Autokoulussa puhuttiin siitä ja nyt puhuttiin yksissä uutisissakin: Älä jätä tuskissaan olevaa eläintä tienvarteen, vaan päästä kärsimyksistään, jos se kärsii liikaa. Anna ensiapua, jos se on vielä mahdollista ja soita eläinsuojelu-yhdistykseen. Ja jos eläin on jonkun omistama ja sillä on nimikyltissä yhteystiedot, niin soita ja kerro, mitä on eläimelle tapahtunut.
Tuossa kotimatkalla salilta tuli mieleen, että nyt kun on kesä ja sateita, niin kastemadot ja etanat pyrkivät pintaan ja ovat juuri kävely/pyörätiellä. Joskus pyörällä ajaminen on hyvinkin hidasta niiden takia. Ja jos kävellessäkin yhtäkkiä kuuluu kruts, niin toivon, ettei se vain ollut etana ja tarkistan asian. Vielä en onneksi ole etanoihin osunut. Jos osuisin ja tietäisin sen, niin minulle tulisi fyysisesti paha olo.
Kerran 15-16-vuotiaana läimäisin parvekkeen oven vähän liian kovaa kiinni ja huomasin ampiaisen jäävän pienesti surisemaan ja makaamaan lattialle. Pyysin monesti anteeksi ja kerroin olevani pahoillani, kun piti lopettaa sen kärsimykset. Sen jälkeen murehdin asiaa loppupäivän.
Fyysisesti pahan olon tekee myös veren virtauksen näkeminen. Viime kerralla alkoi huimata ja tulla paha olo, kun näin isotädilleni laitettavan kanyylin ja näin veren virtaavan hieman putkeen, mistä tuli lääkettä ja sitten takaisin. Äitini oli silloin mukana ja totesi, että "eihän sulle nyt voi tulla huono olo!" Kylläpäs voi!
Tämä on ehkä yksi syy siihen, miksen lukenut sairaanhoitajaksi tai ensihoitajaksi. Kestän kyllä naarmut ja vuotavat polvet, kyynerpäät, nenät ja ikenet sun muut.
En voi myöskään mennä saunaan syömättä ja ilman vettä, enkä kestä piikin pistosta navan seutuvilla, koska alkaa huimata. Muistan, kun lähihoitaja-opistossa piti laittaa itselleen piikissä suolaliusta (harjoiteltiin insuliinin laittoa) ja alkoi näkö mennä sekä paha olo tuli vatsaan. Onneksi ihana miesopettajamme (kaikkien ihailema "tohtori") kehotti menemään sängylle istumaan ja hieroi hartioitani, että veri pääsi virtaamaan takaisin päähän.
En myöskään voisi koskaan luovuttaa verta, koska luultavasti pyörtyisin, kun pienestä koeputkellisestakin alkaa pyörryttää. Pari kertaa olenkin pyörtynyt alhaisen verenpaineen/sokerin takia, muttei siitä sen enempää.
Perjantaina aloitin. Tiesin jo kauan sitten, että vettä pitää juoda tietty määrä päivässä, että pysyy aineenvaihdunta liikkeellä ja kuona-aineet poissa sun muuta, mutta perjantaina vasta aloin juomaan säännöllisesti vettä (sisäinen nesteytys on tärkeää), koska otin Camelbak Eddyn takaisin käyttöön. Miulla on tuollainen liilan värinen :) Tämä Camelbak Eddy mahduttaa sisälleen 0.75 litraa vettä ja täytän tämän kolmesta neljään kertaan päivässä. Ja arvatkaapa mitä? Olo on aivan huikea!
Ensin huomasin nauravani enemmän ihan tolloille jutuille, jotka ovat mielestäni normaalistikin huvittavia, mutta useimmiten vain hymyilen niille. Ja nyt nauran. Olo on vapauttava, kun pystyy nauramaan enemmän. Ihan kuin olo olisi ennen ollut tukittu ja nyt nesteiden lisäksi hyvä energia kulkee sisällä ja ajatus virtaa vuolaammin.
Lisäksi olen huomannut vedenjuonnin parantaneen ihoni laatua. Se on aivan huippua! Terveen näköinen iho kertoo terveestä kehosta (vaikka onhan siihen toki muitakin tekijöitä). Iho ei enää reagoi pieniin hankaumiin ärtymällä - ihan kuin sille olisi ilmestynyt suojakalvo.
Yksi haittapuoli veden litkimisessä toki on se, että pitää käydä monesti pissalla, mutta toisaalta, jos harrastaa päivässä paljon liikuntaa, niin saattaa huomata, ettei vettä tulekaan ulos yhtä nopeasti kuin kurlautat sitä kurkusta alas, vaan se haihtuu ihosta hikoiluna.
Moni ei varmaan innostu hien virtaamisesta tai kihoamisesta iholle, mutta mie oon joskus sitä harmitellut, kun hiki tuskin tuli edes saunassa, vaikka siellä olisi istunut kymmenen minuuttia yli 75 asteessa. Joskus oli huono aineenvaihdunta ja nyt se on paranemassa. Jihuu!
Tänään puri liikuntakärpänenkin ja luulen, että se on tuon veden juonnin syytä osittain. Koska olo on ollut niin kevyt ja energinen, niin ajattelin purkaa sen liikuntaan. Alkulämmittely uudenlaisella crosstrainerilla nosti hien selkään ja kasvoille ja piti pyyhkiä sitä pois hikirannekkeella :D Sen jälkeen kaikilla laitteilla hikoilu vain jatkui ja olin niin iloinen! Saa sitä olla iloinen, että aineenvaihdunta toimii oikealla tavalla.
Naureskelin itsekseni sitä, että varmaan hauskaa huomenna töissä, kun pitää muuttaa kaikki tavarat ja kanniskella tavaroita paljon ympäriinsä toiseen taloon, kun tänään oli se päivä salilla, kun vedin painoilla ja vastuksilla yli mukavuusalueen, koska vain niin saa tuntuvia tuloksia. Olo oli kuitenkin aivan uskomattoman hyvä, kun meni yli mukavuusalueen ja se lisäsi vielä hyvää oloa se onnistumisen kokemus, että minä pystyin siihen sittenkin.
Ja niin pystyy kaikki muutkin.
Uskaltakaa mennä mukavuusalueen yli treenatessa, koska se tosiaan palkitsee.
Pitää vain toivoa, ettei kaikki paikat kolota huomenna.
Ja aion jatkaa tätä treenaamista ja veden hörppimistä into piukassa ja hymy kasvoilla.
I wanna get in shape
I wanna feel good
Tällaista söin ennen salia ja salin jälkeen. Aivan loistava ja todella herkullinen palautusruoka, jolla jaksoi salilla ja salin jälkeen. Tuo armas ukkonen tämän tänään tekaisi. :)
Nyt kuitenkin kirjan lukua ja aikaisin nukkumaan. Huomenna pitää herätä taas kuudelta! =)
~ Lilja Lumi
Post scription: Todella mukavaa oli myös, kun menin salilla saunaan, niin saunassa ollut nainen lähti saunasta vesiämpärin kanssa, täytti sen ja ojensi jalkojeni juureen lauteelle. Kiitin ja hän sanoi ole hyvä ^_^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti