulta. Se poikkeaa oikealle Aleksanterin-kadulta ja johdattaa Pohjoisesplanadin puistoon. Maxim-elokuvateatteri ja Fazerin kahvila.

 

Kirkolla oli jonkin tyyppinen mielenilmaus. Valtavasti poliiseja oli paikalla. Poliiseilla oli päässään kypärät ja heposiakin oli mukana. Mielenosoittajia oli vähemmän kuin poliiseja.

Mikähän tämän rakennuksen nimi olikaan. Ihmisoikeustalo tai vastaava. Todella hieno talo kyllä. Kävelin 7B-ratikkaa mukaillen keskustasta Hakaniemeen, eikä ollut kovin pitkä matkakaan. Metrolla kun menee tai ratikalla, joka kiertää ja pysähtelee, matka tuntuu pidemmältä. Taidan mennä uudemman kerran Lindexiin joku päivä. Siellä tuntui olevan pari kivaa juttua, kuten kettupaita.

Nyt on nälkä, joten leipää kupuun, ettei nälkä vie (varsinkaan lähimmälle Hesburgerille!)

~ Lilja Lumi