Ensimmäinen kesälomapäivä ja herään puoli kuudelta, työrytmi kun on päällä, vaikka aamupäivystyskin oli viimeksi maanantaina ja eilen iltapäivystys. Könötin sohvalla, join aamukahvin ja leipää mussutin leffaa taustalla katsoen. Piirsin samalla tämän örvelön, joka pitää suurta kahvimukia kädessään. Mietin, palauttaisinko Makuuniin tänään pari leffaa vai vasta maanantaina, mutta ajattelin tänään ne palauttaa, koska maanantaina on muuta ohjelmaa, joten kipitin 58-bussiin. Pesin myös hiukset ja asuksi valitsin raitamekon, shortsit, hellehatun, aurinkolasit ja ballerinat.
58:n reitti on jostain syystä muuttunut, eikä se enää menekään Pasilan aseman edestä, vaan kiertää sivusta ja ihan toista reittiä, mutta nytpä tiedän, mistä sen pysäkki löytyy. Kumma juttu: luulin, että Pasilan edessä oli ennen ratikkaväyläkin, mutta ehkä muistan väärin.
Löysin 9-ratikan, jolla köröttelin kummallista kiertoreittiä keskustaan ja jäin rautatieaseman pysäkillä pois. Vieressä ehti istahtaa pari vai kolme eri henkilöä. Suunnistin Starbucksiin. Otin mozzarella-tomaattisämpylän, latten ja porkkanakakun. Olen jo kolmessa eri kahvilassa syönyt porkkanakakkua ja tullut siihen tulokseen, että se hyvinkin saattaisi olla lempikakkuni. Pitänee opetella tekemään sitä itse.
Harmitus kyllä tuossa kuumassa paikassa istuessa mietin, että olisi pitänyt jättää jompikumpi, leipä tai kakku pois, kun olo oli aika ähky sen jälkeen. Kaiken lisäksi olisi pitänyt istua ulkona eikä sisällä paahtumassa. Lattekin olisi pitänyt ottaa jäisenä, vaikka espanjalaiset jäähdyttävätkin itseään kuumalla juomalla kuumaa kahvia, niin Suomessa se ei taida päteä.
Vatsa pullollaan lähdin tutkimaan viereistä kirjakauppaa sieltä löytämättä kuitenkaan sitä, mitä etsin. Taisi siellä muutama kiva kirja olla, mutta ajattelin lukea edeltävätkin kirjat ensin loppuun :) Enää viikko vai puolitoista, niin saan Finding Audreyn luettavaksi! :)
Kävin myös Stockan Herkussa ihmettelemässä, mitä kaikkea siellä on. Olisi ainakin ollut aika korkeahintaisia (no teeksi) William Whistle - teetä, mutta kyllä sitten joku päivä aivan varmasti hankin, kun ovat englantilaisia (no oon pieni Englanti-fani kieltämättä) ja todella hienot kuvat kansissa :)
Olisi myös ollut tosi söpöjä keksejä purkissa. Olen haaveillut niin pitkään aidoista englantilaisista tai skottilaisista shortbreadeista, kun kerran Lontoossa asuva ystäväni niitä toi valkoisessa pussissa. Yhdessä paketissa lukikin jopa Scotch ja ehdin jo innostua, mutta sitten siinä lukikin, että ovat toffeekeksejä. Varmasti hyviä nekin, mutteivät juuri niitä, mitä tällä hetkellä haluaisin. Näiden vaaleanpunaisten makua en muista, mutta tämän lisäksi oli vaaleansininen (toffee) ja vaaleankeltainen (lemon curd, joka luultavasti joskus lähtee mukaan - vaivihkaa tottakai)
Hankin Nordqvistin uusimman, Sommar-kahvin. Tällaisen söpön Lindt:n suklaalevyn nappasin myös mukaan, vaikka näyttämällä sen tässä se pilaa yllätyksen. Ei se haittaa, koska on vielä yllätyksenä se, onko se ällömakeaa vai taivaallisen hyvää.
Voiko ottaa söpön asian, vaikkei sellaista tarvitse? Otin tämän pullonkin, koska se on hauskan näköinen. Veljeni kerran kysyi, että miten niin hauskan näköinen, pitääkö sille nauraa? Ei sille tarvitse nauraa, sehän on vain sanonta tai eräs ilmaus asialle, kun ei keksi korvaavaa sanaa. Kyllähän joskus voi joku mummukin sanoa, että siinä vasta hauskan näköinen mies, kun katselee ohikulkevia ihmisiä kahvilassa teetä siemaillen, vaikkei miehen ulkonäössä olisi mitään hauskaa tai hassua. Ei muuten kannata mennä Savoon, jos on kovin loukkaantuvaa sorttia vai mitä tykkäisit, kun savolaismies tulisi morjestamaan ja sanoisi "Siinähän vasta on haaskan näköinen nainen!"
Minulle on yksi turkulainen sana ihan liian pinttynyt sanavarastooni ja toivoisin voivani ilmaista asioita ilman sitä sanaa. Tiedätte varmasti, mikä se sana on: kiva. Vaiks kui kiva! Tää on kivaa! Menikö kivasti? Sulla on kiva mekko. Toi laite näyttää kivalta.
"Oliko sulla siellä kivaa?" kysyin työkaverilta, joka oli ollut marssimassa ja sain vakavan vastauksen, vaikka en oikeastaan tarkoittanut kivalla niinkään kivaa, vaan oikeastaan, että oliko mielekästä/ mukavaa/ viihdyitkö/ mitä tykkäsit jne, mutta silti käytän sitä samaa sanaa, kiva. Se meinaa aina niin paljon enemmän, kunhan osaa sen tulkita oikein, mutta nyt meni taas äidinkielen puolelle.
Ennen nousua ratikkaan kävin vielä nuuskimassa hajuvesiosastolla. On aikamoinen tuoksujen sinfonia, kun tuoksuu kahvila, jäätelö ja kosmetiikka-osaston kaikki hajut sekaisin.
Koko ratikkamatkan seisoin ikkunan vieressä ja räpsin kuvia ja saavuin Munkkiniemen pysäkille, josta hyppäsin minuutin perästä bussin kyytiin ja kävelin loppumatkan kotio.
Kotimatkalla kuvasin kukkia, joita matkalla tuli vastaan ja tietysti öttiäistä. Kyllä on kivaa, että on kesä ja kivaa myöskin, että on lämmintä. Nyt on ensi viikko lomaa, sitten viikko töitä ja pari viikkoa lomaa. Kaikkea voisi keksiä, mutta keskitytään nyt vain kesästä nauttimiseen ja toivotaan kauniita aurinkoisia ilmoja. Huomenna aamulla suuntaan Tampereelle ja illalla takaisin.
Seuraavassa kuvassa kuvailen taivasta ruoholla maaten, eikä haittaa, vaikka olisi tuhat öttiäistä, kunhan eivät pistä. Kyllähän maassa on ihan valtavasti öttiäisiä ja olisi siistiä, jos olisi joku kamerassa sopiva objektiivi tarkkoja makrotoimintoja varten.
Linnut laulelee vieläkin, menevät kai vasta myöhään yöpuulle. Katsoin ihanan pastellisävyisen Onneli ja Anneli - leffan, josta ihan tykkäsinkin, vaikken usein tykkää suomalaisista leffoista, mutta lastenleffat tai koko perheen elokuvat ovat tietysti asia erikseen.
Nyt voisi vielä käydä suihkussa, hetken siivoilla, pakata laukkuun tarvittavat kuten kirjan matkalle, lukea hetken ja nukkua, että herää virkeänä uuteen päivään :)
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti