Heippa 2019 - vuosikoostepostaus

Hei lapset-papset. Tämä on vuoden viimeinen ja vuoden kuudeskymmeneskolmas postaus, jossa kerron vähän tästä vuodesta. Sellainen tiivis (haha, kilometripostaus) kokoonpano höystettynä muutamalla kuvalla, jotka on jo nähty. Ei maar, tässä välissä haen sitä kermaa kaupasta. Kahvia varten. Matalalla budjetilla mennään verokarhun takia, joten vien muutaman palautuspullon samalla, josko niistä saisi roposia. Ajattelin tänään käydä kirjastossakin hankkimassa englanti-suomi-sanakirjan, brittiläisen version, jos on. Luen tällä hetkellä joulupukilta saatua Sophie Kinsellan Christmas Shopaholic - kirjaa, jossa on sanoja, jotka ymmärrän, mutten osaisi selittää ja haluaisin tietää niiden oikean suomennoksen aina välillä availematta google translatea. Lukisin vaikka kolme tai viisi aukeamaa päivässä sanakirjaa, sen pitäisi olla ihan hyvä vauhti.

Tämä postaus on sitten tehty vähän "kieli poskella", ei niin hirveän tosissaan, koska nyt ei vain jaksa. Siis olla aina tosissaan. Tosijuttuja voi olla ja sitten ei, ja pöhelösti kerrottuja juttuja myös.

Post script: jaksan oikeasti, vaikka pitäisi jo lähteäkin Sellossa käymään (I don't know why).

Pps. En käynyt. Ainoastaan salilla ja Verkkokaupassa.

Ajattelin, josko sittenkin vain jäisin suosiolla kotiin, enkä menisi katsomaan raketteja, joihin kaupunki tuhlaa rahojaan. Ei se kauhean kivaa olisi töllistellä taivaalle ventovieraiden seurassa jonkun känniääliön tölväistessä kumoon ohi juostessaan. Olen jo nähnyt yhdet ilotulitukset tänä vuonna. Ei tarvitse toisia. Tekisi mieluummin jotain, mistä nauttii. Yrittäisi vaikka ottaa unirytmiä takaisin kiinni. Ei riitä, että nukkuu kahdeksan tuntia, jos menee väärään aikaan nukkumaan ja herää niska ja selkä vääränä. Kyllä, otin panadolin heti aamuun, kesti hetken tehota.

Jotkut aloittivat paukuttelun puoli kuudelta keskustassa, ennen aikojaan. Ilmassa haisi pauke ja ratikan lattiassa tuntui pamaukset. Ei viitsi jäädyttää itseään ulkona, kun on muutenkin yskä. Huomenna lukee lehdestä, kuinka monta loukkaantumista yön aikana on tapahtunut. Toivottavasti ei kovin montaa. Pysykää turvassa.

Salilla oli kivaa: 18min pyöräilyä, 30 min reipasta kävelyä ja vatsalihasojennukset päälle. Oikea olkapää jälleen kipeä. Pitää hoitaa pallolla. Tuli hypättyä narullaki taidokkaasti 15min, kun luin siitäkin innostuneeni joskus alkuvuodesta. Nyt se oli vähän jäänyt. Olin silti taitavampi kuin luulin, koska luulin pidemmän välin vähentäneen taitoja. Vielä mitä! Tuntui, että oli leikkisällä tuulella, enkä antanut minkään lannistaa, eikö tullut paljon virheitä. Eikä hengästyttänytkään - kai on vain parempi kunto nyt. Sellainen aktiivitreenipäivä.

No niin, lapset-papset, aloitetaanpa. Laitan peruukin suoraan ja hörppään tätä kermakahvia tässä näin (se oli aamulla, kun aloitin ennen kuin luoviessani toukokuuta läpi päätin pitää paussin, että ehdin käydä salilla ja Verkkokaupassa ennen seitsemää).

Tammikuussa

 

 

Olen treenannut niin kuin olen treenannut koko vuoden. Ajattelin ensi kesään mennessä treenata vielä kovempaa ja oikeasti, ihan ihan oikeasti päästä kesäkuntoon ensi vuonna, jollei jokin soma kumpu korista tuossa edessä. 

Olen kuunnellut paljon äänikirjoja. Nauttinut myös kovasti joidenkin lukijoiden äänestä ja tavasta kertoa. Sillä on suuri vaikutus. Tällä hetkellä ja ensi vuotta ajatellen yritän vain kovasti lukea oikeaa tekstiä suomenkielellä tai englanninkielellä. Jospa kirjarivistö kaapista hupenisi, koska muutamaa kirjaa lukuunottamatta aion laittaa kaikki lukemani kirjat takaisin kiertoon.

Murmutin sitä, että ihmiset käyttävät erikoisia uusia termejä joidenkin asioiden ilmaisemiseen, kuten hyggeily ja konmaritus tai joku muu hapatus. Ne ovat tavallisia asioita ilman liian hienoja nimiä. Hassua, että niistä on yhtäkkiä tullut ilmiö, kun itse on tehnyt sitä jo vuosia.

Kävin yhden ystäväni kanssa, jota en ole nähnyt piiitkään aikaan, yhdessä Sea lifessa ja meillä oli kivaa. Ensi vuonna toivottavasti näemme enemmän. Ja ensi vuonna yritän panostaa kaikkien ystävien näkemiseen enemmän, koska ihmiset, jotka kuuluvat elämääni, ovat minulle erittäin tärkeitä.

Hankin "uudet kullanmuruni", vaaleanpunaiset JBL:n Pure bass - kuulokkeet, jotka ovat olleet koko vuoden kovassa käytössä.

Jo tammikuussa vanhojen postausten mukaan olin rakastunut Punavuoreen ja kävin siellä usein jo silloin. Mikä kumma siinä paikassa vetää puoleensa ja on vetänyt puoleensa koko vuoden.

Kävin kuikuamassa Lux Helsinkiä, johon pitää tällä viikolla mennä piipahtamaan, kun se on 4.-8.1.

Tapasin pitkästä aikaa erästä ystävääni, joka oli myös yökylässä. Kävimme Cafe Esplanadissa ja Brooklyn Cafessa. Tällä hetkellä en ole pitkiin aikoihin käynyt kahviloissa paitsi Turussa lomalla yhdessä kahvilassa, mutta pointti on juurikin siinä, etten käy kahviloissa enää yksin. Tarvitsen siihenkin kaverin.

Sairastin yhden todella harvoista vatsataudeistani ja pidin harvinaista sairaslomaa töistä, kun sitä ennen siinä työpaikassa, jossa tulee ensi kuussa viisi vuotta täyteen, en ollut ollut kertaakaan sairaslomalla. Alkuvuodesta sairastelin kyllä kaikkien niiden vuosien edestä.

Olen iloinen siitä, millainen olen ja aina tietoinen onnekkuudestani tässä elämäntilanteessa. Tuhansilla tai jopa miljoonilla ihmisillä on asiat huonommin, joten pitää olla iloinen siitä, mitä on.

Helmikuussa

 

 

 

 

Värittelin uutta värityskirjaa. Voisi jälleenkin väritellä, mutta nyt on tämä kirjanlukuprojekti. Kävin ystäväni lapsen syntymäpäivillä. Kävin ystävän kanssa Kiasmassa ja Lasipalatsin kahvilassa. Toisenkin ystävän kanssa kahvittelin seuraavana päivänä ennen salia.  Kävin katsomassa How to train your dragon kolmosen. Verensokeri heitteli, mikä tuntui väsymyksenä ja uupumisena. Onneksi nykyään osaa kuunnella sen verran hyvin kehoaan, että tietää, milloin pitää saada energiaa ja ravintoa, vaikkei olisikaan "nälkä". Unelmoin suuremmasta asunnosta ja epärealistisista taikojen tekemisistä. Rumsteerasin ja vaihdoin tv-tason ja sängyn paikkaa keskenään. Rumsteerasin toisenkin kerran.

Ystävänpäivänä näin ystävääni Laajasalon kauppakeskus Saaressa ja kävimme kahvilla. En ollut ennen käynyt siellä. Saaren K-market oli siitä ihana, että ystävänpäivän kunniaksi siellä oli näitä sydämiä ihanine pienine lauseineen ja henkilökunta tosi ystävällistä. Sellaiset asiat hykerryttävät.

Olimme muutaman työkaverin kanssa Töölön keilahallissa pelaamassa. Tykkään keilaamisesta. Oli ihana vain pelata ja fiilistellä. Harmitti, kun tunti meni niin nopeasti, ehti vain pari peliä pelata juuri kun oli pääsemässä vauhtiin ja sitten pitikin lopettaa.

Koin kevätfiiliksiä helmikuussa ja unelmoin lenkkareillla juoksemisesta kuivalla asvaltilla. Ihastuin Vesa Vierikon ääneen ja kerrontatyyliin niin paljon, että kuuntelin kaikki Harry Potterit, vaikka joskus olin ajatellut, etten enää koskaa palaisi niihin kirjoihin. En lukenut, vaan kuuntelin.

Hankin kukkia ja kaakaota itselleni Ystävänpäivänä. Enpä ole pitkään aikaa hankkinut kukkiakaan kotiin. Jotenkin tuntunut, ettei ole varaa tai "mitä turhaan". Kevään tullessa ihan varmasti kukkia kotiin tai miksei jo nyt talvellakin. Ulkona on niin harmaata, niin kukat piristävät sisällä.

Kävin erään ystäväni kanssa, jota en tällä hetkellä ole nähnyt pitkään aikaan, IKEAssa. Tuntuu, että neljä ystävyyttä on jäänyt tänä vuonna alkuvuoden jälkeen jonnekin. Valitettavasti en voi aina itse vaikuttaa asioihin, koska nämä valinnat eivät ole olleet omiani. Aina voi kuitenkin yrittää lämmittää ystävyyssuhdetta uudestaan, koska ihmiset ovat tärkeitä, varsinkin ne jotka ovat olleet ystäviä.

Hankin Isosta Omenasta mielessäni jo tovin pyörineen Samsung Galaxy A6-tabletin, joka onkin ollut kovassa käytössä lähes päivittäin. Hankin sen kannettavan tietokoneen tilalle kannettavaksi versioksi sillä tietokoneeni, tällä jolla juuri kirjoitan, on vain kotikäytössä, kun se on painava ja se ei pysy päällä enää ilman johtoa.

Helmikuu oli valoisa kuukausi täynnä tekemistä ja ystävien näkemistä. Riittää tunninkin näkeminen ystävän kanssa, tärkeintä että nähdään. Totesin jälleen ihmisten vilpittömän ystävällisyyden, kun olin matkalla salille kahvilan jälkeen, kun huomasin, että kuulokkeet olivat unohtuneet kahvilaan. Täyskäännös ja kuulokkeita hakemaan. Kahvila oli mennyt kiinni 10 min sitten, mutta onneksi kahvilatyttö oli juuri putsaamassa pöytiä, huomasi minut yrittämässä ovea auki, avasi oven ja kysyi heti, olinko unohtanut kuulokkeet sinne ja ojensi ne minulle. Kiitin helpottuneena.

 Maaliskuussa

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuukausi alkoi flunssalla ja nukuin jopa 13 tuntia parilla heräämisellä välissä. Kuume nousi korkeammaksi kuin koskaan ennen, 38.9:ään. Käytin muumi-menetelmää, viileää märkää pyyhettä otsalla, kuumeen alentamiseksi ja se ihme kyllä toimi.

Kävin ystävän kanssa HAM:ssa katsomassa Tove Janssonin teoksia, Taidehallissa katsomassa Paul Osipowta ja Amos Rexissä katsomassa Magrittea. Oli kyllä upeita päiviä niin kuin aina ystävän kanssa ollessa.

Vietin viikonlopun Turussa. Ystäväni tuli "hakemaan" minut Helsingistä, kävimme Fazerin kahvilassa, pakkasimme laukkuni ja lähdimme samana iltana junalla Turkuun. Oli kiva kulkea pidempi matka pitkästä aikaa junalla, kun yleensä kulutan Onnibussia.

Kävin äidin kanssa ihastelemassa Myllyssä, jonka upeasta uudesta Manterol-liikkeestä hankin ihanan hylje-pussilakanasetin. Pentik oli myös ilo silmälle. Myllyyn astuessa juuri parahiksi Myllytyksen aikana tuntui kuin olisi astunut kevääseen.

Turku-viikonlopun aikana kävin myös isän luona juhlistamassa hänen vanhenemistaan. Kävimme myös katsomassa Ella, Rampe ja palvattu onni - nimisen teatteriesityksen Raision teatterissa.

Päätin heittää mikron pois ja koittaa mikrotonta elämää. Poltin vahingossa mikrossa kaurapuuron ilman vettä. Haju oli aivan järkyttävä ja aina kun mikroa käytti se sama kärventynyt haju levisi koko huoneistoon. Putsasin sen kahteen kertaan ja vein alakertaan, jos joku sen haluaisi. Oli hävinnyt alle päivässä sieltä. Äiti hankki minulle uuden mikron syntymäpäivälahjakseni elokuussa. Käytän sitä päivittäin.

Kävin Vanhakaupunginkoskella kuvailemassa. Koski todellakin kuohui. Vanhankaupungin jälkeen suuntasin Lammassaareen ja sieltä Kuusiluodolle. Muutaman tunnin aurinkoisessa säässä ulkoilu oli  todella riemastuttavaa.

Ostin kaksi kirjaa aikomuksenani aloittaa uudestaan lukuharrastus. Kävin ensimmäistä kertaa nykyisessä luottokampaamossani Long lasting beautyssa ja samalla päädyin jälleen kuvaamaan Punavuoren taloja. Kävin Karkkikauppa Sweetheartissa. Aivan ihastuttava pieni herkkukauppa, jossa on sellaisia tuotteita, joita ei ole missään muualla.

Kävin ystävän kanssa Black Food Festivalissa. Siellä oli kivaa ja kiehtovaa, mutta jälkeenpäin suolisto ruinasi hyvin paljon asiasta. Näimme myös hienoja taideteoksia.

Huhtikuussa

 

 

Huomasin jonkin aikaa Arnold'sin donitseja puputettuani, että ne eivät maistu enää kovin paljon miltään. Muutenkin tuntuu, että mitä enemmän syö jotain, niin sitä vähemmän maistaa ja haistaa. Ei se haittaa, jos maku- ja hajuaisti häviävät, kunhan näkö-, kuulo- ja tuntoaisti säilyvät. 

Kävin yhtenä päivänä lasten Rosebud - kaupassa ja voi vitsi mikä aarreaitta se onkaan! Löysin sieltä lahjan, jota en ole vieläkään päässyt antamaan.

Jokainen luo oman onnensa, se pitää kuitenkin muistaa. En kyllä ole siitäkään väitteestä samaa mieltä sillä itse ainakin tarvitsen muita ihmisiä onnellisuuteeni. Voin hoitaa kehoni kuntoon ja olla tyytyväinen ulkomuotooni, elää hyvin ja kunnioittaen muita ihmisiä. Silti kaikkein tärkeintä minulle on rakkaus, kunnioitus, sopusointu ja ystävyys muiden ihmisten välillä. Ja tietysti myös huumori. Kestän hyvin paljon tietynlaista ihmispainetta, mutta jos sitä kestää liian kauan, niin otan kyllä suoraan puheeksi. 

Pääsin pitkästä aikaa lainaamaan kirjastosta kirjoja, kun sain ylimääräiset maksut maksettua. Minulla oli hetken aikaa pieni Kombutcha-villitys. Puhdistamon cola oli suosikkini.

 

Kävin Kevätmessuilla messukeskuksessa ja Foodinin kojun sijaan löysin kokonaisen messun, joka käsitteli erityisruokavalioita ja siellä oli paljon kivoja gluteenittomia ja maidottomia vaihtoehtoja. Olin ihan seitsemännessä taivaassa siellä. Ostin Laitilan leipomon uusia gluteenittomia herkkuja kotiin ja töihin vietäväksi. Samana päivänä kuin messut tapasin Turusta vierailevaa ystävääni ja kävimme lasillisella Altaan yläterassilla, jossa olin ensimmäistä kertaa. Ilma oli lähes kesäinen, täyttä aurinkoa ja niin upeaa. Saman päivän iltana kävin vielä kevään ensimmäisellä lenkillä. Yksi vuoden parhaista päivistä.

Podin ainakin viikon kestäneen flunssan ja sillä aikaa vahtasin kaikki Marvelin supersankarileffat.

Kävin Keravalla ystävää moikkaamassa ja syömässä mahan täyteen suklaata. Kävin Isossa Omenassa Classic pizzeriassa ja fiilistelemässä.

Lapsimessuilla oli mukavaa. Tosi kauan mietin rusettipipon hankkimista, mutta se sitten jäi. Hankin uuden avainketjun, joka on ollut töissä hyvin suosittu ja muutamat korvikset, joista mikään ei taida olla pariltaan enää ehjä.

Hankin uuden kahvinkeittimen, josta haen nyt päivän toisen kupin kahvia. Ostin myös Airamin metallisen termospullomukin, jonka hankkimista olin miettinyt viime syksystä lähtien nähdessäni sellaisen. Nyt se halvattu on töissä, kun unohdin sen sinne eikä kukaan kiikuttanut sitä minulle. Olisi ollut mukavaa jonain kaunis aamu keittää kahvia ja mennä Hakaniemen rantaan istuksimaan kuuma kahvi kädessä. No onneksi on ärrä ja pahvimukit, jos olo käy vaikeaksi.

"Mitä opetamme ihmisille rakkaudesta näkyy siinä, miten välitämme toisista ihmisistä". Runosuoni sykki vähän enemmän loppuvuodesta.

Äidin luona olin viikonloppuna pääsiäislomalla. Ihanalla kirpputorilla käytiin. Katsoin Avengers - End gamen elokuvateatterissa. Sairastelun jälkeen pääsin takaisin salin makuun kiinni. Kävin arkkitehtuurikuvausretkellä.

Kävin ystäväni kanssa jäätelö- ja suklaakarnevaaleilla. Sellaiset voisivat ihan mielellään kyllä olla kahdesti vuodessa, olivat niin kivat. Nämä ystävät muuten joista puhun, he eivät ole yksi ja sama henkilö, vaan heitä on kahdeksan, vaikka tällä hetkellä viisi plus viisi jotka eivät sitä tiedä.

Samalla tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa sähköpotkulautaa ja oli viittä vaille, etten sellaista itselleni hankkinut. Päristelimme niiden kanssa 5-8 kilometriä kaupungilla ja aika kului kuin siivillä, kunnes jätimme ne Hietalahteen ja kävelimme Eiran kautta Kaivopuistoon.

Toukokuussa

 

 

 

Kävin verikokeissa, joista selviäisi, onko gluteeniyliherkkyyteni "todellinen", mutta koska en ollut nauttinut viime päivinä gluteenia, niin sitä ei verikokeissa näkynyt. Pitäisi tehdä suolitähystys. Todettiin kyllä lievä allergia kaikkiin ristikkäispölytyksiin, mutta en oikein huomaa niiden aiheuttavan mitään. Outoa kyllä on, että nykyään aina kun laitan pään alaspäin, niin alkaa valua suolavettä jommastakummasta sieraimesta. Mikä tähän on selitys?

 Juhlin ystäväni kanssa vappua katsoen ensin Mantan lakitus, kun sitä en ollut koskaan nähnyt ja sitten menimme Senaatintorille hytisemään.

Treenasin Extreme runia varten. Viiletin pitkin maita ja mantuja vuokrattavien sähköpotkulautojen kanssa. Äidin luona viikonlopun viettämässä äitienpäivää. Syömässä ihan liikaa herkkuja ja kerta toisensa jälkeen lupaus palata takaisin ruotuun. Kokeilin jopa juotavaa detox-kuuria.

Vyöhykkeiden tullessa voimaan aloin käydä enemmän ex tempore - matkoilla Espoossa. Harmittelin, ettei Leppävaaraan mene metroa. En ole kyllä metrollakaan kulkenut pitkään aikaan Ruoholahden yli. Useimmiten vain sitä yhden tai kahden pysäkin väliä. Lähijunamatkailu on hauskaa, jotenkin spesiaalimpaa kuin bussilla, metrolla tai ratikalla kulkeminen.

Kävin ystävän kanssa Kiasmassa katsomassa "peruukkinäyttelyä" ja outoa Iiu Susirajan näyttelyä. Kävin Isossa Omenassa muuten vain ja aina siellä käydessäni käyn Coffee Housessa. Unelmoin maalaamisesta. Smoothieta aamiaiseksi - kausi alkoi. Osallistuin ystävän kanssa Vantaan Extreme Runiin. Oli hauskaa. Otin hiuksista värin pois ja hetken siihen kesti tottua, mutta oli se ihan hauskaa.

Ystävä oli Tampereelta Helsingissä kylässä ja kävimme Robert's coffee Jugendissa herkuttelemassa lattet ja gelato-jäätelöä. Kävimme myös Punavuoren Roobertin Herkussa herkuttelemassa silmillämme ja pussiinkin taisi mukaan päätyä muutama karamelli. Rumsteerasin jälleen huoneiston uuteen uskoon. Varmaan yhdeksäs erilainen variaatio tai jtsp.

Kesäkuussa

 

 

 

 

 

 

 

 

Onnistuin juoksemaan kauemmin kuin koskaan ennen ja siitä jäi kiva tapa. Keho hikoilee ja aineenvaihdunta voi hyvin. Innostuin Tove Janssonista. Meuhkasin kuitittomuudesta ja kierrätyksen tärkeydestä.

 

Kävin Mustikkamaan rannalla, josta en mitään ennen tiennyt, ja ylitin Vaarinsillan. Ensimmäinen uinti ja olisikohan ollut ainoa tänä vuonna. Minulla oli sekä mango-kookosvesi sekä aloe vera - juomainnostus.

Ystäväni Turusta tulikin tänne Helsinkiin tervehtimään, vaikka aluksi olin menossa Turkuun häntä tervehtimään. Onneksi en ollut ostanut lippuja vielä valmiiksi, kun suunnitelmat muuttuivatkin. Söimme kauppatorilla muikkulautaset, jotka olivat parhaimmat muikut, mitä olin koskaan maistanut.

Kesäloma alkoi ja kesti viisi viikkoa. Kaikista aikomuksista huolimatta en käynyt suppailemassa tämän vuoden kesänä lainkaan. Ihania kesäiltalenkkeilyjä. Innostuin Pokemon GO:sta, joka sai minut joksikin viikoiksi käpystelemään. Tällä hetkellä en ole pelannut sitä enää pariin vai kolmeen kuukauteen.

Ex tempore - sellomatkailua jälleen. Jätin yhden toisen seutumatkailun kertomatta viime kuusta. Vyöhykelipulla on hyötynsä kieltämättä. Kesäloman alkuun tuli hankittua Nintendo Switch, joka on paraikaa latingissa, enkä tiedä, lataileeko siellä ollenkaan. On ollut outona jonkin aikaa. Oli se vähäsen lataillut, mutta siitä on monta viikkoa, kun olen sitä viimeksi käyttänyt. Ajattelin nyt tänään ja loppujoululoman sitä jonkun verran käyttää. Nostalgioin kesäkuussa Let's go, Pikachun parissa. 

Kesäsalinani käytin Salmisaaren Elixiaa ja kävin välillä ystäväni kanssa salilla Ruoholahdessa. Käytin myös ykkössaliani, mutta kesää kulutin Salmisaaressa ja Ruoholahdessa, jossa asumisesta myös unelmoin.

Harrastin hyvin varustelluiden kauppojen salaattitiskien antimia. Unelmoin jo aiemminkin pääsemisestä hierojalle. Lähdin metrolla lukemaan jonnekin, missä en ollut ennen käynyt. Päädyin Koivusaareen. Fiilistelin Ruoholahden Citymarketia, hienoin kauppa, jossa olen koskaan käynyt. 

 

Kesäkuun lopussa äiti oli kylässä viikonlopun. Kävimme nähtävyysajelulla ratikalla ja kävimme metrolla Koivusaaressa, Matinkylässä ja Ruoholahdessa kävelemässä. Näimme myös Töölönlahden, Kallion, Alppilan ja vähän Hietalahtea. Olin ollut kyllä Ruoholahdessa ennenkin, mutta en ollut koskaan ollut sillan toisella puolella ja vain tosi harvoin siinä rantapengeraukiolla. Nyt menimme pienen sillan yli aikomuksena ylittää kauempana näkyvä iso silta, joka on nimeltänsä Crusellinsilta. Oli tosi ihanaa kävellä sateisen päivän jälkeen parahiksi todella aurinkoisella hetkellä ihan mielettömän upeaa Jaalarantaa pitkin toiselle sillalle. Joitakin viikkoja siitä unelmoin Jaalarannassa asumisesta. Kuvia tuolta retkeltä liitin Ifolor - kirjaan, jonka annoin äidille joululahjaksi.

Heinäkuussa

 

 

 

 

 

 

 

 

Sain Princess - teenkeittimen pyytämällä takaisin, kun minulla oli sille enemmän käyttöä kuin hänellä, jolle olin sen kerran antanut. 

Treeni tuntui tuottaneen tulosta ja mahduin vanhoihin farkkuihin. Päätin vain kokeilla, vaikken yleensä farkkuja pidäkään. Oli kivaa kuljeskella fiininä kaupungilla farkut jalassa. Pois ne nopeasti joutivat kotiin päästyä, kun olivat kuumat.

Hassua. Huomasin juuri katsellessani vanhoja postauksia, että olen laittanut itseni heinäkuussa julkiseen hammashuoltoon jonoon, eikä sieltä ole vieläkään kuulunut pihahdustakaan.

Sadepäivät ovat ihania. Ei haittaa, kun on sateenvarjo. Kävin ystäväni kanssa Design-museossa. Siellä on ihana kahvila, jossa tarjottiin ROSTin kahvia. Vaihdoin Bookbeatin Nextoryyn.

Uni vei voiton, kun piti mennä aamukympiltä ystävän luokse Keravalle, mutta kas kummaa, heräsin yhdeltätoista. Taisin kuunnella kesällä ensimmäisen kerran jo kahdesti kuunnellun kirjan Unen voima. Nukkuminen on tärkeää ja sitä pitää harrastella joka yö 8-9 tuntia.

Ystäväni kävi Turusta Helsingissä vierailulla toisen puoliskonsa kanssa. Kävimme Linnanmäellä talluamassa ja katselemassa maisemia Panoramalla. Olin neljä päivää Turussa äipän luona käymässä. Vietimme veljen synttäreitä. Kävimme Raision kesäteatterissa katsomassa Eila, Rampe ja (jotain), jossa isä esiintyi. 

 

Kokeilin aloe vera - geelijuoman vaikutuksia, onko niitä. (en pahemmin huomannut). Kokeilin aloe vera - ihonhoitosarjaa, jonka löysin Ruohonjuuresta. Ei tainnut tulla kokonaan käytettyä, kun huomasin, että kaikkein paras on herkälle iholle tarkoitettu kasvovesi sekä kookosöljy.

Pauligin kulmassa kävin pariin kertaan ja ihastuin lohileipään. Tällä hetkellä viime vierailusta on monia viikkoja. Lähdin rullailemaan yhden salikerran jälkeen sähköpotkulaudalla suuntaan x, jossa en ollut ennen käynyt ja se olikin tie Ruoholahdesta Lauttasaareen. Lauttasaaressa on ihan loistavat pyörätiet.

Löysin itseni jälleen Punavuoresta. Tällä kertaa Punavuoren torilla sijaitsevasta Green Hippo Cafesta syömässä herkullisia lettuja aamiaiseksi, joissa oli mansikoita ja nutellaa päällä.

Kävin leffateatterissa katsomassa Leijonakuninkaan. Kävin edestakaisin Tampere-reissulla ihan muuten vain, koska ei ollut muutakaan tekemistä. Loman loppupuolella yritin saada päivetystä iholle makaamalla Pitkänsillanrannan laiturilla. Kävin Oh my goodnessissa ensimmäistä kertaa nimen ja omistajan vaihduttua, siis paikka sama mutta kahvila eri. Kuvailin Kallion arkkitehtuuria.

Tein ihan itse cold brewta. Kävin ystävän kanssa katsomassa Pokemon detective - elokuvan. Viimeisenä lomapäivänäni kävin Kumpulan maauimalassa ensimmäistä kertaa ikinä. Uin 800 m ja pompin muiden lasten kanssa ponnulaudalta. Loma loppui ja palasin takaisin töihin.

Elokuussa

 

 

 

Unirytmin ja vuorokausirytmin palauttamiseen meni aika paljon aikaa. Perhettä kävi luonani kylässä, kun vietimme synttäreitäni. Näytin äidille metron kanssa Ison Omenan ja ilmeisesti olimme siellä jo joskus käyneet. Ei siis ollutkaan mikään uusi asia. Sain äidiltä uuden mikron. Värjäsin tukan punaiseksi.

Ekalla työviikolla niskajäykkyyden takia kävin ekaa kertaa elämässäni hierojalla. Ja sille tielle jäin. Vielä viikko pitää odottaa, että pääsee hierojalle. Pitää tosiaan käyttää sitä palloa hartiajumiin. Johtunee varmaan siitä apinoinnista eilen salilla.

Ei sade haittaa, on hyvät varusteet. Syksyllä saa harrastaa kerrospukeutumista. Moni varmaan huomannutkin, että syksy, joka alkoi elokuussa, on vieläkin päällä. Onneksi oli keltainen sateenvarjo.

Aloitin kiertävänä lastenhoitajana. Se on tuonut iloa, uusia tuulia, vaihtelevuutta, stressiä, hämmennystä, luonteen ylittämistä, heittäytymistä sekä uusia sosiaalisia kontakteja ja uudenlaista sosiaalisuutta ja heittäytymiskykyä myös vapaa-ajalla.

Ystävän kanssa fiilisteltiin, että vielä on kesää jäljellä, vaikka vettä sataakin ja tämä yksilö löytyi jälleen Pauligin kulmasta syömästä lohileipää. Otin naruhyppelyn osaksi treeniä siitä innostuttuani. Aika pitkään kestänyt herkkulakko oli. Kesä tuli hetkeksi takaisin. Turun ystävä kävi visiitillä.

Kävin ihastuttavan fysioterapeuttinaisen vastaanotolla. Hän opasti minua niskaa ja hartioita kuntouttavissa liikkeissä, tutki selkärangan joustavuuden jne. Ja hierojalla muuten (sivuasia) ymmärsin, että 2011 olevasta hiusmurtumasta kyynerpäässä jäi hoitamattomana saman käden olkapää, koska koko käsivarsi otti koko kehon painon vastaan silloin kaatuessa, mutta vasta nyt kun hieronnankin kautta alkaa tuntea vielä paremmin omaa kehoaan ja sen kykyjä, että siellä on niin vanha vaiva, jota aina välillä hoidamme.

Kävin ystävän kanssa Itiksessä ja löysin ekaa kertaa sieltä Prisman. Vaihdoin aamusmoothiet aamukaurapuuroon, jossa on banaania ja marjoja lisäksi. Viimeistään tässä kohdassa ymmärsin ja opin, mitä on tiedostava syöminen. "Ainoa asia, mitä voin tehdä pelkäämättä epäonnistumista, on itsensä kehittäminen". 

Kävin ystävän kanssa Amos Rexissä katsomassa Ars Fennica - näyttelyä. Kävimme myös Taidehallissa Ugo Rondinonen näyttelyssä katselemassa uinuvia pellejä. Hankin uuden lelun, Samsung Galaxy A50. Löysin itseni jälleen Punavuoresta kuvaamasta arkkitehtuuria. Julistin Iso Roobertinkadun lempikadukseni ja aloin unelmoida Punavuoressa asumisesta. Runosuoni pulppuili.

Syyskuussa

 

 

 

 

Ihania metsäretkiä, hämyisiä syysiltoja. Aloin jutella enemmän salityyppien kanssa. 

Stressi laukaisi flunssan kehossa. Flunssa kesti kahdeksan päivää, jonka jälkeen oli ihana olo. Treeniä alkoi olla flunssan jälkeen paljon enemmän, päivittäin ja aloin tehdä uusia ennätyksiä ja vasta tässä kuussa juoksin 20 minuuttia putkeen ja innostuin myös uusista sisäpyöristä. Kärsin jonkin verran unettomuudesta, mutta aloin sen jälkeen nukkua täysiä öitä. Valokuvailua kaksi arvausta missä.

Kävin Tapiolan Kulttuurikeskuksessa, jossa Tapiolan kirjasto oli. Olin mennyt ihan väärään paikkaan, kun oikeasti olisi pitänyt mennä Tapanilan kirjastoon, mutten ollut yhtään pahoillani, kun näin kauniit vesiputoukset ja ihanan suuren vesialtaan.

 Lokakuussa

Aloin ymmärtämään pikkuhiljaa sokeristen iltaherkkujen ja alle kuuden tunnin sisällä nautitun kahvin vaikutusta yöuniin. Kantapään kautta niin kuin aina. Mietin joulun skippaamista jossain lämpimässä maassa. Kävin Turussa juhlistamassa äidin syntymäpäiviä.

Posti toi ihanan liilan syystakin sekä keltaisen sadetakin. Syksyinen iltalenkki. Kirjoitin postauksen Miksi rakastan Helsinkiä

Tankkasin enemmän ruokaa ja energiaa kehoon, kun keho sitä tuntui kaipaavan. Tunsin myös hetkellisesti sen tunteen, kun on vetänyt koko päivän tukka putkella ja polttanut kaloreita ja saanut syödyksi ihan liian vähän kaloreita. Tunne ei ollut kiva, en suosittele. Menin puolet lautasesta erilaisia värikkäitä kasviksia, neljäsosa proteiinia, neljäsosa hiilihydraattia - linjalla jonkin aikaa. 

Kävimme ystävän kanssa Amos Rexissä, jossa oli Birger Carlstedtin elämäntyötä esillä. Olo oli keveä ja salilla kiva käydä. En mennyt I love me - messuille, se harmitti jonkin verran. 

 

Näin piiitkästä aikaa yhtä ystävääni, jonka kanssa emme olleet vuoteen nähneet, niin oli silti tosi hyvä ja helppo jutella. Kävimme lounaalla Oh my goodnessissa. Kävin katsomassa Linnanmäellä Valokarnevaalia ja ilotulitusta. Kävin ystäväni kanssa Lakritsi- ja salmiakkifestivaaleilla Wanhassa satamassa.

Marraskuu

 

 

 

 

 

Unelmoin lumen olemassaolosta. Eipä sitä ole paljon näkynyt kahteen kuukauteen. Erikoista suklaanhimoa ilmassa. Kävin isänpäivänä Turussa, näin pikaisesti ystävää samalla. Isän luona veljen kanssa yötä. Ihmettelin muuttuvaa Turkua. Ajattelin kuunnella ihanan kuuloisen Virmavirran lukemana Yösyöttö - sarjan uudelleen, josko näkisi sitten, mitä kaikkea teatteriin tulleessa elokuvassa on toisin kuin kirjassa. Joululahjaideat läheisille pyörivät mielessä.

 

Edelleen kasvisvoittoisella pöperöllä mentiin. Kävimme työporukan kanssa pikkujoulusyömässä. Tapasin Tampereella asuvan ystäväni, jonka kanssa emme olleet nähneet useaan kuukauteen. Ihailin kaupungin talvivalokoristeluja. Ostin jo monta kuukautta haaveilemani Tony molyn banaani-yönaamion ja tomaatti-kuorivaisen naamion. Voisikin laittaa naamalle vuoden viimeisen päivän kunniaksi. Oikeasti, joulukuu muka!

Kuuntelin Laura Mannisen Kaikki anteeksi - kirjan, joka oli ahdistava, mutta todella koukuttava ja niin hienoin kielikuvin kirjoitettu. Perehdyin myös parin kirjan verran islantilaiseen elämään ja kulttuuriin.  Flunssa yllätti stressailijan.

Kävin ystävän kanssa Kiasmassa katselemassa vähän erikoista taidetta. Kahvilaan päätyi sen jälkeen tie, kun osa tauluista oli niin herkullisiakin.

Joulukuussa

 

 

 

Kirjoitin In love with Punavuori - postauksen. Ei ole päivääkään tuntunut joulukuulta. Treeni kulkee aina, kun ei ole flunssa päällä. Kävin kuikuamassa Tuomaan markkinoilla. Joulumieltä ei tahtonut löytyä ja tuntui koko ajan enemmän siltä, että haluaisin viettää jouluni muualla, lumisessa pohjolassa tai lämpöisessä hiekkarannalla.

Kävin serkkuni valmistujais-/synttärikemuissa Turussa päiväsiltäjaloin ravintola Pincho Nationissa, joka oli erikiva tapas-ravintola. Tapasin myös serkkuni, jota en ollut varmaan 20 vuoteen tavannut. 

 

Käytiin ystävän kanssa ex tempore - museoreissulla Sinebrychoffin museossa. Kuvasin matkalla Bulevardin upeita taloja ja ajattelin, että pitää jokin päivä ajan ja toivottavasti myös auringon kanssa palata kuvaamaan niitä rakennuksia. Kävimme Punavuoren Relove - kahvilassa, jossa olen monesti halunnut käydä, mutten ole koskaan viitsinyt vielä käydä. Oli mukava siellä jonkin aikaa istuskella.

Joululoman alkaessa menin Turun seudulle viettämään joulua kahdeksaksi päiväksi ja palasin päivän suunniteltua ennen, kun kaipasin Helsinkiä. Turussa ollessa kävin kerran kävelyllä ja treenasin vatsan kasvattamista eniten, mutta nyt tänään huomasin joulukilojen hävinneen. Olen ahkerasti Helsinkiin paluun jälkeen käynyt joka päivä salilla. Lomalla on tullut joka päivä juotua tarpeeksi vettä. Keho ja iho kiittävät, kunhan suklaan vaikutus häviää kokonaan myös iholta. Pääsin kahdesti jouluna saunaan, ai että! Muutenkin aina kun olen salin yhteydessä halunnut käydä saunassa, niin olen käynyt. Sauna vain on tärkeä ja ihana.

Innostuin isän luona hula-vanteesta ja hankin sellaisen itsellenikin. Pyöritän sitä kolmesta viiteen kertaan päivässä. Kerrassa on aina muutama kokeilu ja alun jälkeen vanne pyörii molempiin suuntiin ja pyöritän sitä varmaan kolmella eri tavalla. Tosi hauskaa tuo hulavanteilu. 

- - - - - - - - - -

Siinäpä se vuosi 2019. Voi huh, miten monta tuntia tähän postaukseen kului! En tee muita suunnitelmia ensi vuoteen paitsi oikeasti päästä parempaan fyysiseen kuntoon. Jatkan hyväksi kokemiani asioita. Voin vain toivoa näkeväni enemmän ystäviäni, mutta se asia ei ole aina minusta kiinni. Näkisin kaikkia ystäviäni mielelläni joka viikko. Jotkut vain asuvat kauempana.

Aloin lukea ensimmäisiä postauksiani vuodelta 2014 ja oikeasti se postausvauhti oli 22 postausta ensimmäisenä kuuna, ihan käsittämätöntä! Ilmeisesti oli paljon asiaa. Ja ihailen sitä energiaa, mikä kumpuaa niistä postauksista. Silloin oli pää täynnä iloa ja unelmia. Viime aikoina sitä on varmasti ollut vähemmän tai ainakin ollut enemmän stressiä ja hämmennystä, mutta jospa se iloksi ihan varmasti vielä muuttuu. Nykyään on paaljon enemmän tekstiä tai sitten "meh-en-jaksa-kirjoittaa-laitan-pelkkiä-kuvia" - postauksia. Pitäisi yrittää kirjoittaa edes joskus sillä samalla energialla. Käykää ihmeessä katsomassa alkupostauksia, jos kiinnostaa.

Olen saanut uusia ihmissuhteita tänä vuonna, joista olen niin iloinen. Kaivannut toki vanhojakin ihmissuhteita enemmän kuin ikinä. Olen maininnut, että jotkut ihmiset ovat minulle tärkeitä, osa heistä tietää sen oltuaan kauemmin elämässäni, mutta osa ei välttämättä sitä tiedä, jollei osaa lukea rivien välistä tai en ole saanut ihan samanlaista välittämistä takaisin. Pitäisi varmaan vain kertoa heille heidän olevan tärkeitä pelkäämättä reaktiota tai sitä, että he eivät olisi samaa mieltä. Ainakin he sen tietäisivät. Olen hyvin ihmisläheinen ihminen, mutta minulla on liian vähän ihmisiä elämässäni. Se että olen ihanien ihmisten parissa nostattaa sisälläni valtavasti endorfiineja. Ei siis pidä pelätä, vaan suoraan kertoa, koska asiat eivät etene muuten mihinkään suuntaan. Pitää ottaa tulevaisuus vastaan sellaisena kuin se tulee, mutta paljon siihen pitää myös itse vaikuttaa. Se täytyy pitää mielessä, ettei pelkkään karmaan voi luottaa.

P.S. Jos karma nauraa päin naamaa niin naura takaisin ja laita sukka sille suuhun.

Voisi sanoa tämän olleen tunteikas vuosi. Jälkeenpäin mietittynä varmasti kaikki vuodet ovat. Ja hyvin energinen vuosi, kun sain nuo kaikki kuukausien postaukset selattua läpi. Alkuvuosi ja kesä varsinkin olivat yhtä hulinaa, vasta nyt talvelle on rauhoittunut tämä rytmi ja siksikö se tuntuu niin harmaalta.

Ei missään nimessä! Pitää kaivaa se aurinko sisältä aina kun tuntuu siltä ja vain lähteä tekemään. Itsestä se on kiinni, jaksaako lähteä johonkin. Pitää kuvitella näkymätön niska-pers-ote, jolla joku kaksi kertaa isompi heittää lenkkipolulle ja tapahtumiin. Tiedän, ettei se oikeasti onnistu keneltä tahansa, mutta se oli sellainen mielikuvaharjoitus. Ja onhan se oikeasti itsestä kiinni, viitsiikö, jos ei vika piile syvemmällä. Ja jos ei mihinkään jaksa lähteä, niin iloitsee ihan pienistä asioista, jotka eivät ole niin tavallisia kaikkialla, kuten katosta pään päällä ja lämpimästä kodista.

Iloitsee siitä, mitä on.

Oikein mahtavaa seuraavaa vuotta ja vuosikymmentä 2020.

Tuokoon se mukanaan valtavasti uusia ja miksei vanhojakin asioita.

Mahdollisuuksia.