Työ päättyy ja nousen bussiin. Pidän jalkaa ristissä toisen jalan päällä viereisen penkin kohdalla ja toivon, ettei kukaan siihen istuisi. Päätä särkee, vaikka olen kahvini juonut. Vanhempi naishenkilö istuutuu penkille ja siirrän jalan lattialle. Hetken köröteltyämme päädymme vihdoin Kampin pysäkille ja parveudun ulos. Kävelen kauppakeskuksen keskellä sijaitsevaan kahvilaan. Sitä ennen käyn ilmaiseksi maksullisessa vessassa. Kusella, milläs muullakaan.
Kapsahdan kahvilan jonoon jonon hännille. Vähän isomman puoleinen mies etuilee.
- "Anteeks! Olin tässä ensin. Menisitkö jonon päähän?" huomautan asiasta gorillalle.
Mies katsahtaa taakseen minuun ja tapitan äijää nätisti silmiin. Hän huokaisee ja menee muualle.
Katselen hetken vitriiniä ja yritän päättää. Mietin, miksei yhdessäkään parila-taskussa voi olla tarpeeksi hyvää vaihtoehtoa, vaan on ympätty pekonia kanan kaveriksi.
- "Hei! Mitä saisi olla?" sirkuttaa kassaneiti.
- "Ottaisin tuollaisen patongin", osoitan vitriinistä kohtaa. "Ja jäälatten."
- "Otatko latteen kermavaahtoa ja makusiirappia?"
- "En", vastaan ja yritän miettiä linjojani.
- "Saisiko vielä olla muuta?" kyselee kassaneiti.
- "Mikä tuo kakku on, missä on pähkinä päällä?"
- "Se on pekaanipähkinä", kassaneiti kertoo, ottaa lautaselle kakun ja laskee tarjottimelleni. "Porkkanakakku."
- "Kysyin vain, mikä se on, en pyytänyt saada sitä", totean.
- "Laitetaanko takaisin?"
- "Ei. Voin sen kyllä syödä."
- "Se tekee 13,80 euroa."
Ojennan pankkikorttini rahanryöväyslaitteeseen ja naputan tunnusluvun. Sitten kiitän.
- "Otatko kermavaahtoa?" kysäisee jäälatteni kimpussa oleva henkilö.
- "Ei kiitos."
- "Sori, siihen tuli nyt vaniljasiirappia", lattetyyppi harmittelee ja ojentaa jäälatten minulle.
- "Anteeksi, mutta sanoin, etten halua makusiirappia."
- "Oon pahoillani. Teenkö uuden?" harmittelee neiti kahvintekijä.
- "Ääh, kai voin sen tällä kertaa juoda", huokaisen, otan latten vastaan ja menen sohvalle pikkupöydän ääreen istumaan.
Maistelen leipääni ja katselen kahvilan väkeä: nainen, joka on ostanut uuden matkalaukun, juo viherpirtelöä ja siemailee vettä, lapsi hekottaa mummonsa seurassa ja pyörii ympäri tuolissa, pikkuipana vetää räkämatoa takaisin sieraimeensa ja vanhempi mies juo kahvia lehteä selaten. Takanani olevassa pöydässä teinit näpräävät kännyköitään ja puhuvat laivareissusta sekavaa kieltä, joka vilisee v-alkuisia alaviitteitä. Leipä on hyvää ja se mitä kuulen, ei ole.
Pääsen syötyä leivän loppuun ja massussa tuntuu olevan vielä kolo porkkanakakulle. Se onkin erijännän makuinen - erilainen kuin syömäni porkkanakakut yleensä. Siinä on selvästi seassa yhtä joulumaustetta ja valkoisessa pääliosassa oleva paahdettu pekaanipähkinä ja vaahterasiirappi kompensoivat loistavasti makua, oikein makujen harmonia suussa. Viereen sohvalle kolmen pyllyvälin päähän istahtaa iso mies ja hän haisee, oikein lemuaa pahasti hieltä ja varmaan haistaisin hänet kolmen metrin päästäkin. Sitten pimahtaa.
- "Hyi nyt hellaveitti! Oletko kuullut deodorantista?" nousen ylös, onneksi sain kakun juuri ennen syötyä. Kaivan lompakosta vitosen ja heitän sillä miestä. "Tuossa vieressä on kauppa, sieltä löytyy kyllä deodorantteja!"
Otan jäälatten mukaan ja poistun paikalta.
Tämä on suuremmalti osin tarina, vaikka aika suuri osa on oikeasti tapahtunut minulle tänään ja viime kahvilakerralla. En vain reagoinut niihin tavoilla, joilla tämä tarinan henkilö tässä.
On kyllä totta, että nyky-yhteiskunnassa ollaan aika siveellisiä ja joskus liiankin - ettei asioihin, joihin pitäisi kiinnittää huomiota, kiinnitetäkään huomiota. Mutta liian monesti annamme kyllä toisten ihmisten ns. kävellä päältä väittämättä ja panematta vastaan millään tavoin - toisinaan asioita sivuutetaan olan kohautuksella. Tyydymme asemaamme, siihen miten meitä kohdellaan.
Jos toinen on epäystävällinen,
huomaamaton tai töykeä,
niin eikö siitä pitäisi silloin puhua,
todeta tai toimia jotenkin?
Onko kynnysmattona kivempi olla vai syyllistytkö itse ylikävelemiseen?
Tähän on aina se kolmas vaihtoehto.
Mikä sinun mielipiteesi on?
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti